MITEN MEIDÄN TULEE TULKITA KORAANIA?

Lähde: Kaifa jadjibu ’aleinaa an nufassir al-Qur’aan (s. 35-40).

Kysymys: Miten meidän pitää tulkita koraania?

Vastaus: Allaah, Siunattu ja Ylhäinen, lähetti koraanin alas lähettiläänsä Muhammadin sydämeen johtaakseen ihmiskunnan epäuskon ja tietämättömyyden pimeydestä islaamin valoon. Allaah sanoo: “Aliif, Laam, Raa. Tämä on kirja, jonka Me olemme sinulle lähettänyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydestä valkeuteen, kaikkivaltiaan, ylistetyn tielle.” [Suurat Ibraahiim: 1]

Ja hän lähetti lähettiläänsä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) selventämään, tulkitsemaan ja selittämään mitä koraanissa on. Allaah sanoo: ”Ja Me olemme lähettänyt sinulle ylhäältä tämän muistutuksen, jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty, ja että he sen vuoksi ajattelisivat.” [Suurat An-Nahl: 44]

Ja sunna tuli selittämään ja selventämään sitä, mikä löytyy koraanista, ja se on myöskin Allaahin lähettämä ilmestys, kuten Hän sanoo: ”ei hän myöskään puhu omasta tahdostaan. Tämä on totisesti Jumalan ilmoitus, joka on hänelle ilmaistu.” [Suurat An-Najm: 3-4]

Tämän lisäksi profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Totisesti minulle annettiin koraani ja jotain sen tapaista sen mukaan. Tulee olemaan aika, jolloin henkilö, joka on syönyt itsensä täyteen tulee loikoilemaan sohvallaan ja sanomaan: ’Pidä kiinni koraanista. Minkä löydät siinä olevan halaal niin julista se sallituksi. Ja minkä löydät siinä olevan haraam, julista se kielletyksi!’ Mutta se minkä Allaahin lähettiläs teki kielletyksi on aivan kuten se minkä Allaah teki kielletyksi.”

Joten ensimmäinen lähde, jota pitää käyttää koraanin tulkitsemiseen on koraani (itse) sunnan kanssa, joka tarkoittaa profeetan lausuntoja, tekoja ja hiljaisia suostumuksia. Sen jälkeen sitä pitää tulkita käyttäen tiedon ihmisten tulkintoja (tafsiir), joiden huipulla ovat profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) seuralaiset. Ja ensimmäisenä seuralaisista tämän asian suhteen (siis tafsiirin) on ’Abd Allaah bin Mas’uud (radija Allaahu ’anhu). Tämä johtuu useista tekijöistä, yksi on se, että hän oli yksi ensimmäisiä, joka seurasi profeettaa (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) (siis hyväksyi islaamin), ja toinen on se, että hän painotti kovasti koraanista kysymistä, sen ymmärtämistä ja tulkitsemista. Sitten hänen jälkeensä tulee ’Abd Allaah bin ’Abbaas (radija Allaahu ‘anhu), josta ’Abd Allaah bin Mas’uud (radija Allaahu ‘anhu) sanoi: “Hän on koraanin tulkitsija (turjumaan).”

Ja heidän jälkeensä, ken tahansa seuralaista, jonka aajan tulkinta (tafsiir) voidaan autenttisesti vahvistaa – eikä ole olemassa eriäväistä mielipidettä seuralaisten joukossa sen suhteen, me hyväksymme tämän tulkinnan (tafsiir) häneltä täysin tyytyväisinä, alistuvaisina ja luottavaisina. Ja jos tiettyä tafsiiria ei löydy seuralaisilta koskien tiettyä aajaa niin me otamme tafsiirin taabi’iineilta, erityisesti niiltä, jotka erikoistuivat tafsiirin opiskeluun Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) seuralaisten alla, kuten Sa’iid bin Jubair, Taawuus ja muut, jotka tunnetaan hyvin siitä, että he opiskelivat tafsiiria joidenkin seuralaisten alaisina, kuten Ibn ’Abbaasin (radija Allaahu ‘anhu), kuten aikaisemmin mainitsimme.

