SEITSEMÄN ISLAAMILAISTA SEIKKAA KOSKIEN ITSEMURHAPOMMITUSTA TUKHOLMASSA

Alkaaksemme: tässä on muutamia sanoja koskien itsemurhapommitusta joka tapahtui Tukholmassa lauantai-iltana 11.12.2010. Meillä ei ole tällä esitelmällä aikomusta pelkästään torjua ja tuomita tämä rikollinen teko koska se on vähin velvollisuutemme puhtaan uskontomme johdosta. Pikemminkin aikomuksenamme on antaa lyhyt ilmaisu joistain syistä jotka auttavat ymmärtämään näitä muslimeja joilla on käsi tällaisessa terrorissa ja itsemurhapommituksissa ja mikä on sitä koskeva islaamilainen määräys.

1. On väärin selittää itsemurhapommittajan tekoa psykologisista ongelmista tai huumeiden vaikutuksesta johtuvana. Todellisuudessa he ovat älykkäitä ja ovat fyysisesti ja mieleltään terveitä. Monilla heistä on akateemisen loppututkinnon jälkeistä koulutusta. Joten he tekevät näitä operaatioita täydellä vakaumuksella, voimakkaalla aikomuksella, lujalla päättäväisyydellä ja tyytyväisellä ja rauhallisella sielulla. Koraani puhuu ihmisistä joiden aikomukset ovat hyviä (siinä mitä he itse uskoivat) jotka tekivät paljon hyviä tekoja mutta jotka eivät seuranneet suoraa tietä (näissä teoissa) jonka Allaah oli heille määrännyt. Nämä ihmiset tulevat tuomiopäivänä tuhon omina ja häviöllä.

“Sano (Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam): ”Kerrommeko teille (keitä ovat) suurimmat häviäjät tekojensa suhteen? Ne, joiden teot on tuhlattu tässä elämässä samalla kun he luulivat ansaitsevansa hyvää teoillaan”. (Suurat al kahf 103-104, tarkoituksen tulkinta)

Ja luemme uskontojen historiassa henkilöstä joka rankaisi itseään nälkiintymisellä, haavoittamalla itseään ja tekemällä itsemurhan. Tämä oli yleistä joissain menneen ajan uskonnoissa. Intiassa jainismi-lahkolla oli tapana katkaista suonensa, jolla he tiesivät lopettavansa elämänsä. Tätä tekoa pidettiin jainismissa heidän uskontonsa huippuna tai korkeimpana tasona joka oli ominaista vain joillekin heidän korkeista papeistaan.

2. Perususkomukset, jotka puoltavat itsemurhapommituksia ovat todellisuudessa vääristyneitä ja harhassa uskonnon todellisista opetuksista ja päämäärästä. Islaam on kaiken hyvyyden ja oikeamielisyyden perusta ja se kannustaa hyvien tapojen ylläpitämistä ihmisten kanssa. Mutta kun uskontoa vääristetään siitä tulee väline, joka vahvistaa pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota. Suoralta tieltä harhaantuneiden lahkojen ilmaantuminen ei ole jotain islaamin uskonnolle ominaista, pikemminkin sitä löytyy ja sitä on edelleen olemassa jokaisessa uskonnossa. Eurooppa on nähnyt monia sotia, tappamista, kidutusta ja vainoa uskonnon nimessä. Islaamilainen historia pysyy silti puhtaimpana, selvimpänä ja on vähäisin sorrossa ja uskonnollisessa vainossa ihmiskunnan historiassa. Syy tähän on uskonnon kahden päälähteen (noudattaminen) ja ne ovat koraani ja sunna, joita kumpaakin on suojattu tähän päivään asti muutokselta tai lisäyksiltä. Ne ovat kaksi viitelähdettä islaamin oppineille. Islaamin historian aikana muslimioppineet ovat täyttäneet tehtävänsä, he olivat läsnä joka sukupolvessa ja joka vuosikymmenenä joka vuotena ilman mitään taukoa ketjussa. He kielsivät uskonnon vääristämisen ja paljastivat ne liikkeet jotka kutsuivat harhaan. Tämän lisäksi he vastustivat kaikkea tukea harhautumiselle todisteilla koraanista ja sunnasta. He vastustivat kaikkia vääristyneitä ajatuksia ja ideoita siten estäen niitä turmelemasta laajempaa islaamilaista yhteiskuntaa. Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tiedotti meitä harhaantuneiden liikkeiden ilmaantumisesta. Hän selitti tämän monissa ahadiitheissa (jotka tunnetaan khawaarijien ahadiitheina), sen vaaroista uskonnolle ja koko islaamilaiselle yhteisölle. Tämän vuoksi hän määräsi muslimeja taistelemaan heitä vastaan ilman armollisuutta. Hän varoitti myöskin myötätunnon tuntemisesta näiden liikkeiden seuraajia kohtaan huolimatta heidän suorittamiensa rukousten, paaston ja koraanin lausumisen määrästä.

