Lähde: hänen kirjansa Tamaam Al-Minna (s.140-142).
[Allaahin, Armeliaan Nimeen, olkoon Hänen täysi as-salaat ja as-Salaam Hänen luoduistaan hienoimman yllä, Hänen viimeisen lähettiläänsä Muhammadin, ja hänen koko perheensä ja seuralaistensa yllä, jatkakaamme:]
Koskien hänen (Sayyid Saabiq [1]) lausuntoaan:
”…Ja mitä tulee ‘ishaa rukoukseen, niin se ulottuu fajrin aikaan asti, ja näin ymmärretään Abu Qataadan hadiithista, joka kertoi profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen:
”(Rukousta koskeva) välinpitämättömyys ei johdu nukkumisesta liian pitkään, mutta välinpitämättömyys löytyy hänestä, joka ei rukoile (ollessaan hereillä ja tajuissaan) kunnes seuraavan rukouksen aika tulee.”
Muslimin keräämä hadiith osoittaa, että jokaisen rukouksen aika ulottuu seuraavan rukouksen alkuun, paitsi fajr rukouksen, koska varmasti sen aika ei ole voimassa dhuhr rukoukseen asti, paremminkin oppineet ovat yksimielisesti sitä mieltä, että sen aika loppuu auringon noustessa…”
Sanon (Al-Albaanii): Tekijä (Saabiq) seuraa As-Shaukaaniia [2] sekä muita siinä, miten he käyttivät tätä hadiithia todisteena. Silti ei ole mitään näyttöä sille, mitä he päättelevät, erityisesti kun rukousten ajoista ei mainita eikä se edes viittaa rukousten aikoihin. Tämä hadiith mainitsee ainoastaan sen henkilön synnin, joka tietoisesti ja tahallaan lykkää rukousta kunnes sen aika on mennyt, päättäköön toinen rukous sen ajan (kuten ’asr, jonka jälkeen tulee maghrib) tai ei (kuten fajr, jonka jälkeen tulee dhuhr).
Tämän todisteena on se, että tämä kertomus koskee erityisesti fajr rukousta, kun profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ja hänen seuralaisensa nukkuivat yli fajrin ajan matkalla ollessaan. Seuralaiset, olkoon Allaah heihin tyytyväinen, olivat ällistyneitä siitä, mitä heille oli tapahtunut, joten profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi heille:
”Enkö ole teidän esimerkkinne?”
Sitten hän mainitsi hadiithin. Näin se löysi tiensä Sahiih Muslimiin ja muihin kirjoihin. Jos tämän hadiithin tarkoitus oli osoittaa se, mitä he väittävät, eli, että rukouksen aika jatkuu sitä seuraavan rukouksen alkuun, niin se olisi selvä todiste, että subh (fajr) rukous ulottuu dhuhrin aikaan, mutta he eivät sano niin! Paremminkin he sanovat, että fajr on poikkeus tähän sääntöön. Joten nämä johtopäätökset, selvitettyämme minkä takia profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi lausuntonsa, ovat mitättömiä, koska varmasti hadiith koski erityisesti subh (fajr) rukousta, joten miten se voisi olla poikkeus hadiithiin?!?!
Todellisuudessa tämä hadiith ei säädä rukousten aikoja mutta siinä paheksutaan avoimesti rukousten lykkäystä tietoisesti ja tarkoituksellisesti niiden ajasta. Tämän suhteen Ibn Hazm sanoi vastauksessaan läpi käymäämme johtopäätökseen:
”Tämä ei todista mitä he sanovat, ja he ovat kanssamme samaa mieltä siitä, että subh (fajr) rukouksen aika ei ulotu dhuhriin. Tämä hadiith ei todista, että jokaisen rukouksen aika kytkeytyisi siihen rukoukseen, joka tulee sen jälkeen, se paljastaa ainoastaan sen henkilön virheen, joka lykkää rukousta sen ajan ulkopuolelle, olkoon kyseessä rukous, jonka loppu kytkeytyy seuraavan rukouksen alkuun tai ei kytkeydy.
Lisäksi tämä hadiith ei kumoa sen henkilön välinpitämättömyyttä, joka lykkää rukoustaan kunnes sen aika on ohi, vaikka toisen rukouksen aika olisi alkanut, eikä se vahvista hänen välinpitämättömyyttään, paremminkin tämä kertomus on hiljaa koskien näitä asioita. Näistä asioista puhutaan muissa raporteissa, jotka erityisesti mainitsevat rukousten ajat yksitellen ja säätävät niiden alun ja lopun. Ja meidän pitää sanoa, että ken rikkoo Allaahin säätämää aikarajaa, niin hän on rikkonut Allaahin rajoja. Ja Hän, Suurin, sanoo [3]:
(Sillä ne, jotka rikkovat Allaahin säädöksiä vastaan, ovat väärintekijöitä) [4]
Joten kun tulee selväksi, että tässä hadiithissa ei ole mitään näyttöä sille, että ‘ishaa rukouksen aika kestäisi fajriin, meidän tulee palata muihin kertomuksiin, jotka ovat selviä todisteita koskien ‘ishaan säädöksiä, kuten hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausuntonsa: ”…ja ‘ishaa rukouksen aika on puoleen yöhön saakka”
Se löytyy Muslimista ja muualta, ja tämä selostus on olemassa kokonaisuudessaan Fiqh as-Sunna nimisessä kirjassa.
