Lähde: Kaifa jajibu ’aleinaa an Nufassir al-Qur’aan (s. 11-17).
Kysymys: On henkilöitä jotka sanovat, että jos hadiith on ristiriidassa koraanin aajan kanssa niin se pitäisi torjua huolimatta sen aitouden tasosta. Sitten he käyttävät esimerkkinä tätä hadiithia: “Todellakin kuollutta henkilöä tullaan rankaisemaan perheensä itkemisen (eli vaikeroimisen) takia hänen yllään” [1] ja ’Aaishan lausuntoa, jossa tämä mainitsi Allaahin sanoja kumotakseen tämän hadiithin: “Ja yksikään taakan kantaja ei tule kantamaan toisen taakkaa.” [Suurat Faatir :18, tarkoituksen tulkinta]. Joten miten vastaamme niille jotka sanovat näin?
Vastaus: Tämän hadiithin torjuminen kuuluu sunnan torjumisen kysymyksiin koraanin avulla. Joten tämä osoittaa tällaisen ajattelutavan harhautumisen.
Mitä tulee tämän hadiithin vastaukseen– ja viittaan tässä erityisesti niihin jotka käyttävät ‘Aaishan, olkoon Allaah häneen tyytyväinen- hadiithia –niin asia on kuten seuraa:
Ensinnäkin:
Hadiithin näkökulmasta: Tätä hadiithia ei voi millään torjua hadiithin näkökulmasta johtuen kahdesta syystä:
1. Se on raportoitu aidon kertojaketjun kautta Ibn ‘Umarilta (radija Allaahu ‘anhu).
2. Ibn ‘Umar (radja Allaahu ’anhu) ei ole ainoa, joka raportoi siitä koska häntä seurasi siinä ‘Umar bin Al-Khattaab (radija Allaahu ‘anhu). Lisäksi hän ja hänen poikansa eivät ole ainoita, jotka raportoivat siitä koska heitä seurasi Al-Muriira bin Shu’ba (radija Allaahu ’anhu). Tässä mitä tulee mieleeni tällä hetkellä koska näiden kolmen seuralaisen raportit löytyvät kahdesta Sahiih-kokoelmasta.
Lisäksi jos henkilö tekisi laajan tutkimuksen tästä hadiithista, hän löytäisi sille muita kertomuspolkuja. Näillä kolmella ahadiithilla on kaikilla aidot kertomusketjut. Joten niitä ei voi torjua vain sillä perustella, että ne ovat ”ristiriidassa” koraanin kanssa.
Toiseksi:
Tafsiirin näkökulmasta: Tämä on sen vuoksi, että oppineet ovat selittäneet tämän hadiithin kahdella tavalla:
1. Tämä hadiith pätee vain kuolleesen henkilöön joka tiesi elämänsä aikana, että hänen perheensä tulisi toimimaan uskonnon vastaisesti hänen kuolemansa jälkeen mutta silti hän ei neuvonut heitä. Joten (esimerkiksi) hän ei ohjannut heitä olemaan itkemättä häntä koska tämä itkeminen olisi keino rangaista häntä haudassa.
Määräisen artikkelin käyttö kun viitataan “kuolleeseen henkilöön” [arabian kielessä] ei ole kaiken kattava ja sisältävä. Joten tämä hadiith ei tarkoita, että jokaista kuollutta henkilöä tullaan rankaisemaan hänen perheenjäsentensä itkemisen vuoksi. Pikemminkin määräinen artikkeli tässä on erityistä osoittamista varten tarkoittaen, että se viittaa vain niihin, jotka eivät neuvo muita olemaan tekemättä sitä mikä on uskonnon vastaista hänen kuolemansa jälkeen. Joten tämänlaista henkilöä tullaan rankaisemaan sillä, että hänen perheensä itkee häntä.
Mitä tulee henkilöön joka huolehtii perheensä neuvomisesta ja heidän ohjaamisestaan uskonnollisilla neuvoilla kuten, etteivät he vaikeroisi häntä eivätkä tekisi rikkomuksia, joita tehdään erityisesti näinä aikoina, silloin tällaista henkilöä ei tulla rankaisemaan. Jos hän ei kuitenkaan ohjaa ja neuvo perhettään tämän suhteen, häntä tullaan rankaisemaan.