3. Heti islaamin synnystä ja monien vuosien ajan muslimit ovat olleet vakaita siinä uskossa, että islaamin tarkoitus on vilpittömyys Allaahin palvonnassa, kumppaneiden kieltäminen Hänen kanssaan, uskonnon pakollisten tekojen vakiinnuttaminen kuten rukous, paasto, zakat, hajj, hyvän käytöksen omaaminen ja itsensä rajoittaminen sharian päätöksille halaalissa ja haraamissa. Joten kuka tahansa vakiinnuttaa nämä asiat on todellakin vakiinnuttanut koko uskontonsa ja hän on paratiisin ihmisistä tuonpuoleisessa. Tämän uskonnon hedelmistä ovat, että poliittisesta, taloudellisesta tilanteesta sekä yhteiskunnan sosiaalisesta koossapitävyydestä tulee parempi. Nämä muutokset eivät ole itsessään päämäärä mutta ne tapahtuvat uskonnon toimeenpanon seurauksena.

Noin 100 vuotta sitten ilmestyi islaamin uusi selitys. Lyhyesti sanottuna, se pelkisti islaamin poliittiseksi ja lainsäädännölliseksi järjestelmäksi. Islaamin ymmärrys tarkoitti, että henkilön piti muuttaa maailman poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista rakennetta. Ja että eri palvonnan teot ja uskonnolliset velvoitteet eivät olleetkaan uskonnon päätarkoitus mutta pikemminkin ne olivat keinoja saavuttaa toinen päämäärä. Tämä islaamin uusi tulkinta johti moniin väkivaltaisiin kapinoihin islaamilaisessa maailmassa ja edisti islaamin ymmärryksen vääristymistä. Se synnytti valtavaa hämmennystä ja islaamin päämäärien väärinymmärrystä. Sen lisäksi se myös antoi muslimeista huonon kuvan. Se oli syynä moniin sisäisiin mellakoihin ja katastrofeihin.

Monet muslimit omaksuivat tämän selityksen tai se vaikutti heihin heidän tietämättään. He ajattelivat, että rukouksella, paastolla, zakat’lla, hajjilla, koraanin lausumisella ja dhikrillä sekä muilla palvonnan symboleilla ei ole mitään tarkoitusta eikä mitään hyötyä jos ne eivät tuota konkreettisia, käsinkosketeltavia tuloksia eivätkä aikaansaa muutosta ympäristössä (poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa). Tästä syystä he pitivät palvontaa jonain kuivana, ja itse asiassa he väheksyivät ja arvostelivat palvontaa. Tämä johti siihen, että he eivät valmistautuneet tärkeitä asioita varten johtuen heidän tiedon ja hurskaan teon hylkäämisestä. He hylkäsivät myöskin opettamisen ja dawan. (Tämän uskomuksen) toinen seuraus on, että he halveksivat islaamin oppineita ja käyttivät kieltään heitä vastaan kiroamalla, loukkaamalla ja väheksymällä heitä sekä syyttämällä heitä petoksesta ja epäuskosta.

