DHU AL-HIDJJAN ENSIMMÄISTEN KYMMENEN PÄIVÄN PAREMMUUS JA HYVYYS SEKÄ SÄÄDETYT TEOT NÄINÄ PÄIVINÄ

Lähde: fatwa-online.

Todellakin kaikki ylistykset kuuluvat Allaahille, Korkeimmalle ja olkoon Allaahin siunaukset ja rauha Hänen profeettansa Muhammadin (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sekä hänen perheensä ja seuralaistensa yllä.

Bukhaarii (rahimahu Allaah) kertoi Ibn ‘Abbaasilta (radija Allaahu ’anhu) profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:

”Ei ole mitään päivää, milloin oikeamieliset teot ovat rakkaampia Allaahille kuin nämä kymmenen päivää” (eli dhu al-hidjjan 10 päivää). Ihmiset kysyivät, ”Ei edes jihaad Allaahin tiellä?” Hän sanoi, ”Ei edes jihaad Allaahin, Korkeimman, tiellä paitsi tapauksessa jossa mies lähti taistelemaan (jihaadia varten) luopuen itsestään ja varallisuudestaan ja tuli takaisin ilman mitään.” (Al-Bukhaariin kertoma, 2/457).

Imaam Ahmad (rahimahu Allaah) kertoi Ibn ’Umarilta (radija Allaahu ’anhu) profeetta Muhammadin (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:

”Ei ole mitään parempia päiviä, eikä päiviä joiden aikana tehdyt teot ovat Allaahille, Korkeimmalle, rakkaampia kuin nämä (dhu al-hidjjan kymmenen päivää. Joten lisää niiden aikana tahliilin (Laa-ilaaha-illa-Allaah), takbiirin (Allaahu-Akbar) ja tahmiidin (al-hamdu-li-Allaahin) lausumista.”

Teot näinä kymmenenä päivänä

Ensin: hajjin ja ‘umran suorittaminen, ja nämä ovat parhaita tehtävistä teoista. Ja mikä osoittaa niiden etusijan ovat monet hadiithit, joista profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausunto:

”’Umran suorittaminen on sitä edeltävän ja tämän ’umran välisten syntien hyvitys ja Allaahin, Korkeimman, hyväksymän hajjin palkkio ei ole mitään muuta kuin paratiisi.” [1]

Toinen: Paastoaminen näinä päivinä niin paljon kuin (henkilön on helppoa paastota) – erityisesti ‘Arafan päivänä. Ei ole epäilystäkään, että paastoamisen teko on yksi parhaista teoista jonka Allaah, Korkein, on valinnut itselleen, kuten hadiith qudsissa sanotaan:

”Paastoaminen on Minua varten, ja Minä palkitsen sen. Varmasti hän joka luopuu seksuaalisesta halustaan, ruoastaan ja juomastaan Minun vuokseni…” [2]

Myös Abu Sa’iid al Khudrilta (radija Allaahu ’anhu) joka sanoi Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:

”Yksikään (Allaahin, Korkeimman) palvelijoista, joka paastoaa yhden päivän Allaahin vuoksi , paitsi että Allaah poistaa hänen kasvonsa tulesta sen vuoksi 70 vuoden (matkustamisen etäisyyden) verran.” [3]

Muslim ilmoitti Abu Qataadalta, että profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi:

”Allaah tulee hyvittämään paaston ’Arafan päivänä antamalla anteeksi henkilön edellisen ja seuraavan vuoden synnit.”

Kolmas: at-takbiir (lausua: Allaahu-Akbar) ja ad-dhikr (Allaahin, Korkeimman, muisteleminen) näinä kymmenenä päivänä, Allaahin, subhaanahu wa ta’aalaa, lausunnon vuoksi suurat al-Hajjissa, jakeessa 28:

”…Ja mainitkaa Allaahin Nimeä säädettyinä päivinä…”

Tämän jotkut ovat selittäneet tarkoittavan (dhu al-hidjjan) kymmentä päivää ja oppineet suosittelevat ad-dhikrin (Allaahin, Korkeimman, muistelemisen) lisäämistä näinä päivinä, johtuen Ibn ‘Umarin (radija Allaahu ’anhu) hadiithista, jonka on ilmoittanut Ahmad, jossa sanotaan: “…joten lisätkää näinä päivinä tahliilia ja takbiiria ja tahmiidia”.

