Lähde: An Explanation of the Three Principles.
Al-ihsaan on huonon käyttäytymisen vastakohta, ja se tarkoittaa, että henkilö yrittää tehdä sitä mikä on hyvää ja torjua vahingollisia asioita. Joten hän yrittää olla hyödyksi Allaahin palvelijoille omaisuutensa, asemansa, tietonsa ja henkilönsä avulla.
Jos kyse on hyvän tekemisestä omaisuutensa avulla, niin silloin hän käyttää ja antaa hyväntekeväisyyteen ja maksaa zakaatin, ja hyvän tekemisen paras tyyppi omaisuuden avulla on zakaat koska se on yksi islaamin pilareista, ja yksi sen suurista perustoista. Henkilön islaam ei ole täydellinen ilman sitä. Se on Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen, rakastetuin hyväntekeväisyys ja sitä seuraa se, mikä on pakollista henkilölle, että hän käyttää rahaa vaimoonsa, äitiinsä, isäänsä, lapsiinsa, veljiinsä, hänen veljiensä lapsiin, sisariinsa, enoihinsa, täteihinsä jne. Sitten sitä seuraa hyväntekeväisyys, joka annetaan köyhille ja muille, jotka ansaitsevat hyväntekeväisyyden- kuten tiedon opiskelijat esimerkiksi.
Mitä tulee hyvän tekemiseen henkilön aseman kautta, niin se on, että ihmiset löytyvät eri tasoilta. Joillakin heistä on asema jonkun vallanpitäjän kanssa ja hän yrittää olla hyödyksi ihmisille asemansa kautta. Joten jos joku tulee hänen luokseen ja pyytää häntä puhumaan hänen puolestaan jollekin vallanpitäjälle silloin hän tekee niin, joko torjumalla jotain vahinkoa hänen luotaan tai tavoittelemalla jotain hyvää hänelle. Mitä tulee hyvän tekemiseen tietonsa kautta, niin se on sitä, että hän yrittää välittää tietoaan Allaahin palvelijoille, avoimissa ja yksityisissä tapaamisissa ja kokouksissa. Vaikka ihmiset istuisivat yhdessä juomaan kahvia niin silloin hyvään ja hienoon käytökseen kuuluu, että hän opettaa näitä ihmisiä. Vaikka oletkin julkisessa kokouksessa on hyvä opettaa ihmisiä. Kuitenkin viisautta tulee käyttää tässä asiassa. Joten sinun ei tule uuvuttaa ihmisiä tekemällä siitä tavan, että joka ainut kerta kun istut tapaamisessa varoitat ja puhuttelet ihmisiä, koska profeetalla oli tapana varoittaa silloin tällöin eikä liian usein. Tämä johtuu siitä, että sielut uupuvat ja tylsistyvät. Kun ne tylsistyvät, niistä tulee välinpitämättömiä ja heikkoja ja ne voivat jopa inhota sitä mikä on hyvää vain tiheydestä, jolla henkilö seisoo ja puhuttelee heitä.
Mitä tulee ihmisten hyödyttämiseen omalla henkilöllään, niin profeetta sanoi: “…että autat miestä nousemaan ja ratsastamaan ratsastuseläimellään, tai, että nostat hänen matkatavaransa sen päälle häntä varten, on hyväntekeväisyyttä.” (al-Bukhaariin (engl.käännös 4/90-94/nro 161) ja Muslimin (engl.käännös 2/483-484/nro 2204) raportoima). Joten jos autat tätä miestä kantamaan tavaransa, tai ohjaat häntä oikealle tielle jne, kaikki tämä kuuluu ihsaaniin. Joten tämä on koskien hyväntekemisen yrittämistä Allaahin palvelijoille. Mitä tulee ihsaaniin Allaahin palvonnassa, niin se on, että palvot Allaahia aivan kuin näkisit Hänet, kuten profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi. Joten tällä tavoin tehty palvonta, että henkilö palvoo Herraansa aivan kuin hän todellisuudessa näkisi Hänet on palvontaa, johon liittyy kaipuu ja tavoittelu. Joten henkilö huomaa, että hänen sielunsa rohkaisee häntä tällä tavalla tehtyyn palvontaan, koska hän kaipaa sitä, jota hän rakastaa. Sen takia hän palvoo Häntä aivan kuin hän näkisi Hänet ja hän osoittaa sydämensä Hänelle ja kääntyy Hänen puoleensa ja yrittää lähestyä Häntä, Hän, Yksi vapaa kaikista vajaavaisuuksista ja Korkein.
