Lähde: Al-Muntaqaa min Iraathat al-Lahfaan min Masaajid as-Sheitaan [s. 102-105] (’Ali Hasanin tiivistämänä).
Allaah, Ylevin, sanoi:
”Sanokaa uskoville miehille, että heidän tulisi laskea katseensa ja varjella intiimialuettaan; se tekee heistä puhtaampia. Todellakin Allaah on täysin tietoinen heidän tekemisistään.” [An-Nuur 30, tarkoituksen tulkinta]
Näin ollen Allaah teki puhdistautumisesta ja henkisestä kasvusta katseen laskemisen ja intiimialueen varjelemisen seurauksen. Tästä syystä henkilön katseen laskeminen (näkemästä) kiellettyjä asioita johtaa ilman muuta kolmeen etuun joilla on suunnaton arvo ja suuri merkitys.
Ensimmäinen: uskon suloisuuden ja nautinnon kokeminen
Tämä nautinto ja suloisuus on paljon suurempi ja haluttavampi kuin se, mikä olisi voitu saavuttaa kohteesta josta henkilö laski katseensa Allaahin vuoksi. Todellakin, ”hän joka jättää jotain Allaahin vuoksi, Allaah, Mahtava ja Majesteettinen, tulee korvaamaan sen jollain sitä paremmalla.”[1]
Sielu on houkuttelija ja rakastaa kauniiden muotojen katsomista ja silmä on sydämen opas. Sydän valtuuttaa oppaansa menemään ja katsomaan nähdäkseen mitä siellä on ja kun silmä tiedottaa sitä kauniista kuvasta se vapisee rakkaudesta ja halusta sitä kohtaan. Usein tällaiset keskinäiset suhteet väsyttävät ja kuluttavat sekä sydäntä että silmää, kuten sanotaan:
Kun lähetit silmäsi sydämesi oppaaksi eräänä päivänä, näyn kohde väsytti sinua koska näit yhden jonka ylitse sinulla ei ollut yhtään valtaa. Ei osuutta eikä kokonaisuutta, sen sijaan sinun piti olla kärsivällinen.
Näin ollen kun katsetta estetään katsomasta ja tutkimasta sydän löytää lohdutuksen joutumasta käydä läpi väsyttävää tehtävää, jossa sen pitää (turhaan) tavoitella ja haluta.
Hän, joka antaa katseensa kierrellä vapaasti tulee huomaamaan olevansa jatkuvassa menetyksen ja ahdistuksen tilassa koska näkeminen synnyttää rakkauden (mahabba), jonka lähtökohtana on se, että sydän omistautuu ja tulee riippuvaiseksi siitä, jota se katsoo. Tämä sitten vahvistuu ja siitä tulee palavaa kaipuuta (sabaaba), jossa sydämestä tulee täysin riippuvainen ja omistautunut (halunsa kohteelle). Sitten tämä vahvistuu entisestään ja siitä tulee rakastumista (raraam), joka riippuu sydämessä kuin henkilö, joka tavoittelee velan takaisin maksua siltä jonka pitää velka maksaa. Sitten tämä vahvistuu ja siitä tulee intohimoista rakkautta (’ishq), ja tämä on rakkautta, joka rikkoo kaikki rajat. Sitten tämä vielä vahvistuu ja siitä tulee hullua intohimoa (sharaafa), ja tämä on rakkautta, joka peittää koko sydämen, jopa pienimmätkin osat. Sitten tämä vahvistuu ja siitä tulee palvovaa rakkautta (tatajjum). Tatajjum tarkoittaa palvontaa ja ”tajjama Allaah” tarkoittaa, että hän palvoi Allaahia.
Näin ollen sydän alkaa palvoa sitä mitä sen ei kuulu palvoa ja kaiken tämän syynä oli laiton katse. Sydän on nyt kahlittu ketjuihin kun taas aikaisemmin se oli isäntä, nyt se on vangittu kun taas aikaisemmin se oli vapaa. Silmä on alistanut sen ja se valittaa sille, johon silmä vastaa: Olen oppaasi ja lähettilääsi ja ensinnäkin sinä itse lähetit minut!
Kaikki edellä mainittu pätee sydämeen, joka on hylännyt Allaahin rakkauden ja vilpittömyyden Häntä kohtaan koska varmasti sydän tarvitsee rakkauden kohteen jolle omistautua. Näin ollen kun sydän ei rakasta yksin Allaahia eikä ota Häntä jumalakseen niin sen pitää palvoa jotain muuta.
Allaah sanoi koskien Juusuf as-Siddiiqiä, ‘aleihi as-Salaam:
”Näin (Me määräsimme) jotta voisimme torjua hänen luotaan pahuuden ja laittoman sukupuoliyhteyden. Varmasti hän oli yksi valituistamme, (johdatetuista) palvelijoistamme.” [Juusuf 24, tarkoituksen tulkinta]
Intohimoinen rakkaus astui al-’Aziizin vaimon sydämeen sen vuoksi, että hän oli monijumalainen, vaikka hän olikin naimisissa. Juusuf, ’aleihi as-Salaam, pelastautui siltä koska hän oli vilpitön Allaahille vaikka hän olikin nuori mies, naimaton ja palvelija.
Toinen: sydämen valaistuminen, selvä havainnointi ja syvä ymmärtämys
Ibn Shujaa al-Kirmaanii sanoi, “Hän, joka rakentaa ulkomuotonsa noudattaen sunnaa, sisäisen muotonsa Allaahin jatkuvan miettimisen ja tietoisuuden avulla, hän rajoittaa sieluaan seuraamasta haluja, hän laskee katseensa kielletyiltä asioilta ja hän syö aina sallittuja asioita niin hänen havainnointinsa ja ymmärryksensä eivät tule koskaan olemaan väärässä.”
