Lähde: Al-Fawaa’id s. 233-234.
Älykäs henkilö ei määrää ihmisiä hylkäämään duniaa, koska tämä on heille mahdotonta. Pikemminkin, hän ohjaa heidät hylkäämään synnit samalla kun he ovat vahvasti duniassaan. Tämä johtuu siitä, että dunian hylkääminen on vapaaehtoinen hyve kun taas syntien hylkääminen on velvollisuus. Joten miten hän voisi määrätä heitä jollain vapaaehtoisella kun he eivät ole edes täyttäneet sitä mikä on pakollista?
Jos heidän on vaikeata hylätä syntejä, hänen tulisi sitten yrittää saada heidät rakastamaan Allaahia muistuttamalla heitä Hänen merkeistään, siunauksistaan, ystävällisyydestään, täydellisyydestään ja ylevyydestään. Tämä johtuu siitä, että sydämet on luonnollisesti muotoiltu rakastamaan Häntä, ja jos ne kiintyvät Hänen rakastamiseensa, syntien hylkäämisestä ja niistä irtaantumisesta tulee äärimmmäisen helppoa.
Jahjaa ibn Mu’aad sanoi: ’Duniaa tavoitteleva älykäs henkilö on parempi kuin sen hylkäävä tietämätön henkilö.’
Älykäs henkilö kutsuu ihmisiä Allaahiin heidän duniastaan, ja tämä helpottaa heidän vastaