RUKOUKSEN AJALLAAN RUKOILEMISEN TÄRKEYDESTÄ

Lähde: As-Salaat wa Atharuhaa Fii Zijaadat al Iimaan.

Allaah, Ylevä, sanoi:

Totisesti, rukous on määrätty uskovaisille määrättyinä aikoina. [1]

Al-Bukhaarii (radija Allaahu ’anhu) sanoi: ”Ilmoitettuina, määrättyinä aikoina. Hän on antanut aikarajoitukset niitä varten.”

Abu ’Amr as-Sheibanii sanoi: Tämän talon omistaja – ja hän osoitti ’Abd Allaahin (ibn Mas’uud) taloa – sanoi: kysyin lähettiläältä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ’Mikä teko on Allaahin eniten rakastama?’ Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Oikeudenmukainen käyttäytyminen vanhempia kohtaan.” Sitten hän sanoi: Entä sitten? Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Jihaad Allaahin tiellä.” Hän (’Abd Allaah) sanoi: Hän kertoi minulle nämä asiat. Jos olisin kysynyt lisää hän olisi kertonut minulle lisää. [2]

Lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kertoi tässä hadiithissa, että rukous oikealla ajallaan on teoista rakastetuin ja hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) asetti sen vanhempia kohtaan osoitetun oikeudenmukaisen käytöksen sekä Allaahin tiellä käydyn jihaadin yläpuolelle. Tämä näkyy ”Entä sitten” -partikkelin käytössä. Tätä partikkelia käytetään kun halutaan osoittaa järjestystä ja tämä asia on tunnettu arabian kielen ihmisten keskuudessa.

Al-Haafidh Ibn Hajr sanoi al-Fathissa: ”Ibn Baziiza sanoi: Se mikä pitää huomioida, on jihaadin asettaminen muiden kehon tekojen edelle, koska siihen liittyy itsensä uhraaminen, sillä poikkeuksella, että pitää olla kärsivällisyyttä pitää yllä pakolliset rukoukset. Ne täytyy rukoilla ajallaan ja vanhempiensa kanssa tulee myös käyttäytyä hyvin, ja tämä on tarpeellista jatkuvasti. Kukaan ei pysty olemaan kärsivällinen Allaahin tottelemisessa paitsi siddiiquun (oikeamieliset) ja Allaah tietää parhaiten.”

Sanon: Annan selventävän esimerkin: on mies, joka on erittäin keskittynyt kaupankäyntiinsä ja kaikkiin niihin asioihin, jotka liittyvät siihen ja jonka saatana on saanut koukkuunsa niin, että hän unohtaa takbiiratu al-ihraamin (yhteisrukouksen takbiir-avauksen) tai osan yhteisrukouksesta. Tuot hänelle Allaahin, Ylevän tiellä jihaadia käsitteleviä tekstejä sekä seuralaisten (radija Allaahu ’anhumaa) rohkeudesta kertovia tekstejä. Herätät hänessä halun päästä paratiisiin ja luopua tästä maailmasta. Puheesi jälkeen hän näkee maailman pienenä ja turhana. Hän miettii tuonpuoleista ja näkee sen muuttuvan suureksi ja pelottavaksi sielussaan. Joten hän juoksee puutarhaa kohden, jonka syvyys on yhtä kuin taivaitten ja maan syvyys. Hän juoksee kirjoittamaan testamenttiaan, hän saattaa päätökseen muille kuuluvat oikeudet ja hyvästelee perheensä ja rakastettunsa ja lähtee matkalle taistelua kohti. Hän kuolee marttyyrinä Allaahin tiellä.

Jos et olisi kutsunut tätä miestä Allaahin, Ylevän tiellä tehtävään jihaadiin mutta olisit kutsunut häntä pitämään yllä rukouksiaan, mainiten tekstejä, jotka herättävät inspiraation ja pelon sekä tekstejä, joilla on suuri vaikutus sieluun, mitä olisit nähnyt hänessä?

