Lähde: Ahaadiith As-Sijaam s.133-135.
‘Aaisha sanoi: “Kun (ramadaanin) viimeiset kymmenen päivää tulivat, Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) vietti yönsä palvonnassa, herätti perheensä (yöllä), ponnisteli ja kiristi izaariaan (lannevaatettaan).” [1].
Tämä hadiith on todiste siitä, että ramadaanin viimeisellä kymmenellä päivällä on erityinen sija muihin päiviin verrattuna, joiden aikana henkilön tulisi lisätä tottelevaisuutta ja palvonnan tekoja, kuten rukousta, dhikrin tekemistä (muistamista) ja koraanin resitointia.
‘Aaisha on kuvannut profeettaamme ja esikuvaamme, Muhammadia (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) neljällä ominaisuudella:
1. Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ”vietti yönsä palvonnassa”, tarkoittaen, että hän ei nukkunut sen aikana. Niin ollen hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) pysyi hereillä sen aikana palvonnassa ja elävöitti sieluaan viettämällä yön nukkumatta. Tämä johtuu siitä, että uni on kuoleman veli. ”Vietti yönsä” ilmaisun tarkoitus on se, että hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) vietti koko yön qijaamin tilassa (yörukous) ja palvonnan tekojen suorittamisessa, jotka tehdään Allaahin, maailmojen Herran vuoksi. Meidän pitää muistaa, että ramadaanin viimeiset kymmenen päivää ovat määritellyt ja numeroidut.
Se, mitä on raportoitu koskien kieltoa koko yön viettämisestä rukouksessa, joka on mainittu ’Abd Allaah ibn ’Amrin hadiithissa, niin se liittyy henkilöön, joka tekee sitä jatkuvasti vuoden jokaisena yönä.
2. Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ”herätti perheensä” tarkoittaen hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) puhtaita vaimoja, uskovaisten äitejä, siten, että he pystyivät osallistumaan hyvästä hyötymiseen, dhikriin (muisteleminen) sekä palvonnan tekoihin näinä siunattuina aikoina.
3. Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ”ponnisteli”, tarkoittaen, että hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) jatkoi hellittämättä palvontaansa ja kamppaili siinä, lisäten tekojaan enemmän kuin ensimmäisinä kahtenakymmenenä päivänä (ramadaanin). Hän teki näin vain koska al-Qadrin yö on yhtenä näiden (viimeisten kymmenen) yön aikana.
4. Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ”kiristi izaariaan (lannevaatettaan)”, tarkoittaen, että hän ponnisteli ja kamppaili intensiivisesti palvonnassa. Sen sanotaan myös tarkoittavan, että hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) vetäytyi naisten seurasta. Tämä tuntuu oikeammalta koska se viittaa siihen, joka on mainittu aikaisemmin sekä Anaksen hadiithissa: ”Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kääri kokoon sänkynsä ja vetäytyi naisten (eli vaimojensa) seurasta.” [2]
Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) noudatti myös ’itikaafia ramadaanin viimeisenä kymmenenä päivänä ja henkilö, joka on ’itikaafin tilassa on rajoitettu naisten kanssa olemisesta (seksuaalisesti). Niin ollen, oi muslimiveli, yritä luonnehtia itseäsi näillä ominaisuuksilla. Ja pidä huolta rukouksesta, jota teet yön syvyyksissä (tahajjud) imaamin kanssa taraawiih rukouksen lisäksi (joka rukoillaan yön aikaisina hetkinä) jotta ponnistelusi näiden viimeisten kymmenen päivien aikana ylittäisi ensimmäisten kahdenkymmenen päivän ponnistelusi. Ja jotta saavutat ”yön viettämisen palvonnassa” rukoilemalla ominaisuuden.
