Lähde: Lataaif al-Ma’aarif –teos (s. 272-273).
Ibn Rajabilla on osa Lataaif al-Ma’aarif –teoksessa koskien paastoamisen etuja kuumina päivinä.
“…Ja sellaisista palvonnan teoista joiden palkkiot moninkertaistuvat kuumuuden aikana on paastoaminen ja se johtuu janosta, jota henkilö kokee keskipäivän kuumuudessa.
Tämän vuoksi Mu’aad bin Jabal ilmaisi katumusta kuolinvuoteellaan, että ei hän ei enää kokisi tätä keskipäivän janoa, kuten muut muslimit.
Ja Abu Bakrin kerrottiin paastoavan kesällä eikä paastoavan talvella ja ‘Umar neuvoi poikaansa ’Abd Allaahia kuolinvuoteellaan: “Yritä saada uskon ominaisuuksia”, ja ensimmäinen jonka hän mainitsi oli paastoaminen rajussa kesän kuumuudessa.
Ja al-Qaasim bin Muhammad sanoi, että ‘Aaishalla oli tapana paastota rajussa kuumuudessa ja häneltä kysyttiin: “Mikä ajoi hänet sen tekemiseen?” Hän vastasi: ”Hän käytti hyväkseen päiviä ennen kuolemaa.” Ja joillain oikeamielisillä naisilla oli tapana valita kuumimmat päivät ja paastota niiden aikana sanoen: “Jos hinta on alhainen, kaikki ostavat”, tarkoittaen, että he halusivat tehdä niitä tekoja joihin vain muutamat kykenivät johtuen niiden vaikeudesta ja tämä osoittaa näiden naisten korkeat pyrkimykset.
Ja Abu Muusaa al-Ash’arii oli laivalla ja hän kuuli jonkun huutavan: “Matkustajat, seiskää ylös!” Ja henkilö sanoi tämän kolme kertaa. Näin ollen Abu Muusaa sanoi hänelle: ”Miten voimme seistä ylös? Etkö näe missä me olemme? Miten voimme seistä ylös?” Joten kutsuja sanoi: “Antakaa minun kertoa teille eräästä säännöstä, jonka Allaah on tehnyt itselleen: kuka tahansa tekee itsensä janoiseksi Allaahin vuoksi kuumana päivänä, hänellä on oikeus Allaahia kohtaan, että hänen janonsa sammutetaan ylösnousemuksen päivänä.” Näin ollen Abu Muusaalla oli tapana tavoitella niin kuumia päiviä, että henkilöllä oli sellainen tunne, että häntä paistetaan, ja paastota niinä päivinä.
Ka’b sanoi, että Allaah sanoi Muusalle: “Tein velvollisuudekseni, että kuka tahansa on janoinen Minun takiani, hänen janonsa sammutetaan ylösnousemuksen päivänä”, ja muut sanoivat, että tooraan on kirjoitettu, että: “Hyviä uutisia kenelle tahansa, joka tekee itsensä nälkäiseksi suuren päivän varalta jolloin hänen nälkänsä tyydytetään, ja hyviä uutisia kenelle tahansa, joka tekee itsensä janoiseksi suuren päivän varalta, jolloin hänen janonsa sammutetaan.”
Al-Hasan sanoi: “Yksi paratiisin neitosista puhuu Allaahin waliille samalla kun hän makaa hänen kanssaan hunajajoen rannalla ja kun hän ojentaa hänelle lasin makeimpaa juomaa ja kysyy häneltä: “Tiedätkö minä päivänä Allaah naitti minut sinulle?” Hän näki sinut eräänä pitkänä kesäpäivänä kun olit janoinen keskipäivän kuumuudessa ja Hän kutsui enkelit ja sanoi: ”Katsokaa palvelijaani. Hän on jättänyt vaimonsa ja nautintonsa ja ruokansa ja juomansa Minun takiani halustaan sitä kohtaan mitä Minulla on Häntä varten. Todistakaa, että olen antanut hänelle anteeksi”, ja Hän antoi sinulle anteeksi sinä päivänä ja naitti sinut minulle.””
Ja kun ‘Aamir bin ‘Abd Qais meni Basrasta Shaamiin, Mu’aawijalla oli tapana pyytää häntä kertomaan hänelle mitä hän tarvitsi. Hän kieltäytyi pyytämästä häneltä ja lopulta sanoi: ”Kaikki mitä tarvitsen on, että palautat minulle Basran kuumuuden jotta paastoamisesta tulisi vähän vaikeampaa, koska se on liian helppoa teidän maissanne.”