Ei ole epäilystäkään, että itsemurhapommitukset ovat myös tämän islaamin uuden tulkinnan turmeltuneen selityksen seurausta. Nuorella, joka on ohjattu Allaahin palvontaan, on vilpitön halu hakea läheisyyttä Luojaansa kohtaan ja hän rukoilee anteeksiantoa ja armoa. Sellainen henkilö tietää älynsä viattomuudesta ja luonnollisesta taipumuksestaan, että oikeaan uskontoon kuuluu dhikr, du’aa, rukous, koraanin lausuminen, hyvä käytös ja hurskaat teot. Tämä nuori olisi yllättynyt jos hän tapaisi ryhmän joka uskoi tähän islaamin uuteen tulkintaan, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä on kaiverrettu hänen mieleensä. Esimerkiksi, he sanovat hänelle: ”tämän uskonnon päämääränä on muuttaa maailman poliittista, taloudellista, sotilaallista ja yhteiskunnallista tilannetta! Ja rukouksella, paastoamisella, koraanin lausumisella ja uskonnon sääntöjen opettamisella ei ole mitään todellista merkitystä jos emme vakiinnuta tätä muutosta. Ja ne joiden näet rukoilevan ja paastoavan, jopa oppineiden ja du’aat’n (islaamiin kutsujat) sekä muadhinin, joka kutsuu kansan rukouksiin viisi kertaa päivässä, heistä kukaan ei ole oikea muslimi pikemminkin he ovat epäuskovia ja uskonluopioita koska he eivät vakiinnuta tämän uskonnon todellista tarkoitusta. Heidän päämääränsä on syventyä rukoukseen, koraanin resitaatioon ja ahadiithien kirjoihin ja viihdyttää itseään niiden avulla”.

Jos nuori vakuuttuu tästä uudesta tulkinnasta ja se valtaa hänen ajatuksensa siten, että hänen päämääränään on nyt maailman muuttaminen, hän ei enää välitä rukouksesta, muista palvonnan teoista tai hyvistä teoista. Hän loitontaa itsensä täysin uskonnon sääntöjen opettelusta ja oppineiden kuuntelemisesta. Hän yrittää sitten panna toimeen sen päämäärän, jota hän pitää oikeana (islaamin uutta tulkintaa). Hän löytää itsensä järkyttyneenä ja suuressa epätoivossa muslimimaailman tilanteen suhteen. Sitten hän tuntee toivottomuutta ja epätoivoa. Hänestä tulee vihamielinen kaikille häntä ympäröiville ja hän kehittää voimakkaan koston taipumuksen ja päättää raskaan psykologisen selkkauksen jälkeen itsessään toteuttaa itsemurhaoperaation jolla ei ole mitään muuta merkitystä kuin kostaminen, vaikka se käsittääkin viattomian siviilien tappamisen. Hänelle riittää se, että hän on vankasti totuudenmukainen maailman muuttamisen idealle (uuden tulkinnan mukaan). Hän pitää itseään sitten yhtenä niistä jotka ovat vakiinnuttaneet uskonnon, uskoen, että Allaah palkitsee hänet paratiisilla ja sen siunauksilla.

4. Kun torjumme tämän teon ja vapautamme itsemme siitä, teemme sen (itsemme vapauttamisen) kaikista niistä joilla on käsi siinä, olkoon se toteuttamisen, auttamisen, taloudellisen tuen, johdatuksen, rohkaisun, mukautumisen tai muiden tukikeinojen kautta. Profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) metodologia tämän suhteen oli todellakin selkeä. Hänellä oli tapana korostaa aina sekä teon että tekijän torjumista, vaikka tekijä olikin muslimi. Teon torjuminen, sitten tekosyiden löytäminen tekijälle ja teon tulkinnan yrittäminen eri tavalla osoittaa epäjohdonmukaisuutta ja tekopyhyyttä. Riittänee, että mainitsen tässä yhden hadiithin, joka johdattaa tähän tarkoitukseen ja se on hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausuntonsa: ”kuka tahansa mies joka antaa turvallisuuden merkin toisen miehen verelle, sitten tappaa hänet, olen vapaa tuosta tappajasta vaikka tapettu olisi epäuskova” (Ahmed ja Albaani teki siitä saheen, tarkoituksen tulkinta). Tämä on petoksesta yhdelle miehelle, entä miten sellainen joka on petollinen koko yhteiskunnalle, jossa hän asustaa, nauttien sen turvasta, valmistuen sen laitoksista ja sitten kääntää selkänsä kaikelle hänelle osoitettua ystävällisyyttä kohtaan. Allaah, Korkein, sanoo: ”Onko hyvyydelle muuta palkkiota kuin hyvyys?” (Suurat ar-Rahmaan :60, tarkoituksen tulkinta)

