Lähde: Al-Asaala lehti, 9. numero.
Kysymys: Miksi käyttää salafi -nimeä? Onko se kutsu johonkin puolueeseen tai ryhmään tai madhabiin (koulukuntaan)? Tai onko se jokin uusi lahko islaamissa?
Vastaus: Todellakin salaf -sana on hyvin tunnettu arabian kielessä kuten uskonnollisessakin sanastossa. Mutta se mikä meitä kiinnostaa tässä on keskustella siitä uskonnollisesta näkökulmasta. Niin ollen profeetalta on aidosti kerrottu, että sen sairauden aikana, josta hän kuoli, hän sanoi Faatimalle, radija Allaahu ’anhaa: ”Joten pelkää Allaahia ja ole kärsivällinen. Ja minä olen paras salaf (edeltäjä) sinulle.” [Sahiih Muslim nro 2450]
Tämän lisäksi oppineet ovat käyttäneet tätä “salaf” sanaa monia kertoja, niin monia, että olisi vaikea numeroida ja ottaa ne kaikki huomioon. Meille riittäköön yksi esimerkki joka oli se, jota he ovat käyttäneet kamppailussaan uudistuksia vastaan:
”Ja kaikki hyvä löytyy sen seuraamisesta, joka on edeltänyt,
kun taas kaikki paha löytyy sen uudistamisesta, joka tuli jälkeen.”
Kuitenkin niiden joukossa, jotka väittävät omaavansa tietoa, on niitä jotka torjuvat tämän nimeämisen, väittäen ettei sille ole mitään perustetta! Ja niin ollen he sanovat: ”Muslimin ei ole sallittua sanoa: ’Olen salafi.’” Joten se on kuin hän sanoisi, että muslimin ei ole sallittua sanoa: ”Seuraan salaf as-saalih (oikeamielisiä edeltäjiä) heidän uskomuksissaan, palvonnassaan ja metodologiassaan”! Epäilemättä tällainen torjuminen –jos se on mitä hän tarkoitti – vaatii sen, että hän vapauttaa itsensä oikeasta islaamista, jota oikeamieliset edeltäjät seurasivat, joiden johdossa oli profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam. Tämä on kuten kahdessa sahiihissa sekä muualta löytyvässä mutawaatir hadiithissa, jossa osoitetaan hänen, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoneen:
”Ihmiskunnan paras on minun sukupolveni, sitten ne jotka tulivat heidän jälkeensä, sitten ne jotka tulivat heidän jälkeensä.”
Joten muslimin ei ole sallittua vapauttaa itseään tästä kuulumisesta oikeamielisiin edeltäjiin, kun taas jos hän taas vapauttaisi itsensä mistä tahansa muusta nimestä, kukaan oppineista ei pystyisi nimeämään häntä epäuskolla tai syntisyydellä.
Mitä tulee häneen, joka torjuu tämän nimen itseltään, etkö huomaa, että hän sanoo seuraavansa yhtä madhabeista?! Huolimatta siitä liittyykö tämä madhab ’aqidaan (uskoon) tai fiqh (oikeustieteeseen)? Joten hän on joko ash’arii tai maturiidii. Tai ehkä hän on hadiithin kansan joukosta tai hanafii tai shaafi’ii tai maalikii tai hanbalii tai mikä tahansa muu joka sisältyy ahl as-sunna wa al-jamaa’a nimeen. Mutta hän, joka sanoo kuuluvansa ash’arii madhabiin tai yhteen neljästä madhabista sanoo seuraavansa yksilöitä, jotka eivät ole erehtymättömiä, ilman epäilystäkään, vaikka heidän joukossaan olisikin oppineita, jotka olivat oikeassa (tuomioissaan). Toivon, että tietäisin -torjuisivatko nämä ihmiset tämänlaisen kuulumisen yksilöihin, jotka eivät ole vapaita virheistä?
Koskien häntä, joka nimeää itsensä salaf as-saalih (oikeamieliset edeltäjät) -nimellä, niin hän todellakin nimeää itsensä erehtymättömyydellä (‘isma) yleisellä tasolla. Profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, mainitsi, että yksi pelastetun lahkon merkeistä on, että he tulevat pitämään lujasti kiinni siitä mitä lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ja hänen seuralaisensa seurasivat. Joten hän joka pitää heistä lujasti kiinni on varmasti Herransa johdatuksessa.
Ja lisäksi, se on nimi, joka tuo kunniaa sille, joka nimeää itsensä sillä ja, joka helpottaa hänelle pelastetun lahkon tien. Ja nämä asiat eivät päde keneenkään, joka nimeää itsensä millään toisella nimellä, koska ne eivät ole vapaita kahdesta asiasta. Joko kyseessä on itsensä liittäminen tiettyyn yksilöön, joka ei ole erehtymätön tai sitten itsensä liittäminen johonkin ihmisryhmään, joka seuraa tämän yksilön, joka ei ole erehtymätön, metodologiaa. Joten joka tapauksessa näissä nimeämisissä ei ole erehtymättömyyttä. Tämän vastakohtana on profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seuralaisten erehtymättömyys (kokonaisuudessaan). Ja se on se, josta meitä on määrätty pitämään lujasti kiinni, hänen sunnastaan ja hänen seuralaistensa sunnasta hänen jälkeensä.
Ja meidän pitää olla sinnikkäitä ja vahvasti korostaa, että ymmärryksemme Allaahin kirjan ja Hänen lähettiläänsä sunnan suhteen on hänen, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seuralaistensa metodologian mukaista. Tämä sitä varten, että voimme seurata erheettömyyttä, eikä niin, että kallistuisimme oikealle tai vasemmalle tai harhautuisimme sellaisen ymmärryksen vuoksi, joka tulee vain itsestämme ja, johon Allaahin kirjasta ja Hänen lähettiläänsä, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sunnasta ei löydy todistetta.
Sitä paitsi, miksi ei riitä, että liitämme itsemme vain koraaniin ja sunnaan? Syy johtuu kahdesta asiasta, joista ensimmäinen liittyy uskonnollisiin teksteihin ja toinen monien islaamilaisten ryhmien ilmaantumiseen.
Koskien ensimmäistä syytä, uskonnollisissa teksteissä löydämme määräyksen totella jotain muuta joka liittyy koraaniin ja sunnaan, kuten Allaah sanoo (tarkoituksen tulkinta):
”Ja totelkaa Allaahia ja totelkaa Hänen lähettilästään ja niitä joilla on käskyvaltaa teihin.”
Joten jos olisi joku, joka on vallassa, jolle muslimit antaisivat uskollisuudenvalansa, niin häntä olisi pakko totella aivan kuten olisi pakko totella koraania ja sunnaa. Tämä huolimatta hänen sekä hänen ympärillään olevien henkilöiden tekemistä virheistä. Joten olisi pakollista totella häntä jotta pidetään loitolla mielipide-erojen aikaansaama vahinko. Ja tähän liittyy hyvin tunnettu ehto:
”Ei ole tottelevaisuutta luomakunnalle jos on tottelemattomuutta Luojaa kohtaan.” [Ks Silsilaat al-Ahaadiith As-sahiiha nro 179]
Ja Allaah, olkoon Hän Ylistetty, sanoo (tarkoituksen tulkinta):
”Mutta sen, joka ryhtyy vastustamaan profeettaa, sen jälkeen kun oikea tie on hänelle selvinnyt, ja seuraa jotakin muuta tietä kuin uskovaisten tietä, annamme Me saavuttaa, mitä hän kääntyi tavoittelemaan. Me saatamme hänet helvettiin; mikä kauhea määränpää!”
Varmasti Allaah, Mahtava ja Ylhäinen, on vapaa ja kaukana kaikista epätäydellisyyksistä ja virheistä. Eikä ole mitään epäilystä eikä epävarmuutta, että se, että Hän mainitsi tässä ”uskovaisten tien” johtuu pelkästään valtavasta ja täydellisestä viisaudesta ja edusta. Joten se osoittaa, että tässä on tärkeä velvollisuus – ja se on, että kun seuraamme Allaahin kirjaa ja Hänen lähettiläänsä, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sunnaa niin sen pitää olla ensimmäisten muslimien mukaisesti. Ja he ovat Allaahin lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seuralaisia, sitten niitä jotka tulivat heidän jälkeensä, sitten niitä jotka tulivat heidän jälkeensä. Ja tämä on sitä mihin da’wa as-salafijja (salafikutsu) kutsuu ja kehottaa. Ja tämä on sen kutsun perustan pääprioriteetti ja sen kasvatusprosessin metodologia.
Varmasti salafikutsu todellakin yhdistää umman, kun taas mikä tahansa muu kutsu saa vain aikaan umman jakaantumisen. Allaah, Mahtava ja Ylhäinen, sanoo (tarkoituksen tulkinta):
”Te, jotka uskotte, pelätkää Allaahia ja olkaa totuutta rakastavien seurassa.” [Suurat At-Tauba: 119]
Niin ollen hän, joka tekee eron kirjan ja sunnan välillä yhdestä näkökulmasta ja salaf as-saalih (oikeamielisten edeltäjien) välillä toisesta näkökulmasta, hän ei koskaan voi olla totuudenmukainen.
Mitä tulee toiseen syyhyn, niin tämän päivän ryhmät ja puolueet eivät johdata ollenkaan “uskovaisten tien” seuraamiseen, joka on mainittu aajassa. Ja on olemassa joitain ahaadiith, jotka vahvistavat ja tukevat vielä lisää tätä aajaa, kuten 73:n lahkon hadiith. Kaikki niistä tulevat olemaan helvetin tulessa paitsi yksi. Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, kuvasi heitä kuten: ”Se, joka seuraa samaa tietä kuin minä ja seuralaiseni tänään.” [Ks. As-sahiiha: nro 203 & 1492]
Tämä hadiith muistuttaa aajaa, jossa mainitaan “uskovaisten tie”. On myös olemassa Al-’Irbaad Ibn Saarijan, radija Allaahu ’anhu, hadiith, jossa hän, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi: “Joten pitäkää kiinni sunnastani ja oikein johdatettujen kalifien sunnasta minun jälkeeni.” [Ks. Irwaa al-Raliil nro 2455]. Niin ollen sen tähden on olemassa kaksi sunnaa: lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sunna ja oikeamielisten kalifien sunna.