Tämä vahvistaa lisäksi sen, mitä ‘Umar bin Al-Khattaab kirjoitti Abu Muusaa Al-Ash’ariille, “…ja rukoile ‘ishaa ennen kuin yksi kolmasosa yötä menee ohi, paitsi jos lykkäät sitä, sitten puoleen yöhön, mutta älä ole välinpitämätön.”
Tämä kertomus on selkeä todiste sille, että ‘ishaan aika ulottuu vain keskiyöhön [5] ja tämä on oikea kanta. As-Shaukaanii kannatti tätä sanoen, ”…ja ‘ishaan rukoilemisen viimeinen aika on keskiyöllä.” [5] Ja Siddiiq Hasan Khaan seurasi häntä selityksessään [6], ja samanlainen lausunto kerättiin Imaam Maalikilta hänen teoksestaan Bidaajatu al-Mujtahid [7]. Ja se on Shaafi’ii oppineiden ryhmän valinta myöskin, kuten Abu Sa’iid Al-Istakhriin ja muiden. [8]
[Ja Allaah tietää parhaiten.]
Alaviitteet
[1] Kääntäjän huomautus: Hän on Fiqh as-Sunna –kirjan tekijä, olkoon Allaah hänelle Armollinen. Sheikh Al-Albaanii ylisti tätä kirjaa sanoen, “Totisesti Sheikh Sayyid Saabiqin kirja Fiqhu as-Sunna on yksi hienoimpia kirjoja, joita on kirjoitettu sillä alalla, joihin olen törmännyt ja tämä johtuu sen hienosta organisaatiosta, selkeästä kirjoitustyylistä ja vaikeiden ja monimutkaisten lauseiden poissaolosta, joita löydetään monissa fiqh alan kirjoissa…” (Tamaam Al-Minna, s.10)
Siitä huolimatta Sheikh Al-Albaanii mainitsi kirjassa olevista ongelmista, ja niitä on paljon. Joskus Saabiq käytti heikkoja tai perusteettomia selostuksia todistaakseen mielipiteensä, joskus hän kutsui autenttisia selostuksia dha’iif (heikoiksi), joskus taas hän vertasi (al-qijaas) niitä autenttiseen hadiithiin, jne.
Joten Sheikh Al-Albaanii, palkitkoon Allaah hänet ja olkoon hänelle Armollinen, luki kirjan ensimmäisen osan ja kirjoitti arvokkaita kommentteja ja korjauksia. Sitten hän lähetti ne tekijälle, rohkaisten häntä korjaamaan nämä ongelmat kirjansa seuraavassa julkaisussa, mutta kuten Sheikh sanoi, “Toivoin sitä, mutta nyt toivoni on mennyttä koska tämä mies julkaisi kirjansa samalla moitittavalla tavalla…” (Tamaam Al-Minna, s.6)
Sheikh päätti sitten kerätä kritiikkinsä ja korjauksensa ja julkaista Tamaam Al-Minna –kirjan nähtyään yhä uusia julkaisuja Fiqh as-Sunna –kirjasta 35 vuoden ajan, jossa virheitä ei korjattu paitsi niistä kaikkein itsestään selvimmät.
Sheikh Al-Albaanii lähetti ensiksi Sayyid Saabiqille oman käsikirjoituksensa nimellä Tamaam Al-Minna (tehtyään itselleen yhden kopion siitä) vuonna 1373, ja sitten kirja julkaistiin 1409! Palkitkoon Allaah Sheikhin hänen anteliaista neuvoistaan, kärsivällisyydestään, ja selvästä rakkaudestaan muslimeja kohtaan
[2] Kääntäjän huomautus: Kts Nailu al-Autaar (Daar Al-Ma’rifa julkaisun 1/430 ).
[3] Suurat At-Talaaqin tarkoitus (65):1
[4] Al-Mahallaa (3/178)
[5] Kääntäjän huomautus: Yö alkaa auringon laskusta ja loppuu todellisen fajrin alkuun, kuten oppineet yksimielisesti vahvistavat.
[6] Ad-Durar Al-Bahijja (Kääntäjän huomautus: Ks. At-Ta’liiqaat Ar-Radhijja, 1/40. Ehkä huomasit, että Sheikh Al-Albaanii luki kummatkin lausunnot As-Shaukaaniin ansioksi – että ‘ishaa ulottuu vain keskiyölle, ja, että se ulottuu aina fajriin asti. Tässä ei ole mitään ristiriitaa koska As-Shakaanii muutti usein kantaansa koskien eri asioita, kuten hänen fiqh kirjoissaan huomaa. Tämä on yksi selvä esimerkki siitä kuten hänen omat sanansa näyttävät. En kuitenkaan tiedä minkä kannan näistä kahdesta hän valitsi lopulta.)
[7] Ar-Raudhatu an-Nadijja (1/69-70) (Kääntäjän huomautus: Kts At-Ta’liiqaat Ar-Radhijja 1/356-359.)
[8] Kääntäjän huomautus: Kts Bidaajatu al-Mujtahid (Maktabatu Ibn Taymiyyah julkaisun 1/241 ).