Valitettavasti joitain aajaat on tulkittu tietyn mielipiteen tai madhabin mukaan (lainopillinen koulukunta) ja jota varten profeetalta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ei ole löydetty mitään suoraa selitystä. Tämän takia jotkut myöhäisemmät yksilöt sovelsivat aajaateja ainoastaan oman madhabinsa mukaan tulkitessaan tiettyjä aajaat. Ja tämä on äärimmäisen vaarallista – jossa aajaat tulkitaan oman madhabin ja henkilökohtaisten mielipiteiden vahvistamiseen –kun taas tafsiirin oppineet tulkitsivat näitä jakeita eri tavalla kun näiden madaahibien kannattajat ovat tulkinneet.

Ehkäpä meidän pitäisi mainita tästä esimerkki, joka on Allaahin lausunto: ”Lukekaa siis koraania, sitä, mikä siinä on helppotajuista.” [Suurat Al-Muzzammil: 20]

Jotkut tietyn madhaahibin kannattajat ovat tulkinneet tämän aajan viittaamaan vain itse resitaatioon, tarkoittaen: mitä koraanista pitää lausua jokaisessa rukouksessa on vain yksi pitkä aaja tai kolme lyhyttä aajaat. He sanoivat näin siitä huolimatta, että profeetalta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) on raportoitu autenttinen hadiith: ”Rukousta ei ole olemassa sille, joka ei lausu koraanin avaavaa lukua (Faatiha).” Ja eräässä toisessa hadiithissa, profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Ken suorittaa rukouksen, jossa hän ei lausu koraanin avaavaa lukua, niin se on vajavainen, vajavainen, vajavainen eikä täydellinen.”

Yllä olevan aajan edellä mainittu tulkinta torjuu näiden kahden hadiithin osoittaman todisteen lähtökohdan, joka oli, että tämä aaaja viittaa koraanin resitoimiseen yleisellä tasolla. Ja heidän mukaansa koraania ei saa tulkita paitsi sunnan avulla, joka tuli mutawaatir [1] muodossa –tarkoittaen, että mutawaatiria ei saa tulkita paitsi mutawaatirilla. Ja tämän vuoksi he hylkäsivät nämä kaksi edellä mainittua hadiithia siksi, että he luottivat omaan mielipiteeseensä tai madhabiin tämän aajan tulkitsemisessa.

Tästä huolimatta kaikki tafsiirin oppineet, menneen ajan ja nykyajan, ovat selittäneet, että tämän jalon aajan tarkoitus: ”Lukekaa siis koraania, sitä, mikä siinä on helppotajuista” on: ”Rukoilkaa sitä, mikä yörukouksesta on teille helppoa (tahajjud).” Tämä johtuu siitä, että Allaah mainitsi aajan tämän osan yhteydessä Hänen sanoihinsa (siis koko aaja): ”Totisesti Herrasi tietää, että sinä valvot (rukoillaksesi) miltei kaksi kolmannesta yöstä, joskus puolet siitä tai joskus kolmanneksen, ja että samoin tekee osa seuraajistasi. Allaah mittaa yön ja päivän. Hän tietää, että teidän voimanne ei siihen riitä; siksi Hän kääntyy puoleenne armollisesti. Lukekaa siis koraania, sitä, mikä siinä on helppotajuista.” [Suurat Al-Muzzammil: 20]

Viimeinen osa tarkoittaa: “Joten rukoilkaa yörukouksesta (tahajjud) sitä, mikä teille on helppoa.” Joten aaja ei viittaa siihen mitä henkilön pitää resitoida erityisesti yörukouksessa. Paremminkin tässä aajassa Allaah tekee asian muslimeille helpoksi, että he voivat rukoilla mitä he pystyvät yörukouksesta. Tämä tarkoittaa, että heidän ei ole pakko rukoilla mitä Allaahin profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) rukoili, joka oli 11 rak’aat, kuten tiedätte.

Joten tämä on aajan merkitys. Se on ilmaistu arabialaisella tyylillä, joka on ”osuuden soveltamista, jolla tarkoitetaan koko asiaa.” Joten Allaahin lausunto: ”Lukekaa siis” tarkoittaa ”rukoilkaa siis”. Rukous on kokonaisuus kun taas resitaatio rukouksessa on osuus. Tämän ilmaisun päämäärä on selventää osuuden tärkeyttä suhteessa tuohon kokonaisuuteen. Toinen esimerkki tästä on Allaahin lausunto: ” Suorita rukouksesi, oi Muhammed, päivän noususta yön pimeyteen saakka (dhuhr, ’asr, maghrib, ’ishaa) ja lue koraania aamun koitteessa (fajr).” [Suurat Al-Israa: 78]

”Koraania aamun koitteessa” tarkoittaa fajr rukousta. Joten myös tässä tilanteessa sovelletaan osuutta vaikka tarkoitetaankin kokonaisuutta. Tämä on arabian kielessä hyvin tunnettu tyyli.

Joten tämän johdosta, näytettyämme tafsiirin oppineiden tulkinnan tästä aajasta, ilman mitään mielipide-eroavaisuuksia heidän joukossaan menneinä aikoina tai nykyaikana, ei ole sallittua torjua ensimmäinen ja toinen hadiith (jotka mainittiin aiemmin), väittäen, että ne olisivat aahaad ja, että koraania ei saisi tulkita aahaad hadiithilla! Tämä johtuu siitä, että tulkitsijoina olivat oppineet, jotka tuntevat koraanin kielen. Tämä on ensimmäinen syy ja toinen on se, että profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) hadiith ei ole ristiriidassa koraanin kanssa, paremminkin se selittää ja selventää sitä, kuten kerroimme tämän keskustelun alussa. Miten se voisi olla kun tällä aajalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muslimin pitää resitoida rukouksen aikana, huolimatta siitä onko kyseessä pakollinen tai suositeltu rukous.

Mitä taas tulee kahteen edellä mainittuun hadiithiin, niin on selvää, että ne molemmat viittaavat henkilön rukouksen vajavaisuuteen ilman suurat Al-Faatihan resitointia: ”Rukousta ei ole olemassa sille, joka ei lausu koraanin avaavaa lukua (Faatihaa).” ja ”Ken suorittaa rukouksen, jossa hän ei lausu koraanin avaavaa lukua, niin se on vajavainen, vajavainen, vajavainen eikä täydellinen.”

Tämä tarkoittaa, että rukous on puutteellinen. Joten ken lopettaa rukouksensa rukouksen ollessa vajavainen, niin oikeastaan hän ei ole rukoillut ollenkaan. Ja tässä vaiheessa hänen rukouksestaan tulee riittämätön, kuten näkyy ensimmäisessä hadiithissa.

Joten jos tämä tosiasia tulee meille selväksi, niin meidän tulisi tuntea olomme turvalliseksi profeetalta tulevien ahaadiithien kanssa, jotka on raportoitu sunnan kirjoissa, ensinnäkin ja toiseksi niillä on autenttiset kertomusketjut. Ja meillä ei pidä olla epäilyksiä tai epävarmuutta niitä kohtaan jonkun filosofisen näkökulman takia, joita kuulemme nykyaikana, kuten:

”Hyväksymme aahaad ahaadiith ainoastaan liittyen päätöksiä koskeviin asioihin, eikä liittyen uskon asioihin. Tämä johtuu siitä, että uskon asioita ei voi perustella aahaad ahaadiitheilla.” [2] Näin he väittävät! Ja silti tiedämme varmasti, että profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lähetti Mu’aadin (radija Allaahu ‘anhu) kutsumaan kirjan kansaa, jotta he uskoisivat tauhiidiin, ja hän oli vain yksi ihminen.

Tämä lyhyt keskustelu riittää tähän aiheeseen, jota halusin selventää, joka liittyy siihen miten meidän pitää tulkita koraania. Lähettäköön Allaah rauhansa ja siunauksensa profeetallemme Muhammadille, hänen perheelleen, seuralaisille, ja niille, jotka seuraavat heitä hyvässä tuomiopäivään asti, ja kaikki kunnia kuuluu Allaahille, kaiken olemassa olevan Herralle.

Alaviitteet:

[1] Mutawaatir hadiith on ihmisryhmän raportoima kertomus ja tämä ihmisryhmä on niin suuri, että on mahdotonta ajatella, että he kaikki olisivat olleet salaliitossa valhetta varten.

[2] Aahaad hadiith on vain yhden kertojan raportoima kertomus. Se on mutawaatirin vastakohta. Mutawaatir hadiith on kertomus, jonka ryhmä ihmisiä on raportoinut, ja tämä ryhmä on niin suuri, että on mahdotonta ajatella heidän olleen salaliitossa sitä varten, että he valehtelisivat asian suhteen.