MILLOIN MINUN TULISI RUVETA OPETTAMAAN LAPSILLENI USKONTOA?
Lähde: äänitys.
Kysymys: Milloin minun tulisi ruveta opettamaan lapsilleni uskontoa?
Vastaus: Lasten opetus alkaa kun he saavuttavat arvostelukyvyn (ja erottamisen) iän, joten silloin aloitat islaamilaisen kasvatuksen ja sivistyksen opettamisen.
Hänen, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, lausuntonsa mukaisesti (tarkoituksen tulkinta):
’Määrätkää lapsenne suorittamaan salaat kun he saavuttavat 7 vuoden iän ja rangaiskaa heitä (jos he eivät suorita sitä) kun he saavuttavat 10 vuoden iän ja erottakaa heidät heidän nukkumispaikoissaan’ (1)
Näin ollen kun lapsi saavuttaa arvostelukyvyn (erottamisen) iän silloin vanhempaa on määrätty opettamaan heitä ja sivistämään heitä hyvässä opettamalla heille koraania ja hadiithista sellaista mikä on helppoa.
Ja opettamaan heille sharii’an sääntöjä, jotka ovat sopivia (ja tehokkaita) tämän ikäiselle lapselle. Kuten sen opettaminen heille miten wuduu (peseytyminen) suoritetaan ja miten salaat suoritetaan ja adhkaarien (muisteluiden) opettaminen kun halutaan mennä nukkumaan ja heräämisen adhkaarit ja syömisen ja juomisen aikana (tehtävät adhkaarit).
Koska kun he saavuttavat arvostelukyvyn iän he alkavat tietämään ja tajuamaan mitä heille opetetaan ja mitkä velvollisuudet heidän on suoritettava ja mitkä asiat ovat kiellettyjä.
Ja myös (tässä iässä) heitä tulee kieltää asioista, joita ei ole sopivaa tehdä ja tehdä heille selväksi, että heidän ei ole sallittua tehdä näitä asioita. Kuten valheiden kertominen ja panetteleminen ja tämän kaltaiset asiat.
Joten hän (vanhempi) tekee tämän. Kunnes hän sivistää heidät hyvässä ja kasvattaa heidät pahuuden välttämisessä tästä nuoresta iästä lähtien.
Ja tämä on hyvin tärkeä asia, jonka jotkut ihmiset ovat unohtaneet (ja olleet välittämättä sen tärkeydestä) koskien lapsiaan.
Todellakin suurin osa ihmisistä eivät ole innokkaita lastensa määrämisasioissa eivätkä he näytä ja esittele heille oikeita islaamilaisia tapoja.
Ja he jättävät heidät ja laiminlyövät heitä. He eivät määrää heitä suorittamaan salaat eivätkä he kasvata heitä ja näytä heille hurskaita tekoja.
Ja pikemminkin he jättävät heidät tähän tietämättömyyden tilaan ja tähän tilaan, jossa he tekevät tekoja, jotka eivät ole hyviä ja (he antavat heidän) tapailla pahoja ihmisiä ja kuljeksia ja kierrellä kaduilla ja he ovat välinpitämättömiä heidän opetustaan kohtaan eivätkä huolehdi siitä.
Ja muita kuin näitä asioista, jotka vaikuttavat kielteisesti musliminuorten enemmistöön johtuen isiensä laiminlyönnistä.
Ja he (vanhemmat) ovat heistä vastuussa koska Allaah on asettanut heidät vastuuseen heidän lapsistaan. Hän, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, sanoi:
’Määrätkää lapsenne suorittamaan salaat kun he saavuttavat 7 vuoden iän ja rangaiskaa heitä (jos he eivät suorita sitä) kun he saavuttavat 10 vuoden iän ja erottakaa heidät heidän nukkumispaikoissaan’
Joten tämä on määräys ja velvollisuus isille.
Näin ollen hänestä, joka ei määrää lapsilleen salaat, on tullut henkilö, joka on vastustanut profeettaa, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, ja näin ollen hän on langennut syntiin.
Ja hän on myös jättänyt tekemättä hänelle pakollisen teon, jotain jonka profeetta, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, teki pakolliseksi.
Ja hän, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, sanoi myös (tarkoituksen tulkinta):
’Jokainen teistä on paimen ja teistä kaikki olette vastuussa omasta (ihmis) laumastanne (ihmisistä)’ (2)
Ja maallisen elämän asiat ovat vieneet mennessään jotkut isät ja heistä on tullut liian kiireisiä, ja se on surullista ja murheellista. Eivätkä he huomioi lapsiaan eivätkä varaa mitään erityistä aikaa lapsilleen. Pikemminkin koko heidän aikansa on maailman asioita varten.
Ja tämä on suuri vaara, joka on yleinen muslimimaissa. Ja se on haitannut heidän lastensa kasvatusta ja huonontanut sitä.
Näin ollen heistä on tullut ihmisiä, jotka eivät ole hyviä uskonnossa eivätkä maallisessa elämässä.
Eikä ole mitään mahtia eikä muutosta paitsi Allaahin, Korkeimman, Kaikkivaltiaan armosta.
Alaviitteet:
[1] Abu Daawuudin kertoma Sunaanissaan (1/130). ’Amru ibn Shu’aibin hadiithista hänen isältään ja hänen isoisältään (olkoon Allaah heihin tyytyväinen).
[2] Sahiih al-Bukhaarii Ibn ’Umarin, radija Allaahu ‘anhum, hadiithista (tarkoituksen tulkinta):
Jokainen teistä on paimen ja jokainen on vastuussa (laumastaan). Näin ollen hallitsija on paimen ja hän on vastuussa, mies on perheensä paimen ja hän on vastuussa, nainen on kotinsa paimen ja hän on vastuussa, ja orja on omistajansa omaisuuden paimen ja hän on vastuussa. Jokainen teistä on paimen ja jokainen teistä on vastuussa (laumastaan).