OLE TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ KUIN OLISIT MUUKALAINEN TAI MATKUSTAJA TIEN PÄÄLLÄ
Lähde: Jaami’ al-’Uluum wa al-Hikam. [1]
Hadiith nro 40: Ibn ’Umar (radija Allaahu ’Anhumaa) sanoi: Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) otti minua olkapäästä ja sanoi:
”Ole tässä elämässä kuin olisit muukalainen tai matkustaja tien päällä.”
Ibn ’Umarilla oli tapana sanoa,
”Jos saavutat illan, älä odota saavuttavasi aamua ja jos saavutat aamun, älä odota saavuttavasi iltaa. Ota terveydestäsi ennen sairauttasi ja elämästäsi ennen kuolemaasi.” [Al-Bukhaariin raportoima]
Tämä hadiith on perusta henkilön toivon rajoittamiselle tässä elämässä. Näin ollen uskovaisen ei pitäisi pitää tätä elämää kotimaana tai pysyvänä asuinpaikkana, sydämensä ollen rauhallinen ja varma sen suhteen. Pikemminkin hänen tulisi olla sen suhteen kuin hän olisi matkalla, valmistautuen lähtemään. Profeettojen ja heidän seuraajiensa neuvo vahvisti tämän.
Allaah sanoi, kertoen erään uskovaisen Firaunin aikana sanoneen:
”Oi kansani! Totisesti tämä maallinen elämä ei ole muuta kuin (nopeasti haihtuva) nautinto, ja varmasti tuonpuoleinen on koti, joka tulee ikuisesti pysymään.” [Raafir : 39, tarkoituksen tulkinta]
’Ali ibn Abi Taalibilla oli tapana sanoa,
”Varmasti tämä elämä on ruvennut liikkumaan poispäin ja tuonpuoleinen on ruvennut liikkumaan eteenpäin, ja kummallakin on lapsensa. Näin ollen olkaa tuonpuoleisen lapsia älkääkä olko tämän elämän lapsia. Koska varmasti tänä päivänä on toimintaa ilman tilintekoa, ja huomenna on tilinteko ilman toimintaa.”
’Umar ibn ’Abd al-’Aziiz sanoi khutbassaan,
”Tämä elämä ei ole vakituinen asuinpaikkanne. Allaah on määrännyt, että se päättyy ja Hän on määrännyt sen ihmisiä luopumaan siitä. Kuinka monta kukoistavaa kansakuntaa on tuhoutunut jonkun merkityksettömän asian takia ja kuinka usein iloinen asukas on joutunut lähtemään jonkun merkityksettömän asian vuoksi. Joten valmistautukaa hyvin matkaa varten, olkoon Allaah teille armollinen, parhaimmalla valmistautumisella, ja ottakaa eväitä, koska paras eväs on taqwaa.”
Näin ollen jos tämä elämä ei ole uskovaisen vakituinen asuinsija eikä kotimaa, uskovaisen tilanteen siinä on oltava yksi kahdesta: joko kuin hän olisi muukalainen, joka asustaa vieraassa maassa päämääränsä ollen eväiden keruu paluutaan varten todelliseen kotimaahansa; tai kuin hän olisi matkailija, joka ei mitenkään asu siellä, pikemminkin hänen joka yönsä ja päivänsä menee paluuseen (vakituiseen) asuinpaikkaansa.
Tätä varten, profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) neuvoi Ibn ’Umaria olemaan tässä elämässä yhdessä näistä kahdesta tilasta:
Ensimmäinen tila, jossa uskovainen hylkää itsensä kuin olisi muukalainen tässä elämässä, näyttäen asukkaalta ja silti ollen todellakin vieraassa maassa. Joten hänen sydämensä ei ole kiinnittynyt tähän vieraaseen maahan. Pikemminkin hänen sydämensä on kiinnittynyt kotimaahansa, johon hän on palaamassa. Hän pysyy tässä elämässä ainoastaan täyttääkseen päämääränsä –kotimaahansa paluuseen valmistautuminen.
Al-Fudail ibn ’Ijaadh sanoi,
”Uskovainen tässä elämässä on huolissaan ja onneton. Hänen huolensa on valmistautuminen. Joten hänellä, jonka tila tässä elämässä on tämän kaltainen, ei ole muita haluja kuin hyödyllisten eväiden kerääminen kotimaahan paluunsa aikana. Joten hän ei kilpaile maan ihmisten kanssa, heidän parissaan hän on pelkkä muukalainen, siinä mitä he pitävät kunniallisena. Ja hän ei huolestu vaikka hän näyttäisi heille merkityksettömältä. ”
Al-Hasan (al-Basrii) sanoi,
”Uskovainen on kuin muukalainen. Hän ei huolestu merkityksettömänä olemisesta (tässä elämässä), eikä hän kilpaile kunniasta siinä. Hänen tilansa on yksi ja ihmiset ovat toisessa tilassa. Kun Allaah loi Aatamin (’aleihi as-Salaam), Hän antoi hänen ja hänen vaimonsa elää paratiisissa. Sitten hänet poistettiin siitä, kuitenkin hänelle luvattiin paluu sinne, hänelle ja hänen hurskaille jälkeläisilleen. Joten uskovainen kaipaa aina ensimmäistä kotimaataan…” [2]
Toinen tila, jossa uskovainen alentaa itsensä tässä elämässä kuin olisi matkustaja eikä asuisi siinä mitenkään. Hän vain liikkuu matkallaan kunnes hänen matkansa loppuu, joka tarkoittaa kuolemaa. Sellaisen henkilön päämääränä, jonka tila tässä elämässä on tällainen, on saada eväät matkaa varten. Hän ei välitä tämän elämän nautintojen runsaudesta. Tästä syystä profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, neuvoi erästä seuralaistensa ryhmää, että heidän päämääränsä tässä elämässä tulisi olla kuten matkustajan eväät.
Yksi salafeista kirjoitti yhdelle veljistään:
”Veljeni, sinusta tuntuu kuin olisit (vakinainen) asukas. Kuitenkin todellisuudessa olet vain jatkuvasti matkalla ja liikut nopeasti. Kuolema lähestyy sinua ja tämä elämä menee ohi takanasi. Se mikä elämästäsi on mennyt ohi ei tule palaamaan luoksesi (jotta voisit korjata sitä) at-taraabunin (ylösnousemuksen) päivänä.”
Al-Fudhail ibn ’Ijaadh sanoi eräälle miehelle, “Kuinka monta vuotta olet elänyt?” Hän vastasi, “60 vuotta.” Hän sanoi, “Näin ollen 60 vuoden ajan olet mennyt Herraasi kohti ja olet lähellä Hänen saavuttamistaan.” Näin ollen mies sanoi, ”Allaahille kuulumme ja Hänen luokseen palaamme!” Joten al-Fudhail kysyi, ”Tiedätkö tuon (lausunnon) merkityksen? Sanot, ’Kuulun Allaahille palvelijana ja palaan Hänen luokseen.’ Joten kuka tahansa tietää kuuluvansa Allaahille palvelijana ja palaavansa Hänen luokseen, hänen tulisi tietää, että hänet pysäytetään. Ja kuka tahansa tietää, että hänet pysäytetään, hänen tulisi tietää, että häntä kuulustellaan. Ja kuka tahansa tietää, että häntä kuulustellaan valmistakoon hän vastauksen kysymykseen.” Mies kysyi,”Joten mitä minun pitäisi tehdä?” Hän sanoi, ”Se on helppoa.” Mies kysyi uudestaan, “Mitä se on?” al-Fudhail sanoi, “Tee hyvää siinä mitä on jäljellä niin se mikä on mennyttä annetaan anteeksi. Mutta jos teet pahaa siinä mitä on jäljellä niin sinut laitetaan tilille siitä mikä on mennyttä sekä siitä mitä on jäljellä.”
Jotkut viisaat ihmiset sanoivat,
”Hän, joka teki päivistä ja öistä itselleen ratsun, ne vievät hänet (määränpäähänsä) vaikka hän ei liikkuisi.”
Al-Auzaa’ii kirjoitti yhdelle veljistään,
”Sinut on ympäröity joka puolelta. Tiedä, että liikut eteenpäin jokaisella päivällä ja yöllä. Joten varo Allaahia ja Hänen käsiensä välissä seisomista. Ja viimeinen lupauksesi on Hänen luonaan. Wa as-Salaam.”
Mitä tulee ibn ’Umarin neuvoon, se perustuu tähän hänen itse kertomaansa hadiithiin. Se (neuvo) sisältää lopun pitkittyneelle toivolle. Ja jos henkilö sattuu saavuttamaan illan, hänen ei tulisi odottaa tai otaksua saavuttavansa aamua. Ja jos hän sattuu saavuttamaan aamun, hänen ei tulisi odottaa tai otaksua saavuttavansa iltaa. Pikemminkin hänen tulisi otaksua, että hänen loppunsa saavuttaa hänet sitä ennen. Tällä samalla merkityksellä useampi oppinut on selittänyt zuhdin konseptin tässä elämässä.
