Lähde: The Manners of the Scholar & Student of Knowledge, s. 18-20.
’Ikrimaalta ja Ibn ’Abbaasilta (radija Allaahu ’anhumaa) joka sanoi:
“Kerro ihmisille kerran viikossa ja jos kieltäydyt niin sitten kaksi kertaa ja jos teet sitä paljon niin sitten kolme kertaa. Äläkä kyllästytä ihmisiä tällä koraanilla äläkä tule heidän luokseen kun he puhuvat jotain puheitaan siten, että alat selostamaan heille ja keskeytät heidän puheensa ja sillä tavalla tylsistytät heidät, mutta pysy hiljaa.
Niin ollen kun he kysyvät sinulta, kerro heille sillä tavalla, että he ovat innokkaita ja vältä riimitettyä proosaa kun teet pyyntörukousta. Koska koin, että Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ja hänen seuralaisensa eivät tehneet sitä, pikemminkin he vain välttivät sitä.” [1]
Ja al-Baihaqii kirjassaan, Al-Madkhal ilaa as-Sunan al-Kubraa, s. 357-361, tuo tähän liittyvän luvun otsikon: ‘Luku: Sopivat ajat muistutuksia ja tietoa varten –ihmisten tylsistyttämisen pelosta…’ jossa hän raportoi monia kertomuksia salaf-as-saalihilta.
Al-Khatiib al-Bardaadii kirjassaan, Al-Jaami’ li Akhlaaq ar-Raawii wa Aadaab as-Saami, 2/127, tuo luvun otsikon: ‘Kuuntelijan tylsistyttämisen ja väsyttämisen inhottavuus lainaamalla hadiitheja pitkän aikaa ja lainaamalla hyvin paljon…’ Hän sanoo tässä luvussa, “On sopivaa, että hadiithin kertojan ei pitäisi pidentää kovasti tapaamista, jossa hän kertoo (hadiitheja). Pikemminkin hänen pitäisi tehdä siitä maltillisen pitkä ja keskipitkä välttääkseen kuuntelijan kyllästyttämistä ja uuvuttamista siten, että hän aiheuttaa hänessä väsymystä ja laiskuutta oppimista kohtaan.”
Sitten hän kertoo al-Mubarridilta, että hän sanoi, “Kuka tahansa tekee puheestaan pitkän ja puhuu paljon, niin hän on asettanut kumppaninsa alttiiksi tylsyydelle ja huonolle kuuntelulle. Se, että hän jättää muistutuksen tästä hadiithista palatakseen siihen toisella kerralla on parempi kuin, että hän lisää jotain, joka on oppilaan tärkeätä kuulla aikana, jolloin tällä ei ole mitään halua eikä energiaa sen kuulemiseen.” ’Abd Allaah ibn al-Mu’tazzilta on kerrottu hänen sanoneen, “Hadiithien kertojissa on joitain, jotka tekevät siitä sellaista, että ihmiset pystyvät kuulemaan ja kuuntelemaan hyvin ja he välttävät tylsistymisen aiheuttamista. Ja he tekevät sen lyhentämällä sitä jossain määrin ja he pidentävät sitä jos he näkevät, että ihmisten silmät haluavat enemmän. Hän on henkilö, joka tietää miten liittää lauselmia toisiinsa ja leikata asioita pois oikeassa paikassa. Hän tietää mitä lainata ja mitä osoittaa. Tämä on asia, joka kaunistaa hänen tapojaan aivan kuten hänen tapansa kaunistavat häntä.” Kuten on hyvin tunnettua, että luonnollisesti henkilö, joka kuuntelee tylsistyy nopeammin kuin henkilö, joka puhuu ja sydämet väsyvät aivan kuten kehot väsyvät.
Sen takia suositellaan viisauden käyttämistä jotta helpotettaisiin sitä ihmisten sydämille. Kuten tunnetulta taabi’iilta, az-Zuhriilta, on kerrottu, “Eräällä miehellä oli tapana istua Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) seuralaisten kanssa ja käydä läpi kertomuksia heidän kanssaan. Mutta kun hadiithista tuli hänelle liikaa ja liian vaikeata, hänellä oli tapana sanoa, ’Korva rupeaa väsymään vaikka sydän haluaakin sitä. Joten antakaa minulle vähän runouttanne ja maallista puhettanne.’”. [2]
Sen vuoksi kun az-Zuhriilta kysyttiin hadiithista, hänellä oli tapana sanoa, “Tee itsesi haluttavaksi käyttämällä maallista puhetta.” [3]
Muhammad ibn ’Abd al-Wahhaab [4] sanoi:
“Tämä johtuu siitä, että az-Zuhriin käyttämä sana ’amhiduuna’ tarkoittaa sitä kun kamelit menevät ulos ja syövät hyviä mehukkaita vihreitä kasveja ja sitten ne kyllästyvät niihin ja syövät sitä, mikä on karvasta ja piikikästä kunnes ne kyllästyvät siihen – sitten ne haluavat taas sitä mikä on tuoretta ja niin ne palaavat tuoreeseen. Siksi sanotaan, että ‘amhiduuna’ tarkoittaa ‘sekoita hadiithisi johonkin joka ei ole hadiithia’ jotta sielusta tulisi valmis ja innokas.”
Alaviitteet:
[1] Al-Bukhaariin kertoma, englanninkielinen käännös 8. osa, s. 234, Nro 349
[2] Al-Khatiib al-Bardaadiin kertoma Al-Jaami’ li-Akhlaaqir-Raawii wa Aadaabis-Saami’ -teoksessa, 2/129/130, al-Baihaqiin kertoma Madkhal ilaa as-Sunani al-Kubraa -teoksessa, nro 606.
[3] Ibid., 2/130 ja nro 607 al-Madkhalissa.
[4] Yksi az-Zuhriin hadiithin kertojista.