Tämä on yksityiskohtainen analyysi josta meidän tulee olla tietoisia koskien ensimmäistä selitystä. Se on monen tunnetun oppineen kuten An-Nawawiin ja muiden tulkinnan mukainen. Näin ollen jos ymmärrämme tämän yksityiskohtaisen analyysin niin on selvää, että tämän hadiithin ja Allaahin lausunnon (“Ja yksikään taakan kantaja ei tule kantamaan toisen taakkaa.” [Suurat Faatir :18, tarkoituksen tulkinta]) välillä ei ole itse asiassa mitään ristiriitaa.
Ristiriita tulee vain silloin jos “kuollut henkilö” sana ymmärretään kaiken kattavana, tarkoittaen, että se kattaa jokaisen joka kuolee. Tässä tapauksessa tästä hadiithista tulee epäselvä ja se on ristiriidassa koraanin jalon jakeen kanssa. Mutta jos ymmärrämme hadiithin (oikean) tarkoituksen, jonka aiemmin mainitsimme, silloin ei ole enää mitään ristiriitoja tai epäselvyyksiä koska tajuamme, että henkilöä rankaistaan koska hän ei neuvonut eikä ohjannut perheenjäseniään (ennen kuolemaansa). Tämä on ensimmäinen tapa jolla tätä hadiithia on tulkittu jotta vältetään tämä ns. ristiriita.
2. Sheikh al-Islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle armollinen, on maininnut toisen tulkinnan joissain kirjoituksissaan. Ja se on, että rangaistus tässä ei tarkoita rangaistusta haudassa tai rangaistusta tuonpuoleisessa mutta pikemminkin se viittaa murheeseen ja suruun. Tarkoittaen: kun kuollut henkilö kuulee perheenjäsentensä itkevän häntä, hänelle tulee huono ja surullinen olo johtuen heidän surustaan koskien hänen menetystään.
Tämä on se mitä Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah sanoi. Jos se olisi oikein niin se poistaisi väärinkäsityksen juurestaan. Kuitenkin sanon, että tällainen selitys menee vastoin kahta tosiasiaa, jonka takia voimme vain luottaa tämän hadiithin ensimmäiseen selitykseen:
Ensimmäinen tosiasia: Al-Muriira bin Shu’aban (radija Allaahu ‘anhu) raportissa, jonka mainitsin aiemmin, on lisäys joka selventää, että rangaistus tässä ei viittaa pelkästään tuskaan ja suruun mutta pikemminkin todelliseen rangaistukseen, eli rangaistukseen helvetin tulessa, paitsi jos Allaah antaa anteeksi. Tämä tulee selvästi esille Allaahin sanoissa: ”Varmasti Allaah ei anna anteeksi sitä, että Hänelle liitetään kumppaneita (palvonnassa) mutta Hän antaa anteeksi sen mikä on vähemmän kenelle Hän haluaa.” [Suurat an-Nisaa: 48, tarkoituksen tulkinta]
Al-Muriiran (radija Allaahu ‘anhu) kertomuksessa sanotaan: “Todellakin kuollutta henkilöä tullaan rankaisemaan johtuen perheensä itkemisestä hänen yllään tuomiopäivänä.” Joten tässä selvästi sanotaan, että kuollutta tullaan rankaisemaan johtuen perheensä itkemisestä hänen yllään tuomion päivänä eikä haudassaan, minkä Ibn Taymiyyah selitti tarkoittavan murhetta ja surua.
Toinen tosiasia: Kun joku henkilö kuolee, hän ei enää aisti mitä tapahtuu hänen ympärillään joko hyvää tai huonoa kuten todisteet koraanista ja sunnasta osoittavat, paitsi joissain tapauksissa jotka on mainittu joissain hadiitheissa sääntönä jokaiselle kuolleelle henkilölle tai vain tietyille, kuten sellaisille joille Allaah antaa kyvyn kuulla joitain asioita jotka tulevat aiheuttamaan heille tuskaa.