Ja al-Hajjaaj oli matkalla Mekan ja Medinan välillä. Hän otti esiin illallisensa ja kutsui erään beduiinin syömään kanssaan ja beduiini sanoi: “Minut on kutsunut Yksi joka on sinua parempi ja olen hyväksynyt kutsun.” Hän kysyi: ”Ja kuka tämä on?” Mies vastasi: ”Allaah kutsui minut paastoamaan ja paastosin.” Al-Hajjaaj kysyi: “Tänä hyvin kuumana päivänä?” Mies vastasi: “Kyllä, paastoan sen paljon kuumemman päivän varalta.” Al-Hajjaj sanoi: ”Joten syö tänään ja paastoa huomenna.” Mies vastasi: ”Vain jos pystyt vakuuttamaan, että elän huomiseen asti.” Al-Hajjaaj sanoi: ”Se ei ole minun käsissäni.” Mies sanoi: ”Miten voit pyytää minua tekemään jotain nyt kun tulevaisuudessa on jotain mikä ei ole sinun käsissäsi?”
Ja Ibn ‘Umar meni kerran matkalle joidenkin seuralaisten kanssa ja he näkivät lammaspaimenen jonka he kutsuivat syömään kanssaan. Hän sanoi:”Minä paastoan”, ja Ibn ‘Umar sanoi: “Paastoat tällaisessa kuumuudessa ja samalla kun olet kaikkien näiden kasvien ja lampaiden keskellä? Paimen vastasi: ”Käytän hyödykseni jäljellä olevia päiviäni.” Ibn ’Umar oli vaikuttunut tästä vastauksesta ja sanoi: ”Voitko myydä yhden lampaistasi meille? Syötämme sinut sen lihalla kun rikot paastosi ja maksamme sinulle myös siitä.” Paimen sanoi: ”Se ei kuulu minulle. Se kuuluu isännälleni.” Ibn ‘Umar sanoi: “Mitä isäntäsi sanoisi jos kertoisit hänelle, että susi söi sen?” Paimen nosti sormensa taivaaseen ja sanoi: ”Entä Allaah?” Ibn ’Umar jatkoi tämän fraasin toistamista, jonka paimen sanoi, ja kun hän saapui kaupunkiin hän meni paimenen omistajan luokse ja osti hänet (paimenen) ja hänen lampaansa häneltä. Sitten hän vapautti paimenen ja antoi hänelle lampaan lahjaksi.
Ja Ruuh bin Zinba’ oli matkustamassa Mekan ja Medinan välillä eräänä hyvin kuumana päivänä. Eräs paimen, joka asui vuorella, lähestyi häntä ja hän sanoi hänelle: ”Oi paimen, tule syömään kanssani.” Paimen sanoi: ”Paastoan.” Ruuh sanoi: ”Paastoat tässä kuumuudessa?” Paimen vastasi: “Pitäisikö minun antaa päivieni vierähtää turhaan?” Joten Ruuh sanoi: “Olet käyttänyt päiväsi viisaasti, paimen, kun taas Ruuh bin Zinba’ on tuhlannut omansa.”
Ja Ibn ‘Umarilla oli tapana paastota ylimääräisiä päiviä kunnes hän melkein pyörtyi eikä tämä aiheuttanut sitä, että hän rikkoisi paastonsa. Ja al-imaam Ahmadilla oli tapana paastota kunnes hän melkein menetti tajuntansa, ja hänellä oli tapana pyyhkiä kasvojaan vedellä. Häneltä kysyttiin paastoamisesta hyvin kuumina päivinä ja hän vastasi: ”Pyyhkeen kostuttamisessa veden puristamista varten itsensä päälle viilentämisen vuoksi ei ole mitään pahaa.” Ja profeetalla (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) oli tapana kaataa vettä päänsä yli paastotessaan.
Ja Abu ad-Dardaalla oli tapana sanoa: ”Paastoa hyvin kuumina päivinä ylösnousemuksen päivää varten, ja rukoile kaksi rak’aat yön pimeydessä haudan pimeyttä varten.” Ja kahdessa Sahiihissa kerrotaan, että hän sanoi: ”Olet nähnyt meidät Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kanssa joillain hänen matkoillaan hyvin kuumina päivinä ja henkilöllä oli tapana pitää kättään päätään vasten kuumuuden rajuudesta johtuen eikä kenelläkään heillä ollut tapana paastota paitsi Allaahin lähettiläällä ja ’Abd Allaah bin Rawaahalla.” Ja Muslimissa olevassa kertomuksessa sanotaan Abu ad-Dardaan sanoneen: ”Tämä sattui ramadaanin kuukautena.”
Kun ne, jotka paastoavat Allaahin vuoksi ovat kärsivällisiä huolimatta kovasta janostaan, Hän asettaa erityisen portin paratiisin porteista heitä varten. Tätä porttia kutsutaan rajjaaniksi ja kuka tahansa astuu sen läpi saa juoda, ja kuka tahansa juo sen läpi astuttuaan ei koskaan enää ole janoinen. Kun he astuvat siitä läpi, se lukitaan heidän jälkeensä eikä kukaan astu sen läpi paitsi he…”