Al-Marwathii sanoi: Abu ’Abd Allaahille sanottiin – tarkoittaen Ahmad (ibn Hanbalia), “Mitä tarkoittaa, että on zuhdia tässä elämässä?” Hän sanoi, “Että ei pitkitä toivoa liikaa – Hän, joka sanoo herätessään, ‘En saavuta iltaa.’ “Hän sanoi, “Ja Sufijaan (ath-Thaurii) sanoi samalla tavoin.” Sitten Abu ’Abd Allaahille sanottiin, “Miten haemme apua toivomme pitkittämistä vastaan?” Hän vastasi, “Emme tiedä. Se on ainoastaan taufiiqilla (vain Allaahin antamalla menestyksellä).” Mitä tulee hänen (Ibn ’Umarin) lausuntoonsa: “Ota terveydestäsi ennen sairauttasi, ja elämästäsi ennen kuolemaasi.” Tarkoittaen: Hyödynnä kykyäsi tehdä hurskaita tekoja jäljellä olevan terveytesi aikana ennen kuin sairaus estää sinua niistä, ja elämäsi aikana ennen kuin kuolema estää sinua niistä.
Ja toisessa kertomuksessa: “…Koska varmasti, Allaahin palvelija, et edes tiedä omaa nimeäsi huomenna.” Tarkoittaen: ehkä huomenna olet kuolleiden joukosta, etkä elävien.
Tämän neuvon tarkoitus on kerrottu profeetalta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) eri näkökulmasta. Sahiih al-Bukhaariissa kerrotaan, että Ibn ’Abbaas kertoi profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:
”On olemassa kaksi siunausta, joita monilla ihmisillä on niukasti: terveyttä ja vapaata aikaa.” [3]
Al-Haakimin Mustadrakissa kerrotaan Ibn ’Abbaasin kertoneen, että Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, sanoi eräälle miehelle tätä neuvoessaan:
”Hyödynnä viittä asiaa ennen toista viittä asiaa: nuoruuttasi ennen vanhuuttasi, terveyttäsi ennen sairauttasi, rikkauttasi ennen köyhyyttäsi, vapaata aikaasi ennen kuin sinusta tulee kiireinen, ja elämääsi ennen kuolemaasi.” [4]
Tämä tarkoittaa, että kaikki nämä asiat estävät tekojen suorittamisen. Henkilö joutuu kohtaamaan joitain niistä henkilökohtaisesti kuten hänen köyhyytensä, rikkautensa, sairautensa, vanhuutensa tai kuolemansa. Toiset ovat yleisempiä kuten viimeisen hetken vakiinnuttaminen, Dajjaalin ilmestyminen ja muut häiritsevät koetukset kuten tässä hadiithissa mainitaan:
”Ota aloite käsiisi tekojen tekemiseen ennen kuin koetukset tulevat kuin pimeä yö (odottamattomasti).” [5]
Näiden muiden yleisempien tapahtumien ilmaantumisen jälkeen mistään teoista ei ole enää mitään hyötyä kuten Allaah sanoi:
”Sinä päivänä kun jotkut näistä Herrasi merkeistä tulevat, henkilön ei auta silloin uskoa jos hän ei uskonut ennen, eikä tehnyt hyvää (suorittamalla hurskaita tekoja) uskonsa kautta.” [al-An’aam : 158, tarkoituksen tulkinta]
(Al-Bukhaariin ja Muslimin) kahdessa Sahiihissa Abu Huraira kertoi profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoneen:
”Hetkeä ei vakiinnuteta ennen kuin aurinko nousee lännestä. Joten kun se nousee ja ihmiset näkevät sen, he uskovat kaikki. Tällöin henkilön usko ei hyödytä häntä jos hän ei uskonut aiemmin tai ei ansainnut hyvää uskonsa avulla.” [6]
Ja profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi Sahiih Muslimissa:
”On kolme tapahtumaa, joiden sattuessa henkilön usko ei hyödytä häntä jos hän ei uskonut aiemmin tai ansainnut hyvää uskollaan: auringon nousu lännestä, Dajjaal ja maasta tuleva peto.”[7]
Myös Sahiih Muslimissa profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi:
”Kuka tahansa katuu ennen kuin aurinko nousee lännestä, Allaah hyväksyy hänen katumuksensa.” [8]
Abu Muusaa kertoi profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoneen:
”Allaah ojentaa kätensä yön aikana hyväksyäkseen päivän synnintekijän katumuksen ja Hän ojentaa kätensä päivällä hyväksyäkseen yöllisen synnintekijän katumuksen, kunnes aurinko nousee lännestä.” [9]
Näin ollen uskovaisen pitää ottaa aloite käsiinsä ja suorittaa hurskaita tekoja ennen kuin määräys yllättää hänet ja hän ei pysty tekemään niitä joko sairauden tai kuoleman vuoksi, tai joidenkin näiden merkkien vuoksi, jotka saavuttavat hänet, ja joiden jälkeen mitään tekoa ei hyväksytä.
Abu Haazim sanoi,
”Tuonpuoleisen hyödykkeillä ei ole paljon kysyntää. Ne kulutetaan siten, että kukaan ei saa niitä paitsi muutama, ei moni.”
