VIERAILU SHEIKH MUHAMMAD AS-SUMAALEEN LUONA

Kasetilta “Virtues of Knowledge and Its People” (marraskuu 1999).

Ja niistä asioista, joilla Allaah siunasi minua viime aikoina oli, että suoritin ‘umran Mekassa noin kaksi viikkoa sitten ja kuulin uutisia, joista tulin hyvin onnelliseksi. Kyse oli siitä, että sheikkimme opettaja –yksi sheikkimme Muqbil Ibn Haadiin shujuukh oli vielä elossa! Enkä tiennyt hänen olevan vielä elossa. Ja sheikh Muqbil on saavuttanut 65 vuotta kun taas sheikh Rabee’ on lähellä seitsemääkymmentä.

Joten ollessani Mekassa kuulin uutisia, jotka tekivät minut hyvin onnelliseksi. Olin aina kuullut sheikh Muqbil Ibn Haadii Al-Waadi’iin sanovan tunneillaan kun hän selitti Sahiih Al-Bukhaarii -teosta ja kertoi meille tietyssä hadiithissä olevia hyötykohtia: ”sheikkimme Muhammad Ibn ‘Abd al-ilaah As-Sumaalee, kertoi tämän meille.” Joten ajattelin, että hän oli kuollut. Mutta kun olin Mekassa kuulin, että sheikh as-Sumaalee oli vielä elossa ja hän oli ylittänyt 100 vuoden iän. Tämä tapahtui edellisenä lauantaina, sinä päivänä jolloin minun oli tarkoitus lähteä Mekasta Jeddaan ja sitten palata sieltä Kairoon.

Joten vähän ennen hetkeä jolloin minun oli tarkoitus lentää, menin sheikh as-Sumaaleen talolle ja koputin hänen ovelleen. Ja seisoin siellä kuin tiedon opiskelija odottaen pääsyä sheikin luokse. Ja hän, vanhassa iässään, ei päässyt ulos vuoteestaan –koska hän oli 103 vuotta vanha! Joten pyysin lupaa päästä sisälle mutta minulle ei annettu tätä lupaa. Joten muistin miten ’Abd Allaah Ibn ’Abbaas seisoi Zaid Ibn Thaabitin ovella, olkoon Allaah heihin tyytyväinen. Ja sanoin itselleni: ”Seison vaikka kuinka kauan, koska näin tekisivät tiedon ihmiset.” He kertoivat minulle, että sheikh oli kylpyhuoneessa joten sanoin: ”Ok, odotan inshaa Allaah. Ja minulla ei ollut kuin muutama tunti koneeni lähtöön, mutta sanoin silti: ”In shaa Allaah. En lähde Mekkaan ennen kuin olen nähnyt tämän sheikin” – tämän oppineen, jolle opettajamme olivat velkaa.

Joten melkein 45 minuutin odotuksen jälkeen oven edessä, paikassa, johon Allaah oli halunnut erään lapsen jättävän saastaa (tämä oli virtsannut siihen). Joten siellä oli paljon kärpäsiä tämän saastan takia. Mutta kaikki tämä vain lisäsi haluani nähdä sheikh –vaikka seisominen oli väsyttävää ja paikka oli täynnä kärpäsiä ja virtsan haju oli inhottava. Siitä huolimatta sanoin itselleni: ”Seison niin kauan kuin Allaah haluaa.” ja rukoilin Allaahia. Ja suoraan sen jälkeen Allaah halusi, että yksi sheikin läheisistä seuralaisista tuli ja avasi oven. Joten minä sanoin: ”Olen odottanut jo jonkin aikaa tavatakseni sheikin.” Joten hän sanoi: ”Tafaddhal” ja kutsui minut sisään.

Ja tässä tämä sheikh oli, suuri oppinut, jonka Allaah oli asettanut sheikillemme tiedon välineeksi. Hän opetti heille sunnan kirjoja ja hän tiesi monia suuria hyötykohtia, joita hadiithista löytyi. Sheikillämme (Muqbil) oli tapana mainita ne meille ja lukea ne hänen ansiokseen. Ja hänellä oli tapana sanoa: ”Tämän hyötykohdan sain Sheikh as-Sumaaleelta.” Hän oli peräisin Somaliasta. Joten somalialaisten tulee olla tästä ylpeitä –että tämä mies tuli heidän maastaan – oppinut ahl as-sunnan oppineiden joukosta. Hänellä oli tapana opettaa arabeille Sahiih al-Bukhaarii ja Sahiih Muslim. Ja (Allaah sanoo): “Me kohotamme arvossa kenet tahdomme.”