“Sitten vaikka et näekään Häntä, niin varmasti Hän näkee sinut.” Tämä osa näyttää palvonnan, joka tehdään karttamalla ja peläten, ja on sen vuoksi ihsaanin toinen taso. Joten jos et palvo Allaahia, Mahtavaa ja Majesteettistä, aivan kuten näkisit Hänet ja tavoitellen Häntä ja sielusi rohkaisee sinua Häntä kohti, sitten palvo Häntä pitäen mielessä, että Hän näkee sinut. Joten silloin tulet palvomaan Häntä kuten se, joka pelkää Häntä ja yrittää paeta Hänen rangaistukseltaan.
Tätä tasoa pitävät ne, joilla on tietoa näistä asioista, alempana kuin ensimmäistä tasoa. Allaahin, Täydellisen ja Korkeimman, palvonta on kuten Ibn al-Qayyim sanoi: ”Armeliaimman palvonta on äärimmäistä rakkautta Häntä kohtaan, palvelijan alistumisen ja nöyrtymisen kanssa, ne ovat sen kaksi pilaria.” Joten palvonta on rakennettu näiden kahden asian varaan: äärimmäinen rakkaus ja äärimmäinen nöyryys ja alistuvaisuus. Rakkaus aiheuttaa sen, että henkilö haluaa ja tavoittelee, ja nöyryys aiheuttaa sen, että henkilö pelkää ja pakenee. Tämä on ihsaan Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen, palvonnassa. Jos henkilö palvoo Allaahia tällä tavalla, silloin hänestä tulee yksi, joka on puhdas ja vilpitön Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen, palvonnassa. Hän ei halua palvonnallaan, että ihmiset näkevät tai kuulevat häntä, eikä hän halua heidän ylistystään. Hänelle on sama huomaavatko ihmiset hänet vai ei.
Hän tulee palvomaan ihsaanilla jokaisessa tilassa. Varmasti osa palvonnan puhtauden ja vilpittömyyden (al-ikhlaas) täydellistämistä on se, että henkilön ei pitäisi tavoitella sitä, että ihmiset näkevät hänet kun hän palvoo ja, että hänen palvontansa tulisi olla salaisuus hänen ja hänen Herransa välillä. Paitsi jos siitä on jotain hyötyä muslimeille tai islaamille, että hän suorittaa sen avoimesti, esim. Jos hän on henkilö, jota seurataan ja pidetään esimerkkinä ja hän haluaa näyttää palvontansa ihmisille jotta he ottaisivat sen esimerkiksi, jota seurata: tai, että hän näyttää palvontansa jotta hänen seuralaisensa, ystävänsä tai kumppaninsa seuraisivat häntä, niin silloin tämä on hyvä asia. Tämä hyöty, jonka hän ottaa huomioon voi olla erinomaisempaa ja suurempaa kuin se hyöty, että hän pitää sen piilossa. Siksi Allaah, Mahtava ja Majesteettinen, on ylistänyt niitä, jotka käyttävät omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen salaisesti ja avoimesti. Joten aina kun sen suorittaminen salassa on parempaa ja hyödyllisempää sydämelle, ja tekee henkilöstä nöyremmmän ja alistuvaisemman, ja aiheuttaa sen, että hän kääntyy Allaahin puoleen keskittyneemmin, silloin he antavat salassa. Mutta kun sen suorittaminen avoimesti on hyödyllistä islaamille, sen määrätyn käytännön ilmaisemisen vuoksi, ja tarkoittaa, että ihmiset seuraavat tämän henkilön esimerkkiä, silloin he tekevät sen avoimesti. Uskovainen tavoittelee sitä, mikä on sopivampaa. Joten mikä on sopivampaa ja hyödyllisempää palvonnassa, silloin se on täydellisintä ja erinomaisinta.