Näin ollen kun henkilö on estynyt tekemästä tekoja, mitään ei jää hänelle paitsi katumus ja suru. Hän toivoo palaavansa aikaisempaan tilanteeseen, jossa hän kykeni suorittamaan tekoja, ja silti toivominen sinä hetkenä ei hyödytä häntä mitenkään.
Allaah, Korkein sanoo:
”Ja käänny katumuksessa ja tottelevaisuudessa oikealla uskolla (islaamilainen yksijumalaisuus) Herraasi kohti ja alistu Hänelle (islaamissa) ennen kuin piina valtaa sinut, silloin sinua ei auteta. Ja seuraa parasta siitä mitä sinulle on lähetetty Herraltasi (eli tätä koraania, tee mitä se määrää sinua tekemään ja pysy poissa siitä minkä se kieltää) ennen kuin piina yllättää sinut huomaamattasi! Siltä varalta henkilön tulisi sanoa: ’Voi suruani, että olin tottelematon Allaahille (eli en tehnyt mitä Allaah määräsi minua tekemään), ja olin todellakin niiden parista, jotka pilkkasivat [totuutta!’ eli Laa ilaaha illa Allaah (kenelläkään ei ole lupaa tulla palvotuksi paitsi Allaahilla), koraania, ja Muhammadia ja uskollisia uskovaisia, jne.] Tai (siltä varalta) hänen pitäisi sanoa: ’Jos vain Allaah olisi johdattanut minua, olisin ollut yksi muttaquuneista (hurskaista ja oikeamielisistä ihmisistä)’. Tai (siltä varalta) hänen tulisi sanoa piinan nähdessään: ’Jos vain minulla olisi toinen mahdollisuus (palata maailmaan) niin olisin yksi muhsinuuneista (hyväntekijöistä).’” [Az-Zumar :54-58, tarkoituksen tulkinta]
Ja Hän sanoo:
”Kunnes, kun kuolema yllättää heistä yhden (jotka liittävät Allaahille seuralaista), hän sanoo: ’Herrani! Lähetä minut takaisin jotta voisin tehdä hyvää siinä minkä olen jättänyt taakseni!’Ei! Se on vain hänen sanomansa sana ja heidän takanaan on barzakh (raja) siihen päivään asti jolloin heidät herätetään henkiin.” [al-Mu’minuun : 99-100, tarkoituksen tulkinta]
Ja Hän, Mahtava ja Majesteettinen sanoo:
”Ja käytä (hyväntekeväisyyteen) siitä, jonka olemme sinulle antaneet ennen kuin kuolema kohtaa yhden teistä ja hän sanoo: ‘Herrani! Jos vain antaisit minulle lisäaikaa hetkeksi (palatakseni maalliseen elämään) niin antaisin sadaqaa (eli zakaat) omaisuudestani ja olisin yksi hurskaista.’ [eli suorittaisin hajjin (Mekan pyhiinvaelluksen)] Ja Allaah ei anna kenellekään lykkäystä kun hänen määrätty (kuoleman) aikansa tulee. Ja Allaah on Kaikki-Tietävä koskien teidän tekemisiänne.” [Al-Munaafiquun : 99-100, tarkoituksen tulkinta]
Joten koska asianlaita on tällainen, uskovaisen velvollisuus on hyötyä siitä mitä hänen elämästään on jäljellä. Tämän selityksenä sanotaan, että ”uskovaisen (jäljellä olevalla) elämällä ei ole hintaa.” Said ibn Jubeir sanoi, ”Jokainen päivä, jolloin uskovainen elää, on aarre.”
Alaviitteet:
[1] Saliim al-Hilaaliin aidoksi todistuksella.
[2] Kääntäjän kommentti: Suuri määrä arabialaista runoutta on poistettu johtuen sen kääntämisen vaikeudesta.
[3] Al-Bukhaariin raportoima, vol. 11, s. 229 (Fath al-Baariissa).
[4] Al-Haakimin raportoima, volyymi 4 nro 306. Hän julisti sen olevan sahiih kahden sheikin (al-Bukhaariin ja Muslimin) ehtojen mukaisesti ja ath-Thababii oli hänen kanssaan samaa mieltä kuten myös sheikkimme (al-Albaanii) ”Iqtidaa al-I’lm al-’amal,” nro 170 –hadiithien varmistuksessa.
[5] Muslimin raportoima, nro 118.
[6] Al-Bukhaariin, vol. 8, s. 296-297 (Fath al-Baariissa) and Muslimin, nro 157 raportoima
[7] Muslimin raportoima, nro 158.
[8] Muslimin raportoima, nro 2703.
[9] Muslimin raportoima, nro 2759.