Lähde: Ahaadiith as-Sijaam: Ahkaam wa Aadaab, s. 155-157.
Sufijaan ibn ’Abd Allaah sanoi: “Oi Allaahin lähettiläs, kerro minulle jotain islaamista, josta en kysy keneltäkään muulta kuin sinulta (tämän jälkeen).” Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Sano: ’Uskon Allaahiin’ ja sitten pysy lujana (siinä).” [1]
Tämä hadiith on todiste sille, että palvelijan tulee sen jälkeen kun hänellä on iimaania Allaahiin pysyä uskollisena ja lujana Hänen tottelemiselleen suorittamalla pakolliset teot ja välttämällä kiellettyjä tekoja. Tämä saavutetaan kun seurataan suoraa tietä, joka on vankka uskonto, ajelehtimatta pois siitä oikealle tai vasemmalle.
Jos muslimi eli ramadaanin läpi ja vietti sen päivät paastoamalla ja sen yöt rukouksessa ja sen aikana tottui hyvän tekemiseen silloin hänen pitää jatkaa tässä Allaahin tottelemisessa kaikkina aikoina (sen jälkeen). Tämä on palvelijan (’abd) todellinen tila koska totisesti kuukausien Herra on Yksi ja Hän on ikuisesti tarkkaavainen ja Hän näkee palvelijansa kaikkina aikoina.
Totisesti ramadaanin jälkeinen sitkeys ja henkilön puheiden ja tekojen korjaaminen ovat suurimpia merkkejä siitä, että henkilö on hyötynyt ramaadanin kuukaudesta ja, että hän kamppaili tottelevaisuuden kanssa. Ne ovat hyväksynnän symboleja ja menestyksen merkkejä.
Tämä lisäksi palvelijan teot eivät lopu yhden kuukauden lopussa ja toisen alkaessa. Paremminkin ne jatkuvat ja ulottuvat henkilön kuolemaan asti, koska Allaah sanoo: ”Ja palvele Herraasi kunnes varmuus (eli kuolema) saapuu luoksesi.” [2]
Jos ramadaanin paasto loppuu niin totisesti vapaaehtoinen paasto on edelleen säädetty koko loppuvuodelle ja kaikki kiitokset kuuluvat Allaahille. Jos rukouksessa seisominen yöllä ramadaanin aikana loppuu, niin totisesti koko vuosi on sopiva aika yörukouksen suorittamiseen. Ja jos zakaat al-fitr loppuu niin on silti zakaat, joka on pakollinen sekä vapaaehtoinen hyväntekeväisyys, joka jatkuu koko vuoden ajan. Ja sama pätee koraanin resitointiin ja sen merkitysten miettimiseen sekä jokaiseen muuhun oikeamieliseen ja haluttuun tekoon, koska niitä voi tehdä kaikkina aikoina. Allaahin monista lahjoista, joilla Hän on siunannut palvelijoitaan on se, että Hän on asettanut heille monia eri tyyppisiä palvonnan tekoja ja antanut monia tapoja hyvän tekemiseen. Siksi muslimin innostus ja antaumus täytyy olla jatkuvaa ja hänen täytyy pysyä Isäntänsä palveluksessa.
On valitettavaa huomata, että jotkut ihmiset, jotka suorittavat palvonnan tekoja tekemällä eri tyyppisiä oikeamielisiä tekoja ramadaanin aikana – suojelemassa ankarasti viittä rukoustaan masjidissa, resitoimassa koraania paljon ja antamassa almuja rahoistaan. Mutta kun ramadaan loppuu niin heistä tulee laiskoja palvonnassaan. Pikemminkin joskus he jopa hylkäävät pakolliset teot yleisellä tasolla kuten yhteisrukouksen ja, erityisellä tasolla, fajr -rukouksen rukoilemisen!
