105. SUURAT AL-FIIL (NORSU)

Allaahin, Armeliaimman, Armahtajan Nimeen.

1. Etkö ole nähnyt (oi Muhammad salla Allaahu ’aleihi wa sallam) miten Herrasi käsitteli norsun omistajia? [Norsuarmeijaa, joka tuli Jemenistä Abraha Al-Ashramin komennossa tuhotakseen Mekassa olevan ka’ban].
2. Eikö Hän tehnytkin heidän juonensa tyhjäksi?
3. Ja Hän lähetti heitä vastaan lintuja, parvissa,
4. Heittäen (linnut) heitä sidjjiilin (leivotun saven) kivillä.
5. Ja Hän teki heistä kuin (tyhjän pellon) korsia (jonka maissin karja on syönyt). [1]

Alaviitteet

[1] Norsuarmeijan tarina. Tämä tapahtuma sattui profeetta Muhammadin, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, syntymävuoden aikana. Abraha al-Ashram oli Jemenin kuvernööri Etiopian kuninkaan puolesta (koska Jemen oli osa Etiopian kuningaskuntaa). Hän (Abraha) ajatteli rakentaa (Mekan ka’ban kaltaisen) talon San’aan (Jemenin pääkaupunkiin) ja kutsua arabit suorittamaan pyhiinvaellusta sinne San’aan Mekan ka’ban (al bait al-haraamin) sijasta, aikomuksella kääntää kaupankäynnin ja edut pois Mekasta Jemeniin. Hän esitteli ideansa Etiopian kuninkaalle, joka hyväksyi sen. Näin ollen tämä talo (kirkko) rakennettiin ja hän antoi sille nimeksi al-Qullais. Sen kaltaista kirkkoa ei ollut sinä aikana olemassa. Sitten eräs mies Mekan Quraish -heimosta tuli sinne ja raivostui siitä, joten hän teki tarpeensa (ulosti ja virtsasi) sen sisälle, likasi sen seinät ja lähti pois. Kun Abraha al-Ashram näki sen, hän ei pystynyt pidättämään kiukkuaan ja kokosi armijan hyökätäkseen Mekkaan ja tuhotakseen ka’ban. Hänellä oli tässä armeijassa 13 norsua ja niiden parissa oli norsu nimeltä Mahmuud, joka oli niistä suurin. Joten tämä armeija lähti ja jokainen sen kohtaavista arabiheimoista tapettiin ja hävisi, kunnes se tuli Mekan lähelle. Silloin siinä kohtaa Abraha al-Ashram ja Mekan päällikkö (’Abd Al Muttalib ibn Haashim, profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, isoisä) neuvottelivat ja päätettiin, että Abraha palauttaisi ’Abd Al Muttalibille hänen pois ottamansa kamelit ja sitten hän (Abraha al-Ashram) päättäisi itse mitä tehdä ka’ban suhteen. ’Abd Al Muttalib määräsi Mekan miehiä tyhjentämään kaupungin ja menemään vuorten huipulle vaimojensa ja lastensa kanssa siinä tapauksessa, että he joutuisivat kohtaamaan vahinkoa hyökkäävien sortajien taholta. Sitten tuo armeija lähestyi Mekkaa kunnes se saavutti Muhassirin laakson. Kun armeija oli marssimassa Mekkaa kohtaan, laakson keskellä, yhtäkkiä lintuparvet valtasivat sen, parvet parvien jälkeen, ilmahyökkäyksellä tätä armeijaa vastaan pienillä kivillä, hieman linssin siemeniä isommilla. Yksikään kivi ei pudonnut sotilaan päälle paitsi, että se hajotti hänen lihansa ja räjäytti sen palasiksi. Joten he tuhoutuivat todellisella tuholla. Abraha al-Ashram karkasi pois kun hänen lihansa oli repeämässä palasiksi kunnes hän kuoli matkalla (takaisin Jemeniin). Tällaisen voiton Allaah (Majesteettinen, Kaiken-Kykenevä) antoi Mekan väelle ja tällaisen suojelun Hän antoi talolleen (Mekan ka’balle). (Kts. Tafsiir Ibn Kathiir, Suurat al-Fiil).