Ja sinun tulee olla kärsivällinen tottelevaisuudessasi Allaahia kohtaan, koska tosiasiassa tahajjud (yö) rukous on vaikea, mutta sen palkkio on suuri. Allaahin kautta, se on suuri mahdollisuus henkilön elämässä ja hyödyllinen asia, josta kannattaa hyötyä sen, jolle Allaah sen suo. Ja henkilö ei tiedä jos hän saa osakseen Allaahin monista palkkioista yörukouksen aikana, joka auttaa häntä tässä elämässä ja tuonpuoleisessa.
Tämän umman oikeamieliset edeltäjät pidensivät yöllä tehtävää rukousta, ponnistellen. As-Saa’ib ibn Jaziid sanoi: ’Umar ibn al-Khattaab määräsi Ubai bin Ka’abin ja Tamiim ad-Daariin johtamaan ihmisiä yhdentoista rak’aatin rukouksessa. Lausuja lausui sata jaetta, kunnes hänen piti nojata puisiin sauvoihin pitkän seisomisen takia. Emmekä lopettaneet kuin vasta ennen fajrin aikaista jaksoa.” [3] ’Abd Allaah ibn Abi Bakr raportoi: “Kuulin isäni (eli Abu Bakrin) sanovan: “Ramadaanin aikana lopetimme yörukouksen myöhään ja kiirehdimme ruoan asettamista pelosta, että fajr (aamu) saapuisi.” [4]
Uskovaisen sielu kohtaa kaksi kamppailua ramadaanin aikana: päiväaikainen kamppailu paaston parissa ja yöllinen kamppailu qijaamin (yörukouksen) parissa. Niin ollen ken yhdistää nämä kaksi ja täyttää niiden velvollisuudet, niin hän kuuluu kärsivällisiin – niihin, joille ”tullaan antamaan oma palkkio kokonaisuudessaan ilman mitään laskemista.” [5]
Nämä kymmenen päivää ovat kuukauden viimeinen jakso ja henkilön teot perustuvat viimeisiin tekoihin. Niin ollen ehkäpä hän tulee kohtaamaan al-Qadrin yön seisomalla rukouksessa Allaahin vuoksi ja siten saada kaikki aikaisemmat syntinsä anteeksi.
Ja henkilön pitää yllyttää, innostaa ja vakuuttaa perheensä suorittamaan palvonnan tekoja, erityisesti näinä suurina aikoina, jolloin kukaan ei laiminlyö niitä, paitsi että hän on jäänyt paitsi. Mikä onkaan uskomattomampaa kuin se, että kun ihmiset suorittavat rukousta ja tekevät tahajjud, niin jotkut yksilöt viettävät aikaansa kielletyissä kokouksissa ja syntisissä tapahtumissa. Tämä on totisesti suurin menetys. Pyydämme Allaahilta Hänen suojelustaan.
Siksi, näille viimeisille päiville antautuminen tarkoittaa sitä, että henkilö pääsee hyötymään oikeamielisistä teoista siinä, mitä kuukaudesta on jäljellä. Valitettavista asioista on nähdä kuinka jotkut ihmiset kunnostautuvat oikeamielisissä teoissa kuten rukouksessa ja koraanin resitaatiossa kuukauden ensimmäisenä jaksona mutta sitten väsymisen ja uupumuksen merkit alkavat näkymään myöhemmin erityisesti kun ramadaanin viimeiset kymmenen päivää saapuvat. Ja tämä tapahtuu huolimatta siitä, että näillä viimeisellä kymmenellä päivällä on suurempi arvo kuin ensimmäisillä päivillä. Niin ollen henkilön pitää olla sitkeä yrittäessään ja kamppaillessan ja lisätä palvontaa silloin kun kuukauden loppu lähenee. Ja meidän tulee pitää mielessä, että henkilön teot perustuvat hänen viimeisiin tekoihinsa.
Alaviitteet:
[1] Al-Bukhaarii (4/269) & Muslim (1174)
[2] Ks. Lataa’if al-Ma’aarif, s. 219
[3] Ks. al-Muwatta, 1. osa, s. 154
[4] Muwatta Imaam Maalik, 1 osa, s. 156
[5] Suurat az-Zumar: 15.