SHEIKH IBN UTHAYMEEN KOSKIEN HENKILÖÄ KOHTAAN TEHTÄVÄÄ TAKFIIRIA

Lähde: Liqaa al-Baab al-Maftuuh.

Kysymys: Oi sheikh, varjelkoon Allaah sinua ja pitäköön sinusta huolta, mitä tarkoittaa sheikh al-islaam Ibn Taymiyyah’n lausunto, ”Tietyn henkilön takfiir edellyttää erityisiä todisteita (takfiir al-mu’ajjan jahtaaju ilaa daliil mu’ajjan)”?

Vastaus: Tiedät, siunatkoon Allaah sinua, että sharii’a säännöt liitetään joskus kuvaukseen ja joskus taas henkilöön. Esimerkiksi me sanomme, ’Jokainen uskovainen on paratiisin ihmisiä’. Tämä on yleinen lausunto, joka liitetään kuvaukseen, jokainen uskovainen on paratiisissa ja jokainen epäuskova on tulessa. Sanommeko silti tietyn henkilön kohdalla että se ja se on paratiisista? Sanommeko näin jostain tietystä henkilöstä ja, että se ja se on tulen ihmisiä?

Joten on olemassa ero sen välillä liitetäänkö asia kuvaukseen vai henkilöön. Kun henkilö julistaa epäuskon lausunnon tai tekee kufrin teon, me emme julista häntä epäuskovaksi kunnes olemme nähneet mikä aiheutti hänen tekonsa.

Sitten me käyttäydymme hänen kanssaan (teemme hänestä tuomion) sen mukaan mitä tietty tilanne vaatii.

Henkilön on pakko kumartaa epäjumalaa, joten hän kumartaa. Ja toisen on pakko lausua kufrin lausunto, joten hän tekee sen. Ovatko kummatkin nämä miehet epäuskoneet? Ei. Koska Allaah on sanonut,

”Niitä, jotka kieltävät Allaahin ensin Häneen uskottuaan – emme tarkoita niitä, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidän sydämensä pysyvät uskossa, vaan niitä, jotka avaavat sydämensä epäuskolle – niitä kohtaa Allaahin viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus.” [an-Nahl 16:106]

Joten Hänen lausuntonsa ”Niitä, jotka kieltävät Allaahin ensin Häneen uskottuaan” sisältää sen henkilön, joka epäuskoo sanoilla tai teoilla. Joten tämä henkilö, joka kumarsi epäjumalaa pakon alaisena ja henkilö, joka sanoi epäuskon julistuksen pakon alaisena, onko hänen tekonsa kufrin teko vai ei? Kyllä, hänen tekonsa on kufrin teko. Mutta onko hän kaafir? Ei. Se johtuu siitä, että on olemassa ehkäisevä raja, joka rajoittaa takfiirista ja se on pakko.

Ja sitten on sen henkilön tapaus, joka ylitti kaikki rajat väärintekemisessä omaa sieluaan kohtaan ja joka sanoi perheelleen, ”Kun kuolen, polttakaa minut ja heittäkää tuhkani mereen”. Hän sanoi näin ajatellen, että hän pelastuisi Allaahin rangaistukselta tällä tavoin. Sitten hänen perheensä teki mitä hän oli määrännyt. Ja Allaah – Mahtava ja Majesteettinen – keräsi kaikki hänen tuhkansa kokoon ja toi hänet takaisin ja kysyi häneltä ’Miksi teit sen?’ Hän vastasi, ’Herrani, pelkäsin rangaistustasi’. Ja niinpä Allaah antoi hänelle anteeksi. [Al-Bukhaarii, Kitaab at-Tauhiid]

Joten Sheikh al-islaamin sanojen tarkoitus – olkoon Allaah hänelle armollinen –on: kuvaukseen liittyvä epäusko, se voidaan tuomita kaikissa tapauksissa eli ken epäuskoo Allaahiin on oleva tulessa, ken kumartaa epäjumalaa on epäuskova, ken sanoo, että Allaahin lisäksi on toinen jumala, on epäuskova jne. Päinvastoin, mitä tulee tiettyyn yksilöön, sinun [1] ei pidä tuomita häntä kunnes olet ottanut selvää asiasta; hän voi olla tietämätön eikä hän tiedä, tai hän on voinut tehdä väärän tulkinnan (ta’wiil), tai hän voisi olla tilanteessa, jossa hänen piti sanoa jotain mitä hän ei oikeasti tarkoittanut.

Profeetta – olkoon rukoukset ja rauha hänen kanssaan – kertoi, että Allaah mielistyy palvelijansa katumuksesta enemmän kuin mies, joka on hukannut kamelinsa autiomaalla, etsittyään sitä, joten hän joutuu epätoivon valtaan sen löytämisen suhteen. Sitten hän istuu puun alle odottamaan kuolemaa. Ja sitten hän huomaa, että kameli on kiinnitetty ohjaksistaan puuhun, ja hän ottaa sen ohjakset ja sanoo äärimmäisen ilon vallassa, ’Oi Allaah Sinä olet palvelijani ja minä olen Herrasi.’ [Muslim] Tämä lausunto on kufr koska hän julisti itselleen herruutta (rubuubijja) ja väitti, että Allaah on hänen palvelijansa. Mutta hän ei oikeasti tarkoittanut tätä vaan teki erehdyksen siitä syystä, että hän oli erityisen kiihtynyt ja iloinen, ja kuten profeetta – olkoon rukoukset ja rauha hänen kanssaan- sanoi, ’Allaah ei pane häntä vastuuseen’.

Viitteet

[1] ”Sinä” viittaa oppineisiin ja tiedon oppilaisiin, joilla on suuren ’ulamaan tazkijja.