Bukhaarii mainitsi Ibn ‘Umarista ja Abu Hureirasta (radija Allaahu ’anhum), että “Näillä kahdella oli tapana mennä torille näinä (dhu al-hidjjan) kymmenenä päivänä lausuen ‘Allaahu-Akbar’, aiheuttaen sen, että myös kansa rupesi lausumaan sitä.”

Ishaaq kertoo taabi’iin oppineilta, että näinä kymmenenä päivänä heillä oli tapana sanoa: Allaahu-Akbar, Allaahu-Akbar; Laa-ilaaha-illa-Allaah; Wa Allaahu-Akbar, Allaahu-Akbar; Wa-li Allaahi al-hamd.

Takbiiria lausuttessa toreilla, taloissa, kaduilla, masjideissa ja muissa paikoissa on rakastettavaa korottaa ääntä johtuen Allaahin, Korkeimman, lausunnosta suurat al-Hajjissa, jakeessa 37:

”…jotta voitte ylistää Allaahia saamastanne johdatuksesta…”

Takbiirin lausuminen yhdessä, eli siten, että kaikki lausuvat takbiiria yhteen ääneen ei ole sallittua koska sitä ei ole välitetty (meille) sahaaban aikaisilta sukupolvilta ja niiltä, jotka seurasivat heidän tietään. Varmasti sunnan mukaista on, että kaikki lausuvat takbiiria yksilöllisesti. Ja tämä soveltuu kaikkeen dhikriin ja rukouspyyntöihin, paitsi jos henkilö ei tiedä mitä pitää sanoa. Siinä tapauksessa hän voi toistaa jonkun jälkeen kunnes hän oppii (sanottavat sanat). Dhikrin tekeminen on sallittua myös kaikilla eri sanamuodoilla: takbiir (Allaahu-Akbar), tahmiid (al-hamdu li Allaah) ja tasbiih (subhaana-Allaah) ja muilla islaamilaisilla säädetyillä pyyntörukouksilla koraanista ja sunnasta.

Neljäs: At-tauba (katumus) ja pidättäytyminen tottelemattomuudesta ja kaiken tyyppisistä synneistä, koska anteeksianto ja armo ovat tekojen seurausta. Tottelemattomuus on syy henkilön etäisyyteen Allaahista, Korkeimmasta sekä inhoon kun taas tottelevaisuus on syy Allaahin, Korkeimman, läheisyyteen ja Hänen rakkauteensa. Abu Hureiran (radija Allaahu ’anhu) hadiithissa hän sanoi profeetta Muhammadin (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:

”Varmasti Allaahilla on ‘raira’ (kunnian, arvon ja vihan tunne jos sitä häpäistään) ja Allaahin rairaa ärsytetään kun henkilö tekee jotain minkä Allaah on kieltänyt”. [4]

Viides: Vapaaehtoisten (nafl) oikeamielisten tekojen tekeminen runsaasti kuten rukousten, hyväntekeväisyyden, jihaadin, koraanin lukemisen, hyvän määräämisen ja pahasta kieltämisen ja muiden tekojen kuin näiden. Varmasti nämä ovat sellaisia tekoja joita moninkertaistetaan näinä päivinä. Koska jopa ne teot jotka ovat vähemmän pidettyjä, näinä päivinä niillä on suurempi arvo ja Allaah rakastaa niitä enemmän kuin parempia tekoja muina aikoina –jopa jihaad joka on yksi parhaista teoista, paitsi siinä tapauksessa jossa henkilön hevonen kuolee ja hänen verensä virtaa (elämän menetys jihaadissa).

Kuudes: At-takbiir al-mutlaqin tekeminen on säädettyä näinä päivinä (sitä ei ole rajoitettu erityiseen aikaan tai muotoon) mihin aikaan tahansa päivällä ja yöllä ‘iid rukoukseen asti. Myös at-takbiir al-muqajjad (se on rajoitettu erityisiin aikoihin ja tehty erityisellä tavalla) on säädetty ja se suoritetaan (viiden) pakollisen rukouksen jälkeen jotka suoritetaan yhteisrukouksena. Tämä alkaa ’Arafan päivän (dhu al-hidjjan 9. päivä) aamusta (fajrista) niille, jotka eivät suorita hajjia, ja uhripäivän (dhu al-hidjjan 10. päivän) keskipäivästä (dhuhrista) niille, jotka suorittavat hajjia (pyhiinvaeltajat); ja se jatkuu tashriiq -päivien viimeisen päivän (dhu al-hidjjan 13. päivä) asr -rukoukseen asti.

