VARTALONI ON OMA ASIANI

Eräs kanadalaissyntyinen musliminainen pukeutuu islaamin mukaiseen hijab –huiviin. Sen johdosta ihmiset näkevät hänet joko terroristina tai alistetun naiseuden symboolina, mutta hän näkee kokemuksensa vapauttavana.

Mietin usein näkevätkö ihmiset minut radikaalina, äärimmäisenä ”muslimiterroristina” [1], joka kantaa AK-47-kivääriä farkun taskuissa. Tai ehkä he näkevät minut kaikkialla alistetun naiseuden julistetyttönä. En tiedä kumpana.

Saan koko asteikon kummallisia katseita, tuijotuksia ja piilotettuja silmäyksiä. Ymmärrättehän, minä pukeudun hijaabiin, huiviin, joka peittää pääni, kaulani ja rintani. Teen näin, koska olen musliminainen, joka uskoo, että hänen vartalonsa on hänen yksityisasiansa.

Nuoret musliminaiset vaativat hijaabia, tulkiten sitä alkuperäisen päämääränsä valossa, joka antaa naisille takaisin lopullisen vallan omiin vartaloihinsa.

Koraani opettaa meille, että miehet ja naiset ovat samanarvoisia, että yksilöitä ei pitäisi tuomita sukupuolensa, kauneutensa, rikkautensa tai etuoikeuksiensa ansiosta. Ainoa asia, joka tekee henkilöstä toista paremman on hänen luonteensa.

Silti ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää minua. Loppuen lopuksi olen nuori, Kanadassa syntynyt ja kasvanut, akateemisen loppututkinnon suorittanut; miksi teen itselleni tämän, he kysyvät.

Tuntemattomat puhuvat minulle kovalla äänellä, hitaalla englannilla ja usein näyttävät siltä, kuin he leikkisivät kuva-arvoitusleikkiä. He kysyvät minulta kohteliaasti miten pidän Kandassa asumisesta ja miten suhtaudun kylmään ilmastoon. Jos olen oikealla tuulella, tämä voi olla erittäin huvittavaa.

Mutta miksi minunlaiseni nainen, jolla on kaikki Pohjois-Amerikkalaisen kasvatuksen edut, yhtäkkiä 21-vuotiaana haluaakin peittää itsensä hijaabilla, niin, että minusta näkyy vain kasvoni ja käteni.

Koska se antaa minulle vapauden.

Naisille opetetaan aikaisesta lapsuudestaan asti, että heidän arvonsa on suhteellinen heidän kauneuteensa. Me tunnemme itsemme pakotetuiksi tavoittelemaan kauneuden abstrakteja ideaaleja, vaikka puoliksi tiedämmekin, että tämä tavoittelu on turhanpäiväistä.

Kun naiset torjuvat tämän tyyppisen alistamisen, he joutuvat kohtaamaan pilkkaa ja inhoa. On kyseessä sitten naiset, jotka kieltäytyvät meikkaamasta tai ajamasta jalkojaan, tai näyttämästä vartaloaan, yhteiskunnalla, sekä miehillä että naisilla on vaikeuksia suhtautua heihin.

Länsimaissa hijaabista on tullut joko pakotetun hiljaisuuden tai kohtuuttoman radikaalin taisteluhengen symbooli. Todellisuudessa se ei ole kumpaakaan. Se on yksinkertaisesti naisen vakuutus siitä, että hänen fyysisen olemuksensa arvioinnilla ei ole mitään tekemistä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa.

Hijaabin pitäminen on antanut minulle vapauden fyysisen olemukseni jatkuvasta huomioimisesta. Koska olemukseni ei joudu julkisen tuijotuksen kohteeksi, kauneuteni, tai ehkä rumuuteni, ei enää joudu keskustelun aiheeksi.

Kukaan ei tiedä näyttääkö hiukseni siltä, kuin olisin juuri astunut pois kampaamosta, tai painanko liikaa tai onko minulla pahannäköisiä raskausarpia. Ja koska kukaan ei tiedä niin kukaan ei välitä.

Tunne siitä, että pitäisi ylettyä miesten mahdottomiin kauneusnormeihin on väsyttävää ja usein nöyryyttävää. Minun pitäisi tietää, koska vietin koko nuoruusvuoteni yrittämällä sitä. Olin raja-bulimikko ja tuhlasin paljon rahaa, jota minulla ei ollut voiteisiin ja liuoksiin toivoen, että minusta tulisi seuraava Cindy Crawford.

Kauneuden määritys on ikuisesti vaihteleva: langan laiha on hyvä, langan laiha on paha, atleettinen on hyvä, anteeksi atleettinen on paha. Kapea lantio? Upeata. Kapea lantio? Sääli.

Naiset eivät tavoita tasa-arvoa oikeudella paljastaa rintansa julkisesti, kuten jotkut ihmiset haluaisivat sinun uskovan. Tämä tekisi meistä vain osallisia omaan esineellistämiseemme. Todellinen tasa-arvo toteutuu vasta sitten kun naisten ei tarvitse paljastaa itseään saadakseen huomiota eikä heidän tarvitse puolustaa päätöstään pitää vartalonsa itseään varten.

Nahiid Mustafa suoritti loppututkintonsa Toronton yliopistossa vuonna 1992, parhain mainesanoin politiikassa ja historiassa. Hän opiskelee nykyisin journalismia Ryersonin Polyteknisessä yliopistossa.

_______________________________________________________________________
[1] suomentajan huomautus: voit lukea käännöksessämme ”Islaamilainen uhka on väärinkäsitys”, että todellinen islaam tuomitsee terrorismin.