ERI SHIIALAISLAHKOJEN YMMÄRTÄMINEN JA LUOKITTELU

Historiassa on monia shiaalaislahkoja ja shiaalaiset ovat aina pirstoutuneet johtuen heidän imaamaatti (johtajisto) -perusoppinsa luonnosta. Tässä artikkelissa haluamme lyhesti saada laajan yleiskuvan shiaalaisten yleisestä luokittelusta. 

Kaaviomainen kuvaus:

Saadaksesi näköalan lintuperspektiivistä näytämme seuraavan kaavion:

Lahkojen lyhyet yksityiskohdat

Ensinnäkin meillä on Kaisaaniija:

Heidän nimensä tulee Kaisaanista, joka on ’Alin (radija Allaahu ’anhu) maulaa ja myös Muhammad al-Hanafiijan (’Alin pojan) oppilas. Tämän lahkon ydinuskomuksensa on, että ’Ali (radija Allaahu ’anhu) ympäröi kaiken jumalallisen tiedon ja hän tietää kaikki kätketyt ja salaiset ta’wiilit (selitykset) ja, että hänellä yksin on lupa tehdä sharii’a-tekstien tulkintoja, ja tämän imaamin totteleminen on uskonnon ydin (ja mikä taas mitätöi säädettyjen tekojen tarpeen). Muhammad bin al-Hanafiija vapautti itsensä näistä ihmisistä avoimesti, mutta kun hän kuoli niin he väittivät hänen edelleen elävän ja, että hänelle annetaan lupa palata. Kaisaaniijalle Muhammad ibn al-Hanafiija on odotettu Mahdi. Huomaa tämän ja muiden lahkojen välinen ero siinä, että he sanoivat vain, että ’Alilla (radija Allaahu ’anhu) oli jumalallista tietoa mutta he eivät tehneet hänestä jumalaa.

Toiseksi meillä on Zeidiija:

Ja heidän nimensä tulee Zeid bin ’Ali al-Husein bin ’Ali bin ’Ali Taalibista. Samalla kun he uskovat ’Alin (radija Allaahu ’anhu) ylemmyyteen niin he hyväksyvät myös sen periaatteen, että alemman tason henkilö pystyy johtamaan huolimatta korkeamman tason henkilön läsnäolosta johtuen jostain hyödylliseksi pidetystä edusta joka halutaan saavuttaa tekijöiden läsnäolon tilanteen vuoksi. Tämä on se miten he näkevät Abu Bakrin, ’Umarin ja ’Uthmaanin (radija Allaahu ’anhum) hallitusvallan. Kun Kufan shiaalaiset kuulivat tästä näkemyksestä ja, että he eivät vapauttaneet itseään kahdesta sheikistä (Abu Bakrista ja ’Umarista) niin he torjuivat heidät ja näin ollen Zeidiija antoivat heille nimen ”Raafida”. Zeid bin ’Ali bin al-Husein opiskeli Wasin bin Ataan (Mu’tazilan perustajan) kanssa, tässä oli i’tizaalin (nationalismin) sekä khuruujin (Khaarijiittien kapinan) aineksia vaikka hän ei omaksunutkaan Mu’tazilan ja Khaarijiittien todellista ydin-usuulia ja tästä syystä näiden vaikutteiden jälkiä löytyy Zeidii -fiqhistä ja manhajista. Zeidiija ovat shiaalaisten vähiten harhassa oleva ryhmä.

Kolmanneksi meillä on Imaamja shiaalaiset:

Näistä on monia lahkoja, kuten kohta näemme, mutta he veivät imaaman (johtajuuden) oikeuden ’Alilta hänen pojalleen Hasanille, hänen veljelleen Huseinille, hänen pojalleen Zeid al-Aabidiinille ja sitten hänen pojalleen Muhammad al-Baaqirille, sitten hänen pojalleen Ja’far al-Saadiqille (olkoon Allaah tyytyväinen heihin kaikkiin). Tästä he jakautuivat kahteen kategoriaan:

Ensimmäisiä ovat ne, jotka antoivat sitten imaamin oikeuden Ja’farin pojalle Isma’iilille, je heistä tuli tunnettuja Ismaaiiliijana. Tämä ryhmä puolestaan jakautui moniin ryhmiin mutta kolme niistä on olemassa tänä päivänä ja ne ovat a) Ismaaiilija Musta’Iliija (Bohrahit), b) Ismaaiiliija Nizaariija (Agha Khanit), c) Druusit. Toisia ovat ne, jotka antoivat imaaman oikeuden Musa al-Kadhimille ja heidät tunnetaan Ithnaa ’Ashariijana (Kahtenatoista), ja heihin viitataan myös Jafariijana. He ovat shiialaislahkoista tärkeimmät ja suurin osa shiaalaisista tänä päivänä ovat tästä ryhmästä ja heitä löytää Iranista, Irakista, Arabiasta, Pakistanista, Libanonista ja muualta. Nuseiriija (hyvin äärimmäinen lahko) on pirstoutunut tästä ryhmästä.

Tämä viimeinen ryhmä on se, johon liitetään shiaalaisleima tänä päivänä ja heihin viitataan monilla eri nimillä kuten ”Shii’a” (ne jotka ovat ’Alin puolella) tai ”Raafida” (ne jotka hylkäävät kaksi sheikkiä, Abu Bakrin ja ’Umarin) tai ’Ithnaa ’Ashariija” (ne jotka uskovat kahteentoista imaamin) tai ”Imaamja” (ne jotka uskovat johtajuuden olevan islaamin pilari), ja kaikki nämä etiketit kuvaavat heidän uskonsa jotain tiettyä ainesta.

Neljänneksi meillä on Nusairiija:

He ovat Imaamjasta (Ithnaa ’Ashariijasta) eronnut äärimmäinen shiaalaislahko, ja he ilmestyivät hijran kolmantena vuosisatana, ja heidän nimensä tulee Muhammad bin Nusair al-Numeiriista. He väittävät, että Allaah asui ’Alissa (radija Allaahu ’anhu), he uskovat myös sielunvaellukseen (tanaasuk al-arwaah), ja he uskovat myös koraanin salaisiin esoteerisiin tulkintoihin. Heidän uskomuksissaan yhdistyvät epäjumalan palvonta, taianomainen pakanuus, sekä juutalaisten ja kristittyjen opit. He salaavat oppinsa piiriensä ulkopuolisilta ja historian mukaan he ovat tappaneet niitä, jotka ovat uskaltaneet vuotaa heidän salaisuutensa.