KUTSUMISEN PAKOLLISUUS JA KUTSUJAN TEHTÄVÄ

Lähde: As-Sahwa al-Islaamijja –teoksesta (s. 76-77).

[K.1]: Onko da’waa (kutsuminen) Allaahiin pakollista jokaiselle muslimimiehelle tai –naiselle vai pitääkö se jättää vain oppineille ja tiedon opiskelijoille? Onko maallikon salllittua kutsua Allaahiin?

[V.1]: Kun henkilöllä on tietoa ja selvä käsitys siitä mihin hän on kutsumassa, silloin ei ole eroa sen henkilön välillä, jolla on paljon tietoa tai aloittelevan tiedon opiskelijan tai maallikon välillä –kunhan hänellä on varmaa tietoa käsiteltävästä asiasta. Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Välitä minulta vaikka se olisi vain yksi aaja.” [1] Joten daa’iin (kutsujan) ehtona ei ole, että hänen pitäisi saavuttaa suuri määrä tietoa, mutta ehtona on, että henkilöllä on tietoa siitä, johon hän kutsuu. Jos tämä kutsu perustuu tietämättömyyteen ja intohimoon niin sitten se ei ole sallittua.

Näin ollen näemme, että joillakin veljillä, jotka kutsuvat Allaahiin ei ole kuin vähän tietoa. Näemme heidät vahvojen tunteidensa takia kieltämässä sitä, jota Allaah ei ole kieltänyt, samalla kun he tekevät pakolliseksi sitä, jota Allaah ei ole tehnyt pakolliseksi palvelijoilleen. Tämä on erittäin vaarallinen asia koska se, että sallitaan Allaahin haraamiksi (kielletyksi) julistamat asiat on kuin kiellettäisi se, jonka Allaah on tehnyt halaaliksi (sallituksi). Joten kun he alkavat kieltämään ihmisiä tekemästä jostain asiasta halaal niin toiset moittivat heitä siitä, että he tekevät siitä haraam. Allaah -Korkein- sanoo:

”Älkääkä sanoko sen suhteen mitä kielenne tuovat esiin valheellisesti: ”Tämä on sallittua ja tämä on kiellettyä”, tekaistaksenne valheita Allaahia vastaan. Totisesti ne, jotka sepittävät valheita Allaahia vastaan eivät koskaan menesty.” [Suurat an-Nahl 16:116, tarkoituksen tulkinta].

Koskien maallikkoa niin hänen ei pidä kutsua Allaahiin jos hänellä ei ole tietoa. Pikemminkin tietoa pitää olla Allaahin, Korkeimman, sanojen mukaisesti:

“Sano (oi Muhammed salla Allaahu ’aleihi wa sallam): ”Tämä on minun tieni, kutsun teitä Allaahiin (eli Allaahin ykseyteen –islaamilaiseen yksijumalaisuuteen) varmalla tiedolla” [Suurat Juusuf 12:108, tarkoituksen tulkinta].

Näin ollen Allaahiin pitää kutsua tiedolla. Kuitenkin jos jostain asiasta tiedetään selvästi, että se on paha tai hyvä niin henkilö voi käskeä siihen, jos se on hyvä, tai kieltää sen – jos se on paha.

Niin ollen Allaahiin kutsujien pitää aloittaa tiedolla. Kuka tahansa kutsuu Allaahiin ilman tietoa niin sellainen henkilö tulee aiheuttamaan enemmän vahinkoa kuin hyvää –kuten on itsestäänselvää. Niin ollen henkilön pitää ensin hankkia tietoa, sitten vasta antaa da’waa. Mitä tulee selvään pahaan ja siihen, joka on selvästi hyvää, niin hyvään käsketään ja pahasta kielletään. [2]

[K.2]: Mikä on oppineen ja daa’iin välinen ero?

[V.2]: Oppineen ja daa’iin välinen ero on selvä. Daa’ii on se, joka yrittää välittää sharii’an viestiä Allaahin palvelijoille. Hän kutsuu heitä joskun tarriibin ja tarhiibin (vakuuttelun ja pelottelun) avulla.

Oppinut on se, jolle Allaah on antanut tietoa ja, joka voi olla tai olla olematta daa’ii. Kuitenkin jos oppinut ei ole daa’ii sitten hän on äärimmäisen vajavainen tiedossaan eikä Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) täysi perijä. Tämä johtuu siitä, että profeetat (’aleihim as-salaatu wa as-Salaam) eivät jättäneet perinnöksi dirhameita eika dinaareja mutta he jättivät tiedon, kuten profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Totisesti oppineet ovat profeettojen perijöitä ja totisesti profeetat eivät jätä taakseen dinareita eikä dirhameita perinnöksi. He jättävät perinnöksi vain tietoa. Joten ken hankkii sitä hankkii valtavan omaisuuden.” [3] Sen seurauksena ken hankkii tietoa ja kutsuu Allaahiin niin sellainen henkilö on todella perinyt profeettojen perinnöstä – suhteessa siihen mihin hän perustaa ja soveltaa heidän määrätyistä laeistaan.

Mitä tulee joidenkin ihmisten sanomiseen, että on sallittua tulla du’aat (kutsujaksi) ilman tietoa niin jos he tarkoittavat daa’iita, jolla ei ole valtavaa tiedon määrää ja joka ei pysty antamaan fataawaa (uskonnollisia päätöksiä), eikä selittämään ja tekemään johtopäätöksiä niiden todisteista – niin tämän väitteen voi hyväksyä. Kuitenkin jos he tarkoittavat daa’iita, jolla ei ole tietoa siitä mihin hän kutsuu (da’waa) eikä siitä millä antaa da’waa niin epäilemättä näin ei voi olla. Ja varoitan ihmisiä kutsumasta totuuteen tällä tavalla, koska aiheutettu vahinko on suurempi kuin saavutettu hyvä, kuten on nähtävissä! 

Alaviitteet:

[1] Al-Bukhaariin kertoma (nro 3461) ’Abd Allaah Ibn ’Amrilta (radija Allaahu ’anhu).
[2] Poimittu Sheikh Ibn al-’Uthaymiinin as-Sahwatu al-Islaamijjasta (s. 75-76),
[3] Hasan: Abu Daawuudin (nro. 3461) ja Ibn Maajan (nro. 223) kertoma Abu ad-Dardaalta (radija Allaahu ’anhu). Sheikh al-Albaanii vahvisti sen aidoksi Sharh as-Sunnan varmistuksessaan (1/276).