Ehkä hän olisi vastannut ja surrut tapahtumaa. Hän olisi päättänyt pitää yllä rukouksensa ajallaan ja ehkä hän olisi kyennyt jatkamaan näin jonkin aikaa. Mutta sitten saatana tulee ja kuiskaa hänelle, ja hänen tehtävänsä ja vastaanottonsa lisääntyvät, hänen sitoutumisensa ja tapaamisensa nousevat suuriin määriin ja saatana saa hänestä irti mitä oli toivonut. Hän jättää rukoilematta muutaman rukouksen ajallaan ja sitten hän palaa sieluansa vastaan käymäänsä kamppailuun auttaakseen itseään saatanaa vastaan. Sitten sama tapahtuu uudelleen ja näin hän kamppailee saatanaa vastaan jatkuvasti, viisi kertaa päivässä, ja elämä ei ole muuta kuin päiviä päivien jatkeeksi…

Tämä on sielua vastaan oleva kamppailu ja edellinen esimerkki käsitteli myös sielua vastaan käytävää kamppailua. Mutta minkä arvoinen on ensimmäinen tapaus toiseen tapaukseen verrattuna? Tämä kamppailu on koko elämän kestävä kamppailu kun taas toinen kamppailu kestää vain tunnin tai mahdollisesti päiviä, kuukausia tai vuosia. Mutta kummassakin tapauksessa sanon: molemmissa on hyvää.

Pyydän Allaahilta, Ylevältä, että Hän päästää minut niiden joukkoon, jotka pitävät yllä rukousajat ja sen khushuu’n sekä kaikki Hänen määräyksensä, ja, että Hän kirjoittaa minut marttyyrien joukkoon. Todellakin Hänellä on kaiken yllä oleva valta. Mis’ab bin Sa’ad sanoi: Sanoin isälleni: Oi isäni! Oletko ottanut huomioon seuraavan jakeen: ’Ne, jotka tuhlaavat rukouksensa’ [3]. Kuka meistä ei tuhlaa? Kuka meistä ei juttele sielunsa kanssa (rukouksen aikana)? Hän sanoi: Se ei tarkoita tuota. Se viittaa rukouksen oikean ajan laiminlyömistä. Ihminen touhuaa, (hukkaa aikaa turhan puheen parissa) kunnes rukouksen aika menee ohi. [4]

Muusa bin Ismaa’iil sanoi: Mahdi kertoi Reilaanin kertoneen Anaksen (radija Allaahu ’anhu) sanoneen: En tunnista nyt mitään profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) aikana olevia asioita. Joku sanoi: rukous. Hän sanoi: Etkö tee mitä teet koskien rukousta. [5]

Hän tarkoitti rukouksen myöhässä rukoilemista.

’Uthmaan bin Abi Rawwaad, ’Abd Al-Aziizin veli, sanoi: Kuulin Zuhriin sanovan: Törmäsin Anas bin Maalikiin Damaskuksessa ja hän itki. Sanoin hänelle: Mikä sinua itkettää? Hän sanoi: En tunnista mitään minkä tunsin paitsi tämän rukouksen ja sitä laiminlyödään. [6]

Ibn Hajr sanoi ’Fath al-Baarissa’: al-Muhallib sanoi: ”’Sen laiminlyöminen’ tarkoittaa sen rukoilemista myöhässä suositellusta ajasta, ei sitä, että he rukoilisivat sen aikarajoituksen ulkopuolella.” Ibn Hajr oli eri mieltä tästä kirjassaan olevassa selityksessä, jossa hän sanoi, että se tarkoittaa rukouksen suorittamista sen määrättyjen aikojen ulkopuolella.