Seitsemäs: Uhrieläimen (udhijja) teurastus on myöskin säädetty uhripäivänä (10.) sekä tashriiq päivinä (11., 12. ja 13.). Tämä on isämme Ibrahiimin (’aleihi as-Salaam) sunna siitä kun Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) säästi hänen poikansa suurella uhrauksella (eläimen hänen tilallaan).

Profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) on vahvistettu teurastaneen (uhranneen) kaksi sarvista pässiä, mustan ja valkoisen, ja, että hän teurasti ne omilla käsillään, mainitsi Allaahin, Korkeimman Nimen (sanoen bismi Allaah), sanoi takbiirin (Allaahu-akbar) ja asetti jalkansa niiden puolelle (niitä teurastaessaan). [5]

Kahdeksas: Muslim ja muut kertoivat Umm Salamalta (radija Allaahu ’anhaa), että profeetta Muhammad (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi:

”Jos näet dhu al-hidjjan hilaalin (uuden kuun) ja jos joku teistä haluaa uhrata, silloin hänen ei tulisi leikata (mitään) hiuksistaan tai kynsistään.” Ja toisessa kertomuksessa hän sanoi: “…silloin hänen ei tulisi (leikata) mitään hiuksistaan eikä kynsistään kunnes hän suorittaa uhrauksen.” Ehkä tämä johtuu yhtäläisyydestä sen kanssa joka on tuomassa uhrieläintä teurastusta varten (hajjissa). Kuten Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) sanoi:

“… älkääkä ajako päitänne ennen kuin hadi (uhrieläin) saavuttaa uhripaikan…”

Tämän kiellon ilmeinen tarkoitus on, että se koskee erityisesti sitä jota varten uhraus tehdään, eikä käsitä vaimoa ja lapsia, paitsi jos yhdelle heistä tehdään yksilöllinen uhraus. Pään pesemisessä ei ole mitään vikaa, tai sen raapimisessa, vaikka osa hiuksista voivat tippua.

Yhdeksäs: Muslimin velvollisuus (joka ei tee hajjia) on tehdä kaikkensa suorittaakseen ‘iid rukouksen missä tahansa se suoritetaankaan ja olla läsnä khutbaa ja hyötyä varten. Hänen tulee tietää tämän ’iidin (juhlan) säätämisen takana oleva viisaus. Se on kiitollisuuden ja oikeamielisten tekojen suorittamisen päivä. Joten hänen ei pidä tehdä siitä villiyden, ylpeyden ja turhamaisuuden päivää. Hänen ei pitäisi tehdä siitä tottelemattomuuden aikaa sekä kiellettyjen asioiden kuten musiikin ja laulun, rajoittamattomaton hauskanpidon, päihteiden ja sen kaltaisten asioiden lisäämisen aikaa –sellaisten asioiden, jotka voisivat aiheuttaa näiden (dhu al-hidjjan) kymmenen päivän aikana tehtyjen hyvien tekojen kumoamisen.

Kymmenes: tämän jälkeen mitä olemme maininneet, jokaisen muslimin, miehen ja naisen on sopivaa hyötyä näistä päivistä tottelemalla Allaahia (subhaanahu wa ta’aalaa) muistamalla Häntä, kiittämällä Häntä, täyttämällä kaikki pakolliset tehtävät, ja pysymällä kaukana kaikista kielletyistä asioista. Hänen täytyy ottaa kaikki hyöty tästä ajasta, ja Allaahin siunauksien avoimesta osoituksesta saavuttaakseen Herransa mielihyvä.

Varmasti Allaah, Korkein, on menestyksen antaja ja Hän johdattaa suoralle tielle. Ja olkoon Allaahin, Korkeimman, siunaukset ja rauha Muhammadin ja hänen perheensä ja seuralaistensa yllä.

Alaviitteet:

[1] Bukhaarii ja Muslim
[2] Kertonut: Bukhaarii, Muslim, Maalik, Tirmidii, Nasaai ja Ibn Maaja
[3] Bukhaarii ja Muslim
[4] Bukhaarii ja Muslim
[5] Bukhaariin ja Muslimin ilmoittama. Englanninkielinen käännös: Tri Muhsin Khan, 2. osa, sivut 447-448, nro 770, 772, 1979.