KUN DJIHAAD VIITTAA TAISTELEMISEEN
Lähde: Tafseer As-Sa’di Juz’ 1-3 , s.22-24 (Darussalam).
Vaikka djihaad käännetään usein suomeksi ”pyhäksi sodaksi”, pitää ottaa huomioon, että sotaa ei ole koskaan kuvattu ”pyhäksi” missään islaamin perustavissa teksteissä tai edes aikaisessa islaamilaisessa kirjallisuudessa. Kielellisesti, djihaad on islaamilainen termi, joka koskee monenlaisia toimintoja, jotka vaihtelevat päivittäisestä pyrkimyksestä vastata päivän haasteisiin, kamppailuun omia halujaan ja itseään vastaan sekä ponnisteluun perheensä elättämistä varten. Sen perusmääritelmä on ”ponnistelu tai kamppailu Allaahin tiellä”. Näin ollen djihaad ei ole rajoitettu sotaan, se sisältää kamppailun oman sielunsa, puheensa, kehonsa ja omaisuutensa kanssa jotta Allaahin viesti saavuttaisi kaikki ne ihmiset, jotka ovat halukkaita vastaanottamaan sen.
Islaamilaiset oppineet ovat viitanneet eri tyyppisiin djihaadeihin, kuten djihaadiin itseä vastaan (ymmärtääkseen islaamia, toimiakseen sen mukaan, kutsuakseen muita siihen ja ollakseen kärsivällinen tämän kutsun tekemisen vaikeuksien kanssa), djihaadiin paholaista vastaan (torjuakseen saatanalliset kuiskutukset, epäilyt ja himot), djihaadiin kieltä vastaan (sen hallitsemisessa, sen käyttämisessä hyvän määräämistä ja pahan kieltämistä varten, islaamin oikeiden opetusten levittämisessä ja vääriin ideologioihin vastaamisessa), djihaadiin hyökkäystä vastaan (islaamin ja muslimien elämän, kunnian ja omaisuuden suojelemista varten) ja muun tyyppisiin djihaadeihin kuten djihaadiin tekopyhiä vastaan, djihaadiin sortajia ja djihaadiin pahantekijöitä vastaan.
Djihaadilla -taistelemisen yhteydessä- on erityisiä sääntöjä ja ehtoja, jotka on täytettävä ennen djihaadin aloittamista. Ensimmäinen sääntö on, että ihmisiä vastaan ei pidä taistella sen vuoksi mitä he uskovat, tai pakottaakseen heitä hyväksymään islaamin. Toinen sääntö on ”taistelkaa Allaahin tiellä vain niitä vastaan jotka taistelevat teitä vastaan” eikä koskaan aloittaa provosoimatonta hyökkäystä (koraani 2:190). Se tarkoittaa, että muslimeilla on vain lupa ”taistella vastaan” pikemminkin kuin aloittaa taistelemista, mutta ”vastaan taisteleminen” sisältää taistelemisen todellista hyökkäystä vastaan sekä ennakoivasti hyökkäyksen todellisiin uhkiin puuttumisen. Kummassakin tapauksessa muslimeja on ohjattu olemaan valmistautuneita ja valmiita puolustamaan kansakuntaansa ennen kuin he itse asiassa osallistuvat sotilaalliseen konfliktiin. On olemassa lisäehtoja, mutta yllämainitut ehdot ovat elintärkeitä djihaadin asettamiseen sen laajemmassa merkityksessä oikeaan yhteyteen.
