Lähde: Duruus Mustafaada Mina al-Hajj.
On sopivaa ottaa huomioon, että muslimilla ei ole mitään tapaa olla varma, että hänen tekonsa on hyväksytty, huolimatta siitä kuinka hyvin hän on suorittanut teon. Allaah on maininnut, selventäen hyvien uskovaisten tilan ja tapauksen tekojen suorittamisen aikana, joilla he tavoittelevat Allaahin läheisyyttä tottelevaisuuden teoilla:
”Ja ne jotka antavat mitä he antavat sydämensä täynnä pelkoa koska he ovat varmoja paluustaan Herransa luo.” [Suurat al-Mu’minuun : 60, tarkoituksen tulkinta]
Tämä tarkoittaa, että he antavat itseltään mitä heitä on määrätty palvonnan teoista: salaatista, zakaatista, hajjista, sijaamista (paastosta) ja muusta kuin näistä. He pelkäävät, että heidän tekonsa ei pelasta heitä tai, että heidän palvonnan tekoja ei hyväksytä kun heidän tekonsa esitellään Allaahille ja kun heidän pitää seistä Allaahin edessä. Imaam Ahmad mainitsee Musnadissaan uskovaisten äidin, ’Aaishan (olkoon Allaah häneen mieltynyt) nojalla, joka sanoi:
”Sanoin: Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam), Allaah on sanonut:
”Ja ne, jotka antavat mitä he antavat sydämensä täynnä pelkoa koska he ovat varmoja paluustaan Herransa luo.” [Suurat al-Mu’minuun : 60, tarkoituksen tulkinta]
Onko se se mies, joka syyllistyy zinaan (haureuteen/aviorikokseen) ja käyttää päihteitä? Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: Ei, Abi Bakrin tytär/ Ei, As-Siddiiqin tytär. Mutta kyseessä on se mies, joka paastoaa, rukoilee ja antaa hyväntekeväisyyttä ja silti hän pelkää, että sitä ei hyväksytä häneltä.” (tarkoituksen tulkinta).