MITEN MINUT OPASTETTIIN TAUHIIDIIN

Lähde: The Methodology of the Saved Sect, 16. luku, s. 68-71.

Ihmisillä on tapana leimata wahhaabiksi jokainen, joka vastustaa heidän tapojaan, uskomuksiaan ja innovaatioitaan, vaikka heidän uskomuksensa olisivat turmeltuneita, vastoin jaloa koraania, profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) aitoja kerrontoja, ja erityisesti jos he kutsuvat tauhiidiin ja yksin Allaahilta pyytämiseen.

Olin lukemassa eräälle tietylle sheikille ibn ‘Abbaasin hadiithia ‘Al-Arba’iin an-Nawawiissa (an-Nawaawiin 40 hadiithissa), jossa oli profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanat: “Kun kysyt, niin kysy Allaahilta ja kun haet apua, niin hae yksin Allaahilta.” [110]

Olin niin hämmästynyt Imaam an-Nawawiin selityksestä kun hän sanoi: “Sitten, jos on joku tarve, jota varten henkilö pyytää (eikä toimi sillä tavalla, johon hänen kansansa on tottunut) kuten johdatuksen, tiedon, sairauksien parantamista ja anteeksiannon hakemista, niin hän kysyy Herraltaan näitä asioita. Mitä tulee luoduilta pyytämiseen ja heistä riippuvana olemiseen, niin tämä on tuomittavaa.”

Joten sanoin sheikille: “Tämä hadiith ja sen selitys osoittavat, että ei ole sallittua pyytää apua muulta kuin Allaahilta.” Hän sanoi minulle: “Mutta se on sallittua.” Joten sanoin: “Mikä on todisteesi?”

Sheikh suuttui ja huusi vihaisesti, sanoen: “Varmasti tädilläni oli tapana sanoa Oi sheikh Sa’ad (ja hänet oli haudattu tähän masjidiin ja hänellä oli tapana pyytää apua häneltä).” Joten sanoin hänelle (tädille): “Oi tätini, auttaako sheikh Sa’ad sinua? Hän vastasi: ”Vetoan häneen, joten hän puhuu puolestani Allaahille minua varten, sitten Hän parantaa minut.”

Joten sanoin hänelle: “Tosiaankin olet oppinut mies, ikäsi on kulunut kirjoja lukemalla ja sitten otat ’aqiidasi tietämättömältä tädiltäsi?” Hän sanoi minulle: ”Sinulla on wahhaabii –ideoita ja olet ollut ’umralla ja tuonut takaisin wahhaabien kirjoja.”

En tiennyt mitään wahhaabeistä, paitsi mitä olin kuullut oppineilta, joilla oli tapana sanoa heistä: “Sitten, wahhaabit ovat erilaisia kuin muut ihmiset, koska he eivät usko pyhimyksiin (aulijaa), heidän ihmeisiinsä eivätkä he rakasta lähettilästä”, sekä väärät syytökset. Joten sanoin itselleni: ”Jos wahhaabit uskovat avun pyyntöön yksin Allaahilta ja, että ainoa parantaja on Allaah yksin niin sitten minun pitää saada tietää heistä.”

Kysyin heidän kokoontumisistaan ja minulle kerrottiin, että heillä on paikka, jossa he tapaavat torstai-iltaisin antaakseen tafsiir- (koraanin tarkoituksen selitys), hadiith ja fiqh-oppitunteja (lailliset säännöt), joten menin heidän luokseen lasteni ja muutamien koulutettujen nuorten kanssa ja astuimme isoon huoneeseen ja istuimme odottamaan oppitunnin alkamista. Vähän ajan kuluttua eräs vanha mies astui huoneeseen. Hän antoi meille as-Salaamin ja kätteli kaikkia, aloittaen oikealta puoleltaan, sitten hän istui tuoliin eikä kukaan seissyt häntä varten. Joten sanoin itselleni: ”Tämä sheikh on nöyrä eikä vaatinut ketään seisomaan itseään varten.”

Sheikh aloitti oppituntinsa sanomalla: “Totisesti kaikki kiitokset kuuluvat Allaahille, ylistämme Häntä ja etsimme Hänen apuaan ja Hänen anteeksiantoaan…” khutban loppuun jolla Allaahin lähettiläällä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) oli tapana avata puheensa ja saarnansa. Sitten he aloitti puhumaan arabiankielellä ja kertoi hadiitheja ja selvensi niiden aitouden ja niiden kertojat ja sitten hän lähetti rukouksia profeetalle ja hän mainitsi hänen nimensä. Lopulta, hänelle suunnatut kysymykset oli kirjoitettu paperin paloille, joten hän vastasi niihin todisteilla koraanista ja sunnasta.

Hän jatkoi keskustelua joidenkin läsnäolevien kanssa eikä kieltäytynyt yhdestäkään kysymyksestä. Oppituntinsa lopussa hän sanoi: ”Kaikki kiitokset kuuluvat Allaahille, että me muslimit ja salafit [111], jotkut ihmiset sanovat, että me olemme wahhaabeja ja tämä on loukkaus käyttämällä peitenimiä ja totisesti Allaah on kieltänyt meitä tekemästä tätä sanoissaan:

“Älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä.” [112]

Menneisyydessä he syyttivät imaam as-Shaafi’ii rafdista joten hän kumosi heidät sanoessaan: “Jos rafd tarkoittaa sitä, että rakastetaan Muhammadin perhettä, sitten ihmisiä ja djinnejä, tunnustan että olen raafidii.”

Kumoamme kenet vain, joka solvaa meitä kutsumalla meitä ‘wahhaabii’ erään runoilijan sanoilla: “Jos profeetan seuraaja on wahhaabii sitten väitän olevani wahhaabii.”

Kun hän lopetti, lähdimme joidenkin nuorten kanssa, hämmästyneitä hänen tiedostaan ja nöyryydestään ja kuulin yhden heistä sanovan: ”Hän on todellakin sheikh”.

Mitä wahhaabii tarkoittaa:

Tauhiidin viholliset soveltavat ‘wahhaabii’-peitenimeä jokaiseen Allaahin ykseyteen uskovaan. ’Wahhaabii’ –sana on tosiasiassa Muhammad ibn ’Abd Al-Wahhaabin ansioksi lukemista ja jos he olisivat totuudenmukaisia niin he olisivat sanoneet, “Muhammadi”, ja lukeneet hänen nimensä Muhammadin ansioksi ja Allaah halusi, että wahhaabi olisi ansioksi lukemista Al-Wahhaabille, (Antaja), joka on nimi Allaahin Täydellisistä Nimistä.

Joten koska suufii on kuulumista ryhmään, joka pukeutuu villaan niin wahhaabi on kuulumista al-Wahhaabille (Antaja), Hän on Allaah, Yksi, joka on antanut tauhiidin siunauksen ja vahvistaa kenet tahansa joka kutsuu siihen.

Alaviitteet:

[110] Hasan Sahiih – at-Tirmidiin raportoima
[111] Salafi: Ne, jotka seuraavat salaf as-saalihien tietä (oikeamieliset edeltäjät eli profeetta, seuralaiset, muslimien ensimmäiset kolme sukupolvea ja kaikki ne, jotka seuraavat heidän tietään) uskon, palvonnan, toimimisen ja tapojen tiellä etc.
[112] Suurat al-Hujuraat, aaja 11.