5. Terroristitoiminnan torjunta ei sisällä pelkästään itsemurhapommitusten torjuntaa jotka tähtäävät siviileihin, pikemminkin henkilön pitää esittää islaamin ja sen todellisuuden täysi kuva. Tämä uskonto määrää meitä noudattamaan valojamme ja sopimuksiamme. Se kieltää sorron, petoksen ja kavaluuden. Islaam myös säätää vahvat perustukset ihmisten sopeutumiselle huolimatta monista olemassa olevista uskonnoista. Se rajoittaa taistelut yksin sota-alueille ja sillä on sääntöjä, protokollia ja tapoja joita pitää noudattaa. Esimerkiksi siviilien asuinalueesta ei pidä tulla taistelutanteretta, joka voisi aiheuttaa sen, että ihmiset hylkäävät moraalinsa ja rehellisyytensä johtuen vihamielisyyden ja vihan tunteista vihollista kohtaan.

Yksityiskohtaiset säädökset jotka määrittävät nämä moraaliperiaatteet ovat lukuisia koraanissa ja sunnassa. Yksi riittänee jalosta koraanista, joka tulee järkytyksenä monille muslimeille ennen ei-muslimeja, koska heillä ei ole siitä mitään tietoa. Heidän heikko moraalinen ja tunneperäinen tilansa estää heitä hyväksymästä tätä pyhää ohjetta johtuen heidän vaikeasta tilastaan.

Allaah sanoo suurat al-Anfaalissa (tarkoituksen tulkinta): ”Mitä tulee niihin, jotka uskoivat eivätkä tehneet hijraa (sinun luoksesi Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam), sinulla ei ole mitään suojelun velvollisuutta heitä kohtaan kunnes he muuttavat, mutta jos he hakevat sinun apuasi uskonnossa niin velvollisuutesi on auttaa heitä paitsi sellaista kansaa vastaan, jonka kanssa sinulla on yhteistyösopimus. Allaah näkee kaiken tekemänne.” (suurata al-Anfaal : 72, tarkoituksen tulkinta)

Hijran (maastamuuton) suorittaminen Medinaan ennen Mekan valloitusta oli kaikkien uusien muslimien velvollisuus Arabian niemimaalla. Joten ne muslimit jotka eivät suorittaneet hijraa eivät olleet oikeutettuja niihin oikeuksiin ja etuihin joita islaamilaisen valtion kansalaisilla Medinassa oli, paitsi yhdessä asiassa ja se oli avun ja tuen vastaanottaminen mitä tahansa vihamielisyyttä vastaan, jota sattui heitä vastaan johtuen heidän islaamistaan. Joten tässä yhdessä erityisessä tapauksessa Medinassa olevien muslimien piti vastata heidän avun pyyntöönsä johtuen tästä uskonnollisesta siteestä joka heillä oli heidän kanssaan. Heidän uskontonsa (islaam) oli syynä heidän vastaiseen vihamielisyyteen. Kuitenkin tässä oli yksi poikkeus. Jos muslimien ja rikkovan vihollisen välillä oli rauhan sopimus, silloin muslimien (jotka olivat allekirjoittaneet tämän sopimuksen) ei ollut luvallista auttaa heidän muslimitovereitaan. Tämä johtuu siitä, että muslimit olisivat rikkoneet rauhan sopimuksen, romuttaneet sopimuksensa ja heistä olisi tullut petollisia. Joten jos he haluavat ruveta sotaan rikkovan vihollisen kanssa, silloin heidän velvollisuutensa on ensin toisen puolen (rikkovan vihollisen) tiedottaminen täysin selkeällä tavalla, että sopimus oli peruutettu aivan kuten seuraavassa jakeessa mainitaan: ”Jos sinä (Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam) pelkäät petollisuutta joltain kansalta, palauta heille (heidän sopimuksensa jotta voitte olla) tasavertaisissa väleissä (jotta teidän välillänne ei ole enää sopimusta). Allaah ei todellakaan rakasta petollisia.” (Suurat al-Anfaal jae 58, tarkoituksen tulkinta).

