ISLAAMILAINEN UHKA ON VÄÄRINKÄSITYS

Viime vuosina mediassa on annettu paljon huomiota “islaamilaiselle fundamentalismille”. Ikävä kyllä länsimaisessa mediassa esiintyneen puolueellisen raportoinnin sekä muutamien tietämättömien muslimien tekojen vääristyneen yhdistelmän seurauksena islaam -sanasta on tullut melkein synonyymi sanalle terrorismi. Mutta jos tilannetta analysoidaan pitäisi kysyä itseltään seuraava asia:

Kannustavatko islaamin opit terrorismia?

Vastaus on: eivät varmasti!

Islaam kieltää täysin terroristiteot, joihin jotkut harhaan johdetut ihmiset syyllistyvät. Olisi aiheellista muistaa, että kaikilla uskonnoilla on lahkoja sekä harhaan johdettuja seuraajia. Loppuen lopuksi pitäisi kiinnittää huomiota itse uskontojen oppeihin eikä muutamien henkilöiden tekoihin. Ikävä kyllä heti kun joku muslimi tekee jotain pahaa, media leimaa hänet “muslimiterroristiksi”.

Silti kun serbit murhaavat ja raiskaavat syyttömiä naisia Bosniassa, heitä ei kutsuta “kristityiksi terroristeiksi”, eikä Pohjois-Irlannissa tapahtuneita tekoja leimata ”kristittyjen terrorismiksi”. Samalla tavoin kun oikeistolaiset kristityt Yhdysvalloissa pommittavat aborttiklinikoita, heitä ei kutsuta ”kristityiksi terroristeiksi”. Kun ajattelee näitä asioita voi varmasti tulla siihen tulokseen, että mediassa esiintyy kaksinaismoraalia! Vaikkakin uskonnollisilla tunteilla on suuri rooli edellä mainituissa kristittyjen ristiriidoissa, media ei käytä niiden tapauksessa uskonnollista leimausta, koska se uskoo, ettei kyseisillä barbaarisilla teoilla ole mitään tekemistä kristinuskon oppien kanssa. Silti kun muslimi on sekaantunut johonkin tapahtumaan, se yrittää usein syyttää teosta itse islaamia – ei harhaan johdettua yksilöä.

Islaamilainen laki (Sharii’a) antaa varmasti sodalle luvan – mikä tahansa uskonto tai kulttuuri tekisi sen pysyäkseen elossa – mutta se ei takuulla suvaitse hyökkäyksiä viattomia ihmisiä vastaan, olkoon ne naisia tai lapsia. Arabian kielen sana ”jihaad”, joka usein käännetään pyhänä sotana, tarkoittaa vain ”ponnistelua”. Arabiaksi sota on ”harb”, ei ”jihaad”. Ponnistelu, siis jihaadin harjoittaminen islaamia tai muslimeja puolustettaessa tai vapautettaessa maa, jossa muslimeita alistetaan on sallittua (ja sitä jopa suositaan) islaamissa.

Tästä huolimatta tämän tyyppiset toimet tulee tehdä islaamin oppien mukaisesti. Islaam selvästi kieltää lain ottamisen omiin käsiin, joka tarkoittaa sitä, että yksittäiset muslimit eivät voi vain päättää ketä he haluavat tappaa, rangaista tai kiduttaa. Vain lainmukaisella arvovallalla ja asiantuntevalla tuomarilla on lupa toimeenpanna koettelemuksia ja rangaistuksia. Kun katsoo muslimimaailmassa tapahtuneita asioita, pitää muistaa, että suurimmassa osassa muslimimaita pitkä kolonialismin aikakausi vasta loppui vähän aikaa sitten. Kolonialismin aikana lännen niin sanotut “kristityt” valtiot käyttivät hyväksi näiden maiden ihmisiä aineellisesti sekä kulttuurin ja uskonnon alueilla. Tämä tuskallinen aikakausi ei ole oikeastaan vielä päättynyt monessa muslimimaassa, jossa ihmiset ovat vielä ulkomaisten valtojen tai nukkehallitusten hallinnassa, joiden takana on ulkomainen valta.

Samalla tavoin media uskottelee länsimaiden ihmisille, että tyrannit kuten Irakin Saddam Hussein tai Libyan Moamar Qaddafi ovat “islaamilaisia” johtajia, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kumpikaan näistä johtajista eivät edes tunnusta islaamia ideologiana, vaan manipuloivat voimatonta kansaa islaamilaisilla iskulauseilla. Heillä on yhtä paljon tekemistä islaamin kanssa kuin Hitlerillä oli kristinuskon kanssa! Todellisuudessa, monet lähi-idän hallitukset, joita ihmiset pitävät islaamilaisina sortavat islaamin harjoittamista maassaan. Riittänee siis sanoa, että terrorismi ja viattomien ihmisten tappaminen ovat ristiriidassa islaamin oppien kanssa.