PAASTOAMISEN VIISAUDESTA JA HYÖDYISTÄ

Lähde: Zaad Al-Ma’aad.

Paastoamisen päämääränä on sielun ja sen halujen hillitseminen sekä sen estäminen tekemästä rakastamiaan asioita. Paastoamisen päämääränä on sielun vahvuuden hallitseminen jotta sielu valmistautuisi kohtaamaan sen, mistä on sille hyötyä ja iloa (paasto). Paaston kautta henkilö hillitsee nälkänsä ja janonsa ja muistaa tällä tavoin köyhien ihmisten nälkäiset vatsat.

Paastoamisen kautta (Allaahin) palvelija rajoittaa sisällään olevat paholaisen tiet rajoittamalla ruoan ja juoman tiet. Paasto estää myös raajojen voimia tottumasta liikaa asioihin, joista on niille haittaa tässä maailmassa sekä tuonpuoleisessa. Ja kaikki kehon raajat ja energiat pystyvät lopettamaan kapinallisuutensa (Allaahia kohtaan) ja pitämään itsensä aisoissa.

Sen vuoksi paasto on niiden aisat, jotka pelkäävät ja tottelevat Allaahia sekä niiden haarniska, jotka julistavat sodan mielihaluja vastaan. Ja se on oikeamielisten ja Allaahille uskollisten palvelijoiden puutarha. Ja se on maailmojen Herraa varten, kaikkien muiden tekojen yläpuolella, joita tehdään Allaahille mieliksi. Tämä johtuu siitä, että henkilö, joka paastoaa, ei itse asiassa tee mitään. Hän vain luopuu halustaan ja ruoastaan sen Yhden takia, jota hän palvelee.

Joten paastoaminen on niistä asioista luopumista, joita sielu rakastaa ja halajaa, pitäen Allaahin rakkautta ja mielihyvää tärkeämpänä. Ja se on palvelijan ja hänen Herransa välinen salaisuus – kukaan muu ei tiedä siitä.

Paastolla on uskomaton vaikutus henkilön ulompien raajojen sekä sisäisten kykyjen säilyttämisessä. Lisäksi se varjelee sielua tuhoavilta elementeiltä, jotka voivat turmella sen. Ja sillä on merkittävä vaikutus, jonka seurauksena kaikki harmilliset asiat, jotka estävät sielun terveyden poistuvat. Niinpä paastoaminen säilyttää ja varjelee henkilön sydämen ja raajojen terveyttä. Ja se palauttaa sielulle kaiken sen, jonka halujen kädet ovat ottaneet siltä pois. Joten se on yksi parhaista tavoista parantaa henkilön taqwaa, kuten Allaah sanoo: ”Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa.” [Hieho 2:183]

Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Paastoaminen on suoja.” Ja hän määräsi ne henkilöt, joilla oli vahva halu mennä naimisiin, mutta eivät pystyneet sitä tekemään, paastoamaan, tehden paastosta suojan (naimisiinmenolle).

Kun järkevät mielet ja oikeamieliset intuitiot huomaavat paaston hyödyt, niin ne tajuavat, että Allaah määräsi sen ihmiskunnan armoksi, hyväksi ja suojaksi. Profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sitä koskeva ohje oli täydellisin ja paras, jotta päästäisiin haluttuun päämäärään. Se oli myös sielulle helpoin ohje. Koska sielun rajoittaminen ja sen estäminen siitä, mitä se rakastaa ja himoaa, on yksi vaikeimpia asioita, siitä ei tullut pakollista ennen islaamin keskivaihetta, vasta hijran jälkeen. Tämä oli hetki, jollon tauhiid ja rukous olivat voimakkaasti juurtuneet muslimien sieluihin ja hetki, jolloin he rakastivat Allaahin määräyksiä. Joten heidän sielunsa johdatettiin sen pakollisuuteen vähitellen. Siitä tuli pakollinen hijran toisena vuonna.

Kun Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kuoli, hän oli paastonnut yhteensä 9 ramadaania. Alkujaan piti valita halusiko paastota tai ruokkia köyhiä joka päivä. Sitten tästä valinnasta tuli lopulta pakollinen paasto. Ja ihmisten ruokkiminen jäi vanhoille miehille ja naisille, jotka eivät kyenneet paastoamaan.

Paastossa oli kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa paastoaminen oli pakollista mutta henkilö sai valita halusiko paastota tai ruokkia köyhiä ihmisiä. Toisessa vaiheessa vain paastoaminen oli sallittua, mutta jos paastoava henkilö nukkui ennen paaston rikkoamista, hän ei saanut syödä eikä juoda seuraavaan iltaan asti. Tämä poistui kolmannen vaiheen yhteydessä. Ja tämä on se vaihe, johon uskonto on päätynyt tuomiopäivään asti.