(Tämän päivän) muslimit olisivat toimineet oikein jos he olisivat seuranneet uskontoaan oikealla tiedolla eikä seuraamalla sokeasti ja seuraamalla tunteita. Tämä on se mitä koraani määrää heille. Annan teille esimerkin yhden islaamin suuren oppineen sanoista, imaam Shafi’een (rahimahu Allaah), joka kuoli 204 hijran jälkeen, olkoon Allaah hänelle armollinen. Hän sanoi kirjassaan ’Al Umm’, jota pidetään yhtenä islaamilaisen fiqh’in tärkeimmistä kirjoista, seuraavan:

“[Sellaisessa tilanteessa jossa] muslimiryhmä astui sodassa olevaan maahan turvallisuussopimuksen alaisena. Tässä sodassa muslimien kanssa sodassa olevat ihmiset ottivat joitain muslimien naisia ja tyttöjä orjiksi ja vangeiksi. Ne muslimit, jotka astuivat turvallisuussopimuksen alaisina eivät voi taistella niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat muslimien kanssa sodassa, kunnes he tekevät heille täysin selväksi, että he mitätöivät turvallisuussopimuksen, ja sen jälkeen heidän tulisi varoittaa heitä. Jos turvallisuussopimus sitten rikotaan ja tehdään selväksi, he voivat taistella heitä vastaan. Mitä tulee ajanjaksoon jolloin heillä oli turvallisuus(sopimus) silloin heillä ei ole lupaa taistella heitä vastaan.” (Al Umm 4. volyymi s.375)

Hän sanoi myös: “Kun jokin muslimiryhmä astui sodassa olevaan maahan turvallisuussopimuksen alaisena heidän vihollisensa ovat turvassa heiltä kunnes he jättävät heidät tai turvallisuuden ajanjakso menee ohi. Ja heillä ei ole lupaa sortaa heitä tai pettää heitä vaikka viholliset ottaisivat musliminaiset ja lapset vangeiksi.

En pidä siitä että he ovat petollisia vihollisilleen, pikemminkin heidän pitäisi pyytää vihollisiaan palauttamaan heidän turvallisuussopimuksensa heille. Vasta sen jälkeen kun he ovat avoimesti lakkauttaneet sopimuksensa ja se on selvää kummallekin osapuolelle, silloin heidän tulisi taistella heitä vastaan musliminaisiaan ja lapsiaan varten.” (Al Umm 4. vol. s.248)