Joten ei ole epäilystäkään, että meidän –jotka olemme tulleet myöhemmin – tulee palata koraaniin ja sunnaan ja uskovaisten tiehen. Ja meidän ei ole sallittua sanoa: ”Pystymme ymmärtämään koraania ja sunnaa yksin, ilman, että kääntyisimme sen puoleen, jota oikeamieliset edeltäjät seurasivat.”
On tarpeellista, että on olemassa tällainen nimeäminen tänä aikana, joka erottaa ja on yksityiskohtainen. Joten ei riitä, että sanomme pelkästään ”Olen muslimi”! Tai, että ”madhabini on islaam”! Koska jokainen lahko sanoo näin! –raafidii, ibaadii, qadianii, sekä muut lahkolaiset!! Joten mikä erottaa sinut heistä?
Ja jos sanoisit, “Olen muslimi, joka seuraa koraania ja sunnaa”, niin tämäkään ei riittäisi. Tämä johtuu siitä, että näiden lahkojen jäsenet –ash’arii ja maturiidii ja hizbii –myös he kaikki väittävät seuraavansa näitä kahta lähdettä. Joten ei ole epäilystäkään, että selvä, yksinkertainen, erottava ja päättäväinen luokittelu on, että sanotaan, ”Olen muslimi joka seuraa koraania ja sunnaa salaf as-saalih (oikeamielisten edeltäjien) metodologian mukaisesti. Ja tämän voi sanoa lyhyesti sanomalla ”Olen salafi.”
Joten tämän perusteella väistämätön totuus on todellakin se, että ei riitä, että nojaamme koraaniin ja sunnaan ilman salafien metodologiaa, koska se selittää nämä kaksi koskien ymmärrystä ja käsitettä, tietoa ja toimintaa, sekä da’waa (kutsua) ja jihaadia.
Ja tiedämme, että heillä (sahaaba), olkoon Allaah heihin tyytyväinen, ei ollut tapana fanaattisesti tarrautua yhteen erityiseen madhabiin tai yhteen erityiseen yksilöön. Joten heidän joukostaan ei löytynyt ketään, joka oli bakrii (Abu Bakrin seuraaja), tai ’umarii (’Umarin seuraaja) tai ’uthmaanii (’Uthmaanin seuraaja) tai ’alawii (’Alin seuraaja). Pikemminkin jos yhdelle heistä oli helpompi kysyä Abu Bakrilta tai ’Umarilta tai Abu Hurairalta niin hän kysyi tältä henkilöltä. Tämä johtuu siitä, että he uskoivat, että ei ollut sallittua olla täyttä ja rajoittamatonta omistautumista seuratessa, paitsi yhtä yksilöä. Todellakin, hän oli Allahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, hän, joka ei puhunut omasta halustaan, pikemminkin se oli vain hänelle ilmoitettu ilmoitus.
Ja jos alistuisimme näille arvostelijoille väittelyn vuoksi, ja nimeäisimme itsemme pelkästään “muslimeiksi”, ilman salafeihin liittämistä –huolimatta siitä, että se on kunniakas ja oikea nimeäminen, hylkäisivätkö he itsensä luokittelemisen puolueidensa tai madhabiensa tai tapojensa nimillä –perustuen siihen, että niitä ei ole määrätty uskonnossa eivätkä ne ole oikein?
”Joten tämä meidän välinen vastakohta on tarpeeksi sinulle
Ja jokainen säiliö tulee lopulta päästämään ulos sisältönsä.”
Ja Allaah on oikean tien opas. Ja Hän, vapaa kaikista virheistä, on Yksi, jonka apua haemme. [1]
Alaviitteet:
[1] Tässä on tärkeätä huomata, että on olemassa ero sen välillä, että henkilö nimeää itsensä salaf-sanalla ja siten sanoo olevansa salafi ja sen välillä, että hän ottaa sen osaksi nimeään kutsuen itseään esimerkiksi Abu Fulaan As-Salafiksi. Tämä viimeinen esimerkki ei ole sitä mitä jalon oppineemme, Muhammad Naasir Eddiin Al-Albaanii, puhe tässä tarkoittaa koska hän ei liittänyt ”as-salafii”-ilmaisua nimensä loppuun. Muutkaan aikamme suurista oppineista kuten Imaamt Ibn Baaz, Ibn ’Uthaymeen ja Muqbil bin Haadee Al-Waadi’ii, eivät seuranneet tätä esimerkkiä. Siitä huolimatta he olivat salafeja uskossaan ja metodologiassaan ja kun heiltä kysyttiin metodologiastaan, he eivät koskaan epäröineet sanoa olevansa salafeja tai seuraavansa salafi manhajia. Ja Allaah tietää parhaiten.