Allaah mainitsi Luutin kansan ja sen mikä heitä vaivasi ja Hän sanoi,
”Todellakin tässä on merkkejä niille, jotka näkevät (mutawassimiin).” [al-Hijr 75, tarkoituksen tulkinta]
Mutawassimiin ovat niitä, joilla on selvä havainnointi ja syvä ymmärtämys, niitä, jotka ovat turvassa kiellettyjen asioiden katsomisesta ja sopimattomien tekojen tekemisestä.
Allaah sanoi mainittuaan jakeen koskien katseen laskemista,
”Allaah on taivaiden ja maan valo.” [an-Nuur 35, tarkoituksen tulkinta]
Syy tähän on se, että palkkio on saman tyyppinen kuin teko. Joten kuka tahansa, joka laskee katseensa kielletystä Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen vuoksi, Hän tulee korvaamaan sen jollain paremmalla saman tyyppisellä asialla. Joten aivan kuten palvelija rajoitti silmänsä valoa lankeamasta kiellettyyn, Allaah siunasi hänen näkönsä ja sydämensä valon antamalla hänen huomata sellaista mitä hän ei olisi nähnyt ja ymmärtänyt jos hän ei olisi laskenut katsettaan.
Tämä on sellainen asia, jonka henkilö voi fyysisesti tuntea itsessään koska sydän on kuin peili ja alhaiset halut ovat kuin ruoste sen päällä. Kun peili on kiillotettu ja puhdistettu ruosteesta se tulee heijastamaan todellisuuden (haqaaiq) kuten se todella on. Kuitenkin jos se jää ruosteiseksi se ei tule heijastamaan kunnolla ja sen vuoksi sen tieto ja puhe tulevat nousemaan arvailusta ja epäilystä.
Kolmas: sydämestä tulee vahva, luja ja rohkea.
Allaah tulee antamaan sille kyvyn sen vahvuuteen aivan kuin Hän antoi sille selvien todisteiden tuen sen valoa varten. Siten sydän tulee yhdistämään kummatkin nämä tekijät ja sen seurauksena sheitaan tulee pakenemaan sitä. Se mainitaan (seuraavassa) kertomuksessa: ’’hän, joka vastustaa alhaisia halujaan, sheitaan tulee pakenemaan kauhun vallassa hänen varjostaan.” [2]
Tämän vuoksi hän, joka seuraa alhaisia halujaan tulee löytämään itsestään sielun häpeällisyyden, sen ollen heikko, päättämätön ja halveksittava. Varmasti Allaah panee jalouden siihen henkilöön, joka tottelee Häntä ja kunniattomuuden siihen, joka on tottelematon Häntä kohtaan.
”Joten älkää tulko heikoiksi (vihollisianne vastaan), älkääkä epätoivoisiksi, ja tulette olemaan ylivoimaisia jos todellakin olette (todellisia) uskovaisia.” [Aal-’Imraan 139, tarkoituksen tulkinta]
”Kuka tahansa himoaa kunniaa, (valtaa ja mainetta), niin Allaahille kuuluu kaikki kunnia, valta ja maine.” [Faatir 10, tarkoituksen tulkinta]
Joka tarkoittaa, että se, joka tavoittelee tottelemattomuutta ja syntiä, Allaah, Mahtava ja Majesteettinen, tulee nöyryyttämään sitä, joka on tottelematon Hänelle.
Jotkut salafit sanoivat, että ihmiset tavoittelevat jaloutta ja valtaa kuninkaiden ovella eivätkä he tule löytämään sitä paitsi tottelemalla Allaahia.
Tämä johtuu siitä, että se, joka tottelee Allaahia on tehnyt Allaahista ystävänsä ja suojelijansa ja Allaah ei koskaan tule nöyryyttämään sitä, joka ottaa Herransa ystäväkseen ja suojelijakseen. Du’aa qunuutissa sanotaan, ”häntä, jonka otat ystäväksesi ei nöyryytetä ja hänestä, jonka otat viholliseksesi ei tule aatelista.” [3]
Alaviitteet:
[1] Ahmadin [5/363], al-Marwazin [Zawaaidi az-Zuhdissa, nro 412] ja an-Nasaa’iin raportoima [al-Kubraassa kuten yksi seuralaisista mainitsi ‘Tuhfat al-Ashraafissa (11/199)], että Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, sanoi (tarkoituksen tulkinta), “varmasti ette tule jättämään mitään Allaahin vuoksi paitsi, että Allaah tulee korvaamaan sen jollain sitä paremmalla.” Tämän isnaad on sahiih.
[2] Tämän ei ole vahvistettu olevan profeetan, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, hadiith.
[3] Abu Dawuudin [englanninkielinen käännös 1/374 nro 1420], an-Nasaa’iin [3/248], at-Tirmidiin [nro 464], Ibn Maajan [1178], ad-Daarimiin [1/311], Ahmadin [1/199], ibn Khuzaiman [2/151] raportoima al-Hasanilta, ’Alilta (radija Allaahu ’anhumaa). Tämä hadiith on sahiih. Monet ovat arvostelleet kyseistä isnaadia mutta yksikään kritiikki ei pidä paikkaansa. Viittaa ’Nasb ar-Raaja’ [2/125] ja ’Talkhiis al-Kabiir’ [1/247].