Tämä koraanin teksti (Anfaal : 48, tarkoituksen tulkinta): ”Jos sinä (Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam) pelkäät petollisuutta joltain kansalta, palauta heille (heidän sopimuksensa jotta voitte olla) tasavertaisissa väleissä (jotta teidän välillänne ei ole enää sopimusta). Allaah ei todellakaan rakasta petollisia” pakottaa meidät muslimit, jotka asumme ei-muslimien maissa, pitämään yllä valojamme ja sopimuksiamme joiden avulla he ovat päästäneet meidät sinne huolimatta siitä tulimmeko väliaikaisella tai vakituisella viisumilla tai tarkoituksella saavuttaa kansalaisuus. Tämä huolimatta siitä asiasta, että meidän ja asuinmaamme välinen suhde oli erilainen menneisyydessä. Nyt asumme maallisessa maassa, joka ei toimi meidän kanssamme uskonnon perusteella ja vastaanotamme täydet siviilioikeutemme. Uskonto ja hyvä luonteenlaatu ovat yhtä kaikkina aikoina, yksikään islaamin oppinut ei olisi tästä eri mieltä. Joten meidän on välttämätöntä täyttää valamme ja sopimuksemme. Valhe ja petos ovat kummatkin hyvän luonteenlaadun vastaisia eivätkä ne ole sallittuja, tämä on jotain vahvasti kiellettyä koraanissa. Emme voi osallistua sotaan asuinmaatamme vastaan vaikka päämäärämme olisi auttaa sorrettuja uskonveljiämme. Ja kuka tahansa muslimeista valitsee sellaisen toteuttamisen, joka romuttaa tämän (sopimuksen ja valan) hänen pitää ensin tiedottaa asuinmaansa hallituksen virallista osastoa. Tiedon pitää olla selvää ja yksityiskohtaista, että hän on päättänyt luopua kansalaisuudestaan tai kumota viisumin, josta hän nauttii ja, että hän katkaisee kaikki välinsä tuohon maahan ja tekee selväksi, että hän on nyt sodassa sen kanssa. Hänen pitää myös vahvistaa, että tuon hallituksen viralliset elimet tietävät hänen asennoitumisensa ja ymmärtävät hänen tarkoituksensa. Hänen viestinsä pitää olla selvästi ymmärretty, että tämän on hänen valintansa ja päätöksensä. Tämä on koraanin määräys ja islaamin ihmisten tapa. Tämä ei tarkoita, että kuka tahansa tekee kaiken tämän on nyt vapaa tekemään mitä tahansa hän haluaa, koska sodalla on uskonnollisia sääntöä ja monia moraalisia menettelytapoja , joita hänen tulee noudattaa kuten olemme maininneet yllä.

6. Jotkut pahat ihmiset ovat tarkoituksella yhdistäneet terroristitoiminnan as-salafiaan ja salafeihin. Dawah as-salafiyan metodologia on selvä, siinä ei ole mitään epäselvyyttä. Se käsittää koraanin ja sunnan seuraamisen seuralaisten ja islaamin pääoppineiden ymmärryksen mukaisesti. Tästä näkökulmasta salafit vapauttavat itsensä ekstremismistä uskonnossa sekä terrorismista ja pommituksista. Tällaisia rikollisia tekoja ei suvaita islaamissa, pikemminkin ne ovat koraanin ja sunnan opetusten sekä salafioppineiden islaamilaisten päätösten (fatawan) vastaisia. Tunnetuimmat heistä tänä aikakautena ovat Ibn Baaz, Ibn Uthaimeen ja al-Albaani ja heillä on monia fatawa väkivaltaa ja terroria sekä ekstremistiryhmiä vastaan.

7. Moskeijoiden imaameilla, niillä henkilöillä, jotka ovat aktiivisia dawassa ja niillä, jotka ovat vastuussa islaamilaista keskuksista ja oppilaitoksista, on valtava vastuu tehdä selväksi nämä säännöt ja olla näkyviä niiden ilmaisemisessa. Heidän tulisi selittää ne yksityiskohtaisesti muslimeille ja ei-muslimeille. Kenelläkään ei ole mitään syytä pysyä hiljaa samalla kun hän myöntää vääristymisen ja harhaoppineisuuden, jota tapahtuu islaamin nimessä. Allaah todellakin ylisti totuudenmukaisia uskovaisia, että he ”välittävät Allaahin viestiä ja pelkäävät Häntä eivätkä pelkää ketään muuta kuin Allaahia. Ja Allaah on riittävä arvioitsija.” (Ahzaab : 39, tarkoituksen tulkinta) ja Hän varoitti kätkemästä tietoa sanoen: ”Todellakin ne jotka kätkevät alas lähettämämme selvät todisteet, todistukset ja johdatuksen, sen jälkeen kun olemme tehneet sen selväksi kansalle (tässä) kirjassa, he ovat Allaahin kiroamia ja kiroajien kiroamia.” (al-Baqara : 159, tarkoituksen tulkinta)

Allaahin kanssa on kaikki menestys.

16.12.2010