SÄÄDÖS KOSKIEN TOIVOMUSTA KUOLLA MONIEN VAIKEUKSIEN VUOKSI

Lähde: Al-Istiqaama -lehti, 4. numero – Jumaada al-Awwal 1417H / marraskuu 1996.

[K]: Olen kohdannut niin monia vaikeuksia elämässäni, että se on saanut minut inhoamaan tätä elämää. Joka kerta olen kääntynyt Allaahin puoleen ja rukoillut Häntä ottamaan elämäni mahdollisimman pian. Tämä on edelleen toiveeni koska en näe mitään ratkaisua ongelmiini paitsi kuoleman. Se on ainoa asia joka voi pelastaa minut tältä kidutukselta. Onko tämä käytös minulle haraam (kielletty)?

[V]: Sheikh Ibn al-’Uthaymeen, rahimahu Allaah, sanoi:

“Kun henkilö toivoo kuolemaa johtuen hänen kohtaamistaan vaikeuksista ja kärsimyksistä, niin hän tekee jotain, jonka Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, kielsi sanoessaan:

“Kenenkään teistä ei tulisi toivoa kuolemaa johtuen jostain hänelle tulleesta vahingosta, pikemminkin jos hänellä on tällainen toive niin sanokoon hän: Oi Allaah! Anna minun elää jos Tiedät, että elämä on minulle parempi. Ja anna minun kuolla jos Tiedät, että kuolema on minulle parempi.” [1]

Näin ollen kenenkään ei ole sallittua toivoa kuolemaa jonkun vahingon, koettelemuksen tai vaikeuden vuoksi. Itse asiassa, hänellä pitäisi olla sabria (kärsivällisyyttä) ja hänen tulisi odottaa Allaahilta –Korkeimmalta – palkkiota hänen kärsivällisyytensä vuoksi, ja hänen tulisi odottaa helpotusta, aivan kuten profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi:

“Ja tiedä, että voitto tulee kärsivällisyyden kanssa, helpotus tuskan kanssa, ja mukavuus vaikeuden kanssa.” [2]

Näin ollen hänen, jota koetellaan millä tahansa kärsimyksellä tulisi tietää, että nämä kärsimykset sovittavat joitakin hänen tekemiään syntejä. Tosiaan, yhtäkään uskovaista ei koetella minkään tyyppisellä surulla, kivulla tai kärsimyksellä paitsi, että Allaah hyvittää –sen vuoksi –joitain hänen syntejään, vaikka kyseessä olisi pelkkä piikin tekemä pisto. Näin ollen kun jollain henkilöllä on kärsivällisyyttä ja hän toivoo palkkiota Allaahilta, hän saavuttaa saabiruunien (niiden joilla todella on kärsivällisyyttä) parissa olemisen tason, ja tämä on hyvin ylevä taso. Allaah, Korkein, sanoi sen ihmisistä:

“Ja anna ilouutiset kärsivällisille. Niille, jotka kun heitä koetellaan onnettomuudella, sanovat: totisesti kuulumme Allaahille ja Hänen luokseen todellakin palaamme.” [Suurat al-Baqara 2:155-156, tarkoituksen tulkinta]

Kysymyksessä oleva nainen tuntee, että hänen ongelmilleen ei ole mitään muuta ratkaisua kuin kuolema. Uskon, että tämä on virheellinen näkemys.

Kuolema ei ratkaise mitään ongelmia. Itse asiassa joskus se vain lisää vaikeuksia. Kuinka monta ihmistä kuoleekaan samalla kun heitä koetellaan onnettomuuksilla, vaikeuksilla ja kärsimyksellä, mutta he ovat tehneet vääryyttä itselleen tekemällä syntiä, eivätkä hylänneet syntejään eivätkä katuneet Allaahille. Joten kuolema tässä tapauksessa on vain rangaistuksen tulon nopeuttaminen.

Ehkäpä jos tällainen henkilö olisi pysynyt elossa niin Allaah olisi johdattanut hänet katumuksen oville, tavoitellen anteeksiantoa, kärsivällisyyttä, kohdaten ongelmat ja odotellen helpoitusta. Kaikki tämä olisi ollut hänelle hyväksi. Näin ollen, sinun –kysyjän- tulee olla kärsivällinen ja odottaa Allaahin –Mahtavan ja Majesteettisen –helpotusta aivan kuten Allaah -Korkein- sanoi kirjassaan:

“Joten tosiaan vaikeuden kanssa on helpotus. Tosiaan vaikeuden kanssa on helpotus.” [Suurat Inshiraah 94:5-6, tarkoituksen tulkinta].

Ja profeetta, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, sanoi eräässä aidossa kerronnassa:

”Voitto tulee kärsivällisyyden kanssa, helpotus tuskan kanssa ja mukavuus vaikeuden kanssa.” [3] [4]

Alaviitteet:

[1] Al-Bukhaarii (10/127) ja Muslim (no.2680) Anasilta, radija Allaahu ‘anhu, tarkoituksen tulkinta
[2] Sahiih: Ahmadin kertoma (11308), Ibn ‘Abbaasilta, radija Allaahu ‘anhu. Imaam al-Albaanii vahvisti sen Takhriij as-Sunna -teoksessa (nrot 315-318), tarkoituksen tulkinta.
[3] Sahiih: Ad-Dailamiin kertoma (4/111-112), Anasilta, radiallaahu ‘anhu. Imaam al-Albaanii vahvisti sen as-Sahiiha -teoksessa (nro 2382), tarkoituksen tulkinta.
[4] Fataawaa al-Mar’a (s.10-11).