Lähde: Fataawaa as-Sijaasa as-Shar’ijja, 1. kysymys.
Kysymys: Täällä on eräs henkilö, joka on huoleton koskien ’aqiidan tärkeyttä ja on sitä mieltä, että iimaan riittää (hänelle). Onko teillä mitään selvennystä koskien ’aqiidan tärkeyttä muslimille ja miten se heijastuu hänen elämäänsä, hänen suhteeseensa (muslimi) yhteiskuntaan (kokonaisuudessaan) ja ei-muslimien kanssa?
Vastaus: Allaahin, Armeliaimman, Armahtajan Nimeen. Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, kaiken olemassa olevan Herralle. Ja olkoon rauha ja siunaukset lähettiläämme Muhammadin, hänen perheensä ja seuralaistensa yllä. Jatkakaamme:
‘Aqiidan virheettömyys on kaikkein tärkein periaate. Tämä johtuu siitä, että sen todistaminen, että Laa Ilaaha Illaa Allaah wa Anna Muhammadan rasuulu Allaah (ei ole mitään palvomisen arvoista jumaluutta paitsi Allaah ja, että Muhammad on Hänen lähettiläänsä) on islaamin ensimmäinen pilari. Ja lähettiläät kutsuivat ensin ’aqiidan korjaamiseen koska kaikki palvonnan teot ja käyttäytyminen riippuvat siitä ja ilman oikeata ’aqiidaa näistä teoista ei ole mitään hyötyä. Korkein sanoi:
“Mutta jos he asettavat muita Allaahin rinnalle palvonnassa, niin totisesti osoittautuvat turhiksi heidän tekonsa.” – Al-An’aam (6):88
Ja heidän teoistaan tuli mitättömiä.
Ja Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) sanoi (tarkoituksen tulkinta):
“Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Allaahiin, häneltä Allaah kieltää pääsyn paratiisiin, ja Hänen asuinsijansa on tuli; siellä ei ole auttajia ad-dhaalimuun (väärintekijöille).” – Al-Maa’ida (5):72
Ja Korkein sanoi:
“Onhan sinulle ilmoitettu (oi Muhammad), kuten edeltäjillesikin (Allaahin lähettiläille), että jos sinä ketään muuta paitsi Allaahia palvot, koko työsi raukeaa tyhjiin ja itse olet varmasti hukassa.’” – Az-Zumar (39):65
Näistä ja muista teksteistä selviää, että ’aqiidan korjaaminen on yksi tärkeistä asioista ja da’wan etusijalla. Ja ensimmäinen vakiinnutettava asia da’waa varten on ’aqiidan korjaaminen. Ja profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, pysyi Mekassa kolmentoista vuoden ajan missionsa alkamisen jälkeen kutsuen ihmisiä ’aqiidan korjaamiseen ja at-tauhiidiin. Ja faraa’idh (pakolliset palvonnan teot) ilmoitettiin hänelle vasta Medinassa.
Kyllä, ja salaat’sta tehtiin pakollinen hänelle Mekassa ennen hijraa ja loput sharii’asta määrättiin hänelle hijran jälkeen. Tämä todistaa meille, että tekoja ei hyväksytä paitsi ’aqiidan korjaamisen jälkeen.
Ja tämä on häntä varten, joka sanoo, että iimaan riittää ilman kiinnostusta ’aqiidaa kohtaan.
Tämä on epäjohdonmukaista koska iimaan ei ole iimaan paitsi jos ’aqiida on oikein. Ja jos ’aqiida ei ole oikein silloin ei ole iimaania eikä ole diiniä (uskontoa).