Allaahin, Armeliaimman, Armahtajan Nimeen.
1. Kautta yön kun se verhoaa.
2. Ja kautta päivän kun se ilmestyy kirkkaudessa.
3. Ja kautta Hänen joka loi miehen ja naisen.
4. Varmasti, ponnistelunne ja tekonne ovat erilaisia (erilaisia päämäärissä ja tarkoituksissa).
5. Mitä tulee häneen joka antaa (hyväntekeväisyyteen) ja hoitaa velvollisuutensa Allaahille ja pelkää Häntä,
6. Ja uskoo al-husnaan. [1]
7. Teemme helppouden (hyvyyden) polusta hänelle sileän.
8. Mutta hän joka on ahne kitupiikki ja luulee olevansa itseriittoinen. [2]
9. Eikä usko al-husnaan.
10. Teemme pahuuden polusta hänelle sileän.
11. Ja mitä hänen vaurautensa hyödyttää häntä kun hän uppoaa (tuhoon).
12. Totisesti! Meille kuuluu johdanto (johdannon antaminen).
13. Ja totisesti, Meille (kuuluu) viimeinen (tuonpuoleinen) ja ensimmäinen (tämä maailma).
14. Sen vuoksi Olen varoittanut teitä raivokkaasti liekehtivästä tulesta (helvetistä).
15. Kukaan ei astu siihen paitsi viheliäisin.
16. Joka kieltää ja kääntyy pois.
17. Ja al-muttaquun (hurskaat ja oikeamieliset) ovat kaukana siitä (helvetistä).
18. Hän joka käyttää omaisuutensa itsepuhdistuksen lisäämiseen.
19. Eikä hänen mielessään ole mitään suosionosoitusta keneltäkään jota varten palkkiota odotetaan vastalahjaksi.
20. Paitsi ainoastaan halu tavoitella Herransa, Korkeimman, Kasvoja.
21. Hän varmasti on tyytyväinen (kun hän astuu paratiisiin).
Alaviitteet
[1] Al-husnaa: paras (eli joko Laa ilaaha illa Allaah: kenelläkään ei ole oikeutta tulla palvotuksi paitsi Allaahilla) tai palkkio Allaahilta (eli Allaah korvaa hänelle sen mitä hän käyttää Allaahin tiellä tai siunaa hänet paratiisilla).
[2] ’Alin, radija Allaahu ’anhu, kertoma: Olimme profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seurassa ja hän sanoi, ”Parissanne ei ole ketään mutta hänelle on kirjoitettu paikkansa, joko paratiisissa tai helvetin tulessa.” Sanoimme, ”Oi Allaahin lähettiläs! Luotammeko (tähän asiaan ja hylkäämme työn teon)?” Hän vastasi, ”Ei! Jatkakaa hyvien tekojen tekemistä koska jokainen huomaa sellaisten tekojen (tekemisen) olevan helppoa jotka johtavat hänet määrättyyn paikkaansa.” Sitten profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, lausui: ”Mitä tulee häneen joka antaa (hyväntekeväisyyteen) ja hoitaa velvollisuutensa Allaahille ja pelkää Häntä, ja uskoo al-husnaan. Teemme helppouden polusta hänelle sileän…” (Sahiih al-Bukhaarii, 6. vol., hadiith nro 472, tarkoituksen tulkinta).