Toinen sellaisen djihaadin ehdoista, joka sisältää taistelua, on se, että sen tulisi tapahtua ainoastaan islaamilaisen auktoriteetin alla, joka ”nostaa lipun” tällaista djihaadia varten. Ei ole ollenkaan sunnan mukaista kenen tahansa yksilön tai itsensä nimittäneen muslimiryhmän ruveta sotimaan jonkun kansakunnan puolesta. Sen sijaan, muslimien tulisi olla yhdistyneitä yhden imaamin tai khaliifan auktoriteetin alla, paitsi siinä tapauksessa, jossa jonkun yksilön tarvitsee puolustaa omaa perhettään ja omaisuuttaan, tai auttaa naapuriaan sen tekemisessä. Tämän todistaa aikaisten muslimien esimerkki sekä koraanissa ja sunnassa olevat tekstit:
”Kun heille tulee jokin asia, joka koskettaa (yleistä) turvallisuutta tai pelkoa, he tekevät sen tunnetuksi (ihmisten keskuudessa). Jos he vain olisivat osoittaneet sen Sanansaattajalle tai niille, joilla on valtaa heidän keskuudessaan, silloin ne, jotka [voivat] tehdä siitä oikeat johtopäätökset, olisivat tienneet siitä.” (Koraanin tarkoituksen tulkinta 4:83)
”Hudheifa ibn al-Jamaan kysyi profeetalta -salla Allaahu ’aleihi wa sallam: Entä jos (muslimeilla) ei ole yhtä johtajaa (jos he ovat jakautuneet riiteleviin ryhmiin)? Profeetta -salla Allaahu ’aleihi wa sallam- vastasi: Jos heillä ei ole yhtä johtajaa tai yhdistynyttä ryhmää, niin jätä kaikki nämä riitelevät ryhmät, vaikka sinun pitäisi purra puuta kuolemaasi asti.” [Osa pidempää Bukhaarin tallentamaa hadiithia, tarkoituksen tulkinta].
Djihaadille on muita ehtoja. Yleisesti ottaen sodan sääntöjä islaamissa tulee noudattaa, ellei taistelun aikana ole oikeutettua tarvetta tai strategiaa, joka edellyttäisi näiden sääntöjen vastaista toimintaa. Muslimin ei pitäisi tappaa itseään (koraani 4:29) eikä tappaa toista muslimia, paitsi vahingossa (koraani 4:92). Naisia, lapsia, vanhuksia tai muita ei- taistelevia ei pitäisi vahingoittaa. Maata ei tulisi tuhota eikä puita kaataa. Ruumiita ei pitäisi silpoa. Islaamia ei pitäisi pakottaa uskottomille. Pikemminkin, jos taistelevat ei-muslimit päättävät itse omaksua islaamin, vaikka vain petollisena temppuna, muslimijohtajuuden pitäisi hyväksyä se, ja taistelemisen pitäisi loppua. Rauhaa pitäisi tavoitella ennen elämän menetystä. Sopimuksia tulisi noudattaa. Vankeja pitäisi kohdella hyvin. Ennen kaikkea, oikeuden on tapahduttava.
”Taistelkaa Allaahin tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta eivät ylitä (rajoja). Todellakin, Allaah ei pidä roistoista. Taistelkaa heitä vastaan, kunnes ei ole [enää] fitnaa ja [kunnes] uskonto [eli palvonta] [tunnustetaan] Allaahille. Mutta jos he lakkaavat, silloin ei saa olla hyökkäystä paitsi sortajia vastaan.” (Koraanin tarkoituksen tulkinta 2:190, 193)
”Allaah ei kiellä teitä olemasta ystävällisiä ja oikeudenmukaisia niitä kohtaan, jotka eivät taistele teitä vastaan uskonnon takia eivätkä karkota teitä kodeistanne. Todellakin, Allaah rakastaa niitä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti. Allaah kieltää teitä liittoutumasta niiden kanssa, jotka taistelevat teitä vastaan uskonnon takia ja karkottavat teidät kodeistanne ja auttavat karkotuksessanne.” (Koraanin tarkoituksen tulkinta 60:8-9)
Lisäksi muslimikansakuntaa kannustetaan ylläpitämään vahvoja sotilaallisia valmiuksia oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja sodan ja hyökkäysten estämiseksi.
”Ja valmistakaa heitä vastaan kaikki, mitä voitte voimalla ja sotaratsuilla, joilla voitte kauhistuttaa Allaahin vihollista ja teidän vihollistanne ja muita heidän lisäksi, joita ette tiedä [mutta] jotka Allaah tietää.” (Koraanin tarkoituksen tulkinta: 8:60)