Kunnia Allaahille, joka valitsi erään henkilön Euroopan keskeltä, kansojen joukosta, jotka eivät puhu arabiaa, Albaniasta –pojan, joka ei puhunut arabiaa- tehdäkseen hänestä uskonnon imaamin! Puhumme Sheikh Al-Albaanista. Poikana nuoruudessaan hän ei osannut sanaakaan arabiaa kunnes hänen isänsä teki hidjran hänen kanssaan Shaamin alueelle ja siellä hän oppi arabian. Ja siellä hän oppi sunnan ja meni ad-Dhaahirijja kirjastoon, josta hän sanoi, että suurinta osaa siellä olevista käsikirjoituksista ei oltu koskaan avattu paitsi hänen toimestaan.

Joten tämä oli sheikh Al-Albaanii, ei arabi, jonka Allaah sijoitti epäuskoisten keskelle. “Ja jos käännytte pois, Hän tulee asettamaan toisen kansan teidän sijaanne eivätkä he ole teidän kaltaisianne.” Joten jos arabit kieltäytyvät tämän uskonnon avustamisesta, Allaah tulee tuomaan jonkun henkilön muista kuin arabeista uskontonsa avustamiseen. Hän sanoi: ”Monia ad-Dhaahirijja kirjaston kirjoja ei oltu koskaan avattu paitsi minun toimestani. Avasin käsikirjoituksia ja kuulin sivujen taq-taq –äänen.” Tämä tarkoittaa, että kirjaa ei oltu koskaan avattu. Tämä johtuu siitä että, kirjan kirjoittamisen jälkeen yhden sivun muste tarttui toisen sivun musteeseen. Kirjaa ei oltu koskaan avattu.

Joten nämä ovat oppineitamme ja imaamejamme. Kohtasin sheikh as-Sumaaleen ja hän oli -kuten sanotaan- pelkkää luuta ja nahkaa. Hän oli yli 100 vuotta vanha mutta hän oli silti yhtä tietoinen kuin hän oli. Itseasiassa kuulin, että hänen oppilaansa menivät hänen kotiinsa ja hän opetti näitä – ja hän oli tässä iässä! Kuinka suuri on tiedon siunaus!

Tässä iässä löydät ihmiset virtsaavan päälleen ja heidän limansa valuu heidän kasvoilleen – he eivät pysty kontrolloimaan itseään. Mutta mitä tulee oppineisiimme, löydät heidät älykkäinä ja vahvalla muistilla. Mutta siitä huolimatta he valittavat suuresta iästään! Sheikh Al-Albaaniilla oli tapana sanoa: ”Minulla on huono muisti” tai ”Olen heikossa kunnossa” ja silti kaikki meistä olivat ihmeissään hänen muististaan ja vahvasta ulkoa opettelustaan tässä iässä, olkoon Allaah hänelle armollinen. Oppineet ovat siunattuja. Allaah siunaa heitä ja antaa heille menestystä ja hyvinvointia. Hän pidentää heidän elämäänsä ja tekee heidän teoistaan oikeamielisiä. Joten meidän tulee olla tietoisia heidän hyveestään ja heidän asemastaan.

Kohtasin sheikh As-Sumaaleen ja esittelin itseni. Kerroin hänelle ”Olen Usaamah Al-Qoosee, yksi oppilaanne, Sheikh Muqbil Ibn Haadiin oppilaista.” Joten hän tuli hyvin onnelliseksi. Joten kerroin hänelle: ”Iloitkaa, koska Allaah ei ole antanut teidän ponnistelujenne mennä sivusuun, koska tuntienne hedelmät leviävät ympäri maailmaa. Oppilaanne tuottivat oppilaita ja he ovat täyttäneet maailman tiedollaan. Ja he ovat levittäneet tietoa maissaan ja opettavat ihmisille sunnan kirjoja, jotka opetitte sheikillemme.” Joten hän oli hyvin onnellinen.

Kun hän ymmärsi että nimeni oli Usaamah Al-Qoosee, hän kysyi: “Oletko Qoosista kotoisin?” Sanoin: ”Kyllä.” Joten hän sanoi: “Se on vanha kaupunki –hyvin vanha kaupunki.” Sanoin: ”Se on Ibn Daqiiq al-‘Iidin maan kaupunki, olkoon Allaah hänelle Armollinen.” Joten hän oli onnellinen myös tästä.

Ydin on, että nämä oppineet –tässä iässä- he silti välittävät asioita, joista on teille hyötyä ja he keskustelevat vielä kanssanne. Eivätkä he tunne vastenmielisyyttä ketään tiedon opiskelijaa kohtaan. Pikemminkin he kysyvät ja hyväksyvät ja antavat. Vaikka tässä iässä he tarvitsevat enemmän lepoa ja rentoutumista. Mutta sen sijaan, he rentoutuvat tiedosta ja Allaahin tottelemisesta ja he rentoutuvat iimaanista ja uskonnosta kiinni pitämisestä. Ja Allaahin lähettiläs puhui totta kun hän sanoi: “Allaah tulee nostamaan joitain ihmisiä tällä kirjalla (koraanilla) ja hän tulee laskemaan muita sen avulla.”