Näin ollen ensinnäkin on Al-Bukhaariin raportoima hadiith sahiihissaan Anas bin Maalikilta (radija Allaahu ‘anhu) jossa hän kertoi Allaahin lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoneen: “Todellakin kun (Allaahin palvelija) on asetettu hautaansa ja hänen seuralaisensa jättävät hänet – sinä hetkenä jolloin hän voi vielä kuulla heidän askeleensa –kaksi enkeliä tulevat hänen luokseen.” [2]
Tämä aito hadiith vahvistaa tietyn tyyppisen kuulemisen joka kuolleella tulee olemaan hautaamisensa hetkellä kun ihmiset kävelevät pois hänen luotaan. Tämä tarkoittaa, että sinä hetkenä kun kaksi enkeliä tulee istumaan hänen viereensä, hänen sielunsa palaa hänen ruumiiseensa ja tässä tilassa hän pystyy kuulemaan (rakkaittensa) askeleet (kun he kävelevät pois). Joten tämä hadiith ei tarkoita alussa, että tälle kuolleelle henkilölle ja kaikille kuolleille henkilöille tullaan palauttamaan heidän sielunsa ja, että heillä tulee olemaan kyky kuulla niiden ihmisten askeleet, jotka kävelevät hautojen ohi siihen päivään asti kun heidät herätetään henkiin. Ei.
Tämä on erityinen olosuhde ja erityisen tyyppinen kuulo kuolleelle koska hänen sielunsa on palannut hänelle.
Näin ollen, jos seuraisimme Ibn Taymiyyan tulkintaa, meidän olisi pakko laajentaa kuolleen henkilön aistit kattamaan kaiken mitä tapahtuu hänen ympärillään joko sinä hetkenä kun häntä siirretään hautaansa ennen hautaamista tai sen jälkeen kun hänet on asetettu hautaansa jotta hän voi kuulla perheenjäsentensä itkevän häntä. Tällainen väite vaatii kirjallisen todisteen, jota ei ole. Tämä on ensimmäinen seikka.
Toiseksi, jotkut koraanin ja aidon sunnan tekstit osoittavat, että kuolleet eivät pysty kuulemaan. Tämä on laaja aihe ja se vaatii syvällistä keskustelua. Kuitenkin mainitsen yhden hadiithin jolla lopetan vastaukseni tähän kysymykseen. Ja se on profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) lausunto jossa hän sanoi: “Todellakin Allaahilla on enkeleitä jotka kiertelevät maata, jotka välittävät minulle tervehdyksiä (salaam) ummani puolesta.” [3]
Mitä tarkoitetaan sanalla “kiertelevät” tässä on, että he menevät usein kokoontumisiin. Joten joka kerta kun muslimi lähettää salaat (ylistyksiä) profeetalle, on olemassa tietty enkeli joka välittää tämän tervehdyksen tältä muslimilta profeetalle (salla Allaahu ’aleihi wa sallam). Näin ollen jos kuolleet pystyisivät kuulemaan, se jolla olisi suurin oikeus kuulla kaikista kuolleista olisi profeettamme (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) johtuen siitä, että Allaah suosi häntä ja antoi hänelle erityisiä ominaisuuksia ja piirteitä kaikkien profeettojen, lähettiläiden ja lopun ihmiskunnan ylitse. Joten jos jollain olisi kyky kuulla niin se olisi Allaahin lähettiläällä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam). Ja lisäksi jos profeetalla (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) olisi kyky kuulla mitään kuolemansa jälkeen, hän kuulisi umman salaat (ylistykset) hänelle.
Joten tässä ymmärrämme niiden virheen tai harhaantumisen jotka pyytävät apua –ei profeetalta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) –mutta pidemminkin niiltä jotka ovat häntä vähäisempiä, joko lähettiläiltä, profeetoilta tai hurskailta ihmisiltä. Tämä johtuu siitä, että jos he pyytäisivät lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) apua, niin hän ei pystyisi kuulemaan häntä kuten koraanissa selvästi sanotaan: ”Ja ne, joita kutsutte Allaahin lisäksi ovat (Allaahin) palvelijoita aivan kuten te (itse).” [Suurat al-A’raaf: 194, tarkoituksen tulkinta]
Ja Hänen sanansa: “Jos pyydätte heiltä, he eivät pysty kuulemaan pyyntöänne.” [Suurat Faatir: 14, tarkoituksen tulkinta]
Joten näin ollen sen jälkeen kun he kuolevat, kuolleet henkilöt eivät pysty kuulemaan paitsi jos on joku teksti joka pätee johonkin erityiseen asiaan –kuten aiemmin mainitsin- kuten, että kuolleet kuulevat askeleet. Tämä lopettaa vastauksen tähän kysymykseen.
Alaviitteet:
[1] Sahiih al-Jaami’ as-Sariir (nro 1970).
[2] Sahiih al-Jaami’ as-Sariir (nro 1675).
[3] Sahiih al-Jaami’ as-Sariir (nro 2174).