Ja he tekevät jopa kiellettyjä tekoja kuten nukkuvat rukousten aikana, viettävät aikaa typeryyden ja huvituksen paikoissa, ja seurustelevat vapaasti (naisten kanssa) erityisesti ’iidin päivänä! Avun saaminen näistä pahuuksista on ainoastaan Allaahin armosta. Niin ollen he tuhoavat sen, mitä he ovat rakentaneet ja ne tuhoavat sen, jonka he perustivat. Tämä on osoitus menetyksestä ja merkki kadotuksesta. Pyydämme Allaahilta Hänen suojeluaan ja varjeluaan! Totisesti tämän tyyppiset ihmiset ottavat katumuksen ja pahojen tekojen lopettamisen esimerkin joksikin, joka koskee ainoastaan ramadaanin kuukautta. Niin ollen he lopettavat näiden (hyvien) tekojen tekemisen kun kuukausi loppuu. Joten se on aivan kuin he olisivat hylänneet synnintekemisen ramadaanin takia eikä Allaahin pelon takia! Kuinka pahoja ovatkaan nämä ihmiset, jotka eivät tunne Allaahia paitsi ramadaanina!
Totisesti Allaahin palvelijoilleen luoma menestys löytyy paastosta ramadaanin aikana. Ja Allaahin apu hänelle on suuri siunaus. Niin ollen tämä johtaa siihen, että palvelija on kiitollinen Herralleen. Ja tämä ymmärrys löytyy Allaahin sanoista, sen jälkeen kun paastokuukauden etu on saavutettu:
”…jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Allaahia Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia.” [3]
Niin ollen hän, joka on kiitollinen paastostaan tulee pysymään tässä tilassa ja jatkamaan oikeamielisten tekojen suorittamista.
Tosiasiassa muslimin todellinen tapa on, että hän ylistää ja kiittää Herraansa saatuaan kyvyn paastota ja tehdä qijaam (yöruousta). Hänen tilansa ramadaanin jälkeen on parempi kuin ennen ramadaania. Hän on valmiimpi tottelemaan, haluten tehdä hyviä tekoja ja nopea toteuttamaan pakollisia tekoja. Tämä johtuu siitä, että hän on hyötynyt tästä oppimisen huomattavasta laitoksesta. Se on sen, joka pelkää, ettei hänen paastoaan hyväksytä, koska totisesti Allaah hyväksyy vain niiltä, joilla on taqwaa.
Oikeamieliset edeltäjät kamppailivat tekojensa päättämisessä ja parantamisessa toivoen jälkeenpäin, että ne hyväksyttäisiin ja peläten niiden hylkäämistä. Yhdessä ’Alin raporteista, hän sanoi: ”Huolehdi enemmän omien tekojesi hyväksymisestä kuin itse teoista. Etkö kuullut Allaahin sanovan: ’Totisesti Allaah hyväksyy vain niiltä joilla on taqwaa?’ [4].” [5]
‘Aaisha sanoi: “Kysyin Allaahin lähettiläältä koskien seuraavaa aaja: ‘Ja ne, jotka antavat pois niitä, mitä he antavat (eli almuja ja muita hyviä tekoja), samalla kun heidän sydämensä vapisevat pelosta.’ Ovatko he niitä, jotka juovat alkoholia ja varastavat?” Hän (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: “Ei, oi as-Siddiiqin tytär. Mutta pikemminkin he ovat niitä, jotka paastoavat ja rukoilevat ja antavat almuja, ja kuitenkin pelkäävät, ettei niitä hyväksytä heiltä. He ovat niitä, jotka kiirehtivät tekemään hyvää ja he ovat ensimmäisiä sen tekemisessä.” [6]
Joten varokaa ja taas varokaa – takaisin kääntymisestä kun olette saavuttaneet johdatuksen, harhaan joutumisesta hellittämättömyyden jälkeen! Ja pyytäkää Allaahia antamaan teille sitkeyttä oikeamielisten tekojen tekemisessä ja jatkuvuutta hyvien tekojen suorittamisessa. Ja pyytäkää Allaahia antamaan teille hyvän lopun, jotta Hän hyväksyisi ramadaanin meiltä.
Alaviitteet:
[1] Sahiih Muslim (no. 38)
[2] Suurat al-Hijr: 99
[3] Suurat al-Baqara: 185
[4] Suurat al-Maa’ida: 27
[5] Lataa’if al-Ma’aarif (s. 246)
[6] At-Tirmidiin raportoima ja al-Albaaniin vahvistama sahiih vahvistuksessaan : (3/79-80).