Sanon: Runoilija puhui tässä totta:

Sanoin, että ne kummatkin ovat karvaita (myös) makeampi on karvas

Anas (radija Allaahu ’anhu) suri tätä asiaa ja silti mitä me teemme. Mikä on se asia mikä meidän kannattaisi tehdä. Eikö meidän kuuluisi kasvattaa kasveja kyynelillämme?! Rukouksen ja muiden Allaahin määräysten laiminlyöntimme ja haaskaamisemme vuoksi.

’Ubaada bin as-Saamit (radija Allaahu ’anhu) sanoi: Todistan Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: ”Allaah, ’azza wa djall, teki viidestä rukouksesta pakollista. Ken kaunistaa wuduunsa, rukoilee ne oikealla ajallaan, hänellä on sopimus Allaahin kanssa, jonka mukaan Allaah tulee antamaan hänen syntinsä anteeksi. Hän, joka ei tee näin, hänellä ei ole mitään sopimusta Allaahin kanssa ja jos Allaah haluaa, Hän antaa hänelle anteeksi ja jos Allaah haluaa, Hän rankaisee häntä. ” [7]

Ka’b bin Ujra (radija Allaahu ’anhu) sanoi: Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tuli luoksemme ja meitä oli seitsemän henkilöä, neljä meistä oli vapautettuja orjia ja muut kolme eivät olleet vanhoja orjia. Nojasimme moskeijan seinää vasten ja hän sanoi: “Miksi istutte alas?” Sanoimme: Odotimme rukousta. Hän (Ka’b) sanoi: Hän oli hetken hiljaa ja sitten hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: “Tiedättekö mitä Herranne sanoo?” Sanoimme: Emme. Hän sanoi: “Totisesti Herranne sanoo: Ken suorittaa rukouksen ajallaan, ylläpitää sitä tällä tavoin jatkuvasti, eikä tuhlaa sitä pitäen sen todellista arvoa vähäpätöisenä, hänellä on kanssani sopimus, että päästän hänet paratiisiin. Ja ken ei suorita rukousta ajallaan, eikä pidä sitä yllä jatkuvasti vaan tuhlaa sen pitäen sitä vähäpätöisenä, hänellä ei ole kanssani sopimusta. Jos haluan, rankaisen häntä ja jos haluan, annan hänelle anteeksi.” [8]

’Abd Allaah ibn Mas’uud (radija Allaahu ’anhu) sanoi: Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) käveli seuralaistensa ohi eräänä päivänä ja sanoi heille: “Tiedättekö mitä Herranne, Siunattu ja Ylevä sanoo?” He sanoivat: Allaah ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten. Lähettiläs toisti tämän kolme kertaa ja sitten hän sanoi: “Voimani ja komeuteni kautta, kukaan ei rukoile niitä oikealla ajallaan paitsi, että päästän hänet paratiisiin ja ken rukoilee ne muutoin kuin oikealla ajallaan, jos haluan olen hänelle armollinen ja jos haluan, niin rankaisen häntä.” [9]

Alaviitteet

[1] Suurat an-Nisaa 4:103
[2] Bukhaariin kertoma
[3] Suurat Maa’uun 107:5
[4] Abu Ja’laan raportoima hasan isnaadilla ja myös Sahiih at-Tar’riib wa at-Tarhiibissa, nro 575
[5] Bukhaariin kertoma, Luku: Rukouksen myöhässä suorittaminen.
[6] Bukhaariin kertoma, Luku: Rukouksen myöhässä suorittaminen.
[7] Maalikiin, Abu Daawuudin, an-Nasaaiin kertoma ja Ibn Hibbaan julisti sen sahiihiksi. Se löytyy myös Sahiih at-Tar’riib wa at-Tarhiibista, nro 396.
[8] At-Tabaraaniin [Al-Kabiir] ja [al-Ausat], Ahmadin raportoima ja se löytyy myös Sahiih at-Tar’riib wa at-Tarhiibista, nro 397.
[9] At-Tabaraaniin [Al-Kabiir] ja [al-Ausat], Ahmadin raportoima ja se löytyy myös Sahiih at-Tar’riib wa at-Tarhiibista, nro 398.