Muslimien parissa on tänä päivänä liikkeellä ideologioita, jotka eivät ole puhtaita eikä oikeita, ja niin ollen on monia lahkoja, jotka levittävät seuraavien (liikkeiden) ideoita: mu’tazila, khawaarij, shii’a ja muut.
Niin ollen on tarpeellista, että oppineet vakiinnuttavat näiden ideoiden puhdistamisen pakon, jotta ihmisille esitetään islaamin oikea muoto. Esimerkki liikkeellä olevasta väärästä ideasta muslimien parissa tänä päivänä ilmestyi eräässä kirjassa, jonka tekijä sanoi seuraavan lausunnon, “Naisten ei kuulu tehdä adaania (rukouskutsua) eikä iqaamaa” kuuluvan al-Bukhaariille ja tämä ei ole totta, ja on satoja samanlaisia esimerkkjä, jotka eivät kuulu islaamiin ja, joista islaam on vapaa.
Ja oppineiden velvollisuus on näyttää nämä virheet, ja tämä on mitä me tarkoitamme tasfijja (termillä) (uskonnon puhdistaminen kaikista epäaidoista asioista, jotka ovat tunkeutuneet siihen), mutta pelkästään tämä ei riitä, koska tasfijjan kanssa tulee tarbijja (muslimien kasvattaminen ja sivistäminen tähän puhdistettuun islaamiin). Monet niistä, jotka huomioivat vain tarbijjaan ovat itse asiassa kasvattamassa ryhmiään ja jäseniään ajattelutavoilla, jotka liittyvät heidän ryhmäänsä, ei heidän islaamiinsa. Joten he värjäävät yksilönsä järjestön ideologialla, joka ei edusta islaamin kokonaisuutta, pikemminkin vain pienen pientä osaa siitä, kun heidän velvollisuutensa on omaksua islaam kokonaisuudessaan.
Jotkut heistä kasvattavat ryhmänsä eräänlaisen tyyppiseen palvontaan, joka käsittää sellaista, mikä on ristiriidassa sunnan kanssa, kuten heidän kokoontumisensa jumu’an yönä rukoilemaan yörukousta, ja tämä johtuu vain siitä, että he eivät ole puhdistaneet tietoaan eivätkä yhdistäneet puhdistamista ja sivistystä –islaamin puhdistaminen (epäaidoista elementeistä), jotka ovat tunkeutuneet siihen, ja muslimien sivistäminen tällä puhdistetulla islaamilla, jotta islaamin vaikutus ihmisiin olisi samanlainen millainen se oli kun se ensin ilmestyi. Koska se mikä oli parannus heille (niille, joille koraani ilmestyi) on parannus kaikkia paikkoja ja aikoja varten –se on koraanin ja sunnan ymmärtäminen oikeamielisten edeltäjien tiellä.
Ei ole epäilystäkään, että tasfijja ja tarbijja vaativat organisaatiota. Enkä tunne ketään, joka torjuu ‘organisaatio’-sanan käytön, mutta mitä torjutaan on organisaatio, jota ei ole rakennettu näille periaatteille –tasfijja ja tarbijja.
Ja tämän tasfijjan ja tarbijjan toteuttaminen on liikaa yhdelle oppineelle, pikemminkin se tarvitsee kymmeniä jopa tuhansia tämän toteuttamiseen. Toivoisin, ettei kukaan ajattele, että yksi ainoa oppinut pystyy toteuttamaan tällaista tehtävää, ja tämä johtuu siitä, että tiedon ulottuvuus on valtava; ja tasfijja pitää toteuttaa tiedon kaikissa näkökulmissa kuten fiqh, tafsiir, kieli ja hadiith. Jokaisen oppineen pitäisi tehdä töitä omalla erikoisalueellaan, ja yhden henkilön ei ole mahdollista saada koko ummaa hyväksymään ideoitaan. Joten oppineiden tarve on siellä ja täällä kaikki yhdistyneessä metodologiassa- koraani ja sunna ja oikeamielisten edeltäjien ymmärrys. Heidän parissaan olevien pitäisi seurata tätä metodologiaa jotta tasfijjan ja tarbijjan prosessi voisi jatkua.
Niin ollen kun yhden henkilön ei ole mahdollista vakiinnuttaa tasfijjan velvollisuutta niin miten sitten kun ajattelemme, että tarbijjan velvollisuus tulee sen kanssa! Koska jos yksi oppinut omassa kylässään haluaisi ottaa vastuulleen tiedon puhdistamisen siihen tunkeutuneista kummista asoista, hänellä ei olisi silloin aikaa sivistää ihmisiä tähän oikeaan ja puhtaaseen islaamiin, joten on tarpeellista, että hänellä on avustajia, jotka ottavat tämän tiedon vastaan ja sivistävät ihmisiä siihen. Ja tällä tavalla tasfijjan ja tarbijjan velvollisuus saavutetaan kuten se pitäisi saavuttaa.
Mitä tulee siihen (vaihtoehtoon), että sivistettäisiin yksilöitä (viemällä heidät) kauas yhteiskunnasta, niin tämä on kaunis kuva, samankaltainen kuin se mikä tunnetaan terveellisenä eristäytymisenä, mutta onko tämä mahdollista/realistista? Ja missä on tämä puhdas, pilaantumaton ilmapiiri? Ongelma näiden ihmisten kanssa on se, että heidän islaamilaiset kutsunsa ovat kaukana tieteellisestä tai todellisuudentajuisesta kutsusta. Ympäristöt, johon Muhammad (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lähetettiin olivat saastuneita/ tuhottuja (shirkillä ja kufrilla) ja silti hän ei kutsunut tämän ympäristön jättämiseen, mutta pitkän ajan kuluttua, ponnistellessaan da’wassa hän lähti toiseen yhteiskuntaan Medinaan, josta ei voida sanoa sen olevan 100% puhdistunut.
Koskien ahl as-sunnaa Libanonissa sheikh sanoi:
Yleisesti emme auta mitään islaamilaista ryhmää aseistumaan sotilaallisesti ennen kuin he aseistuvat kuvaannollisesti, tämä johtuen kahdesta syystä: tieteellisestä syystä ja kokemuksesta. Mitä tulee tieteelliseen syyhyn niin se löytyy jakeesta, ’Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri voima ja (hyvin ravittuja ratsuja) kuin vain voitte’, joten tässä jakeessa on selvä tarkoitus ja mukaan luettu merkitys- joka on, että julkilausuma on kohdistettu todellisille uskovaisille. Joten ryhmien tehtävänä on ymmärtää tämä kuvaannollinen aseistuminen ennen mitään muuta, ja se on itsensä aseistamista islaamin oikealla ymmärryksellä, ja sen toteuttaminen parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon paikat (?). Ja yksi aikamme islaamiin kutsujista on sanonut, ‘Perustakaa islaamilainen valtio ensin itsessänne, pojissamme ja tyttärissämme, ja päivittäisissä toiminnoissamme’, joten mikä on tärkeintä on se, että yksilöt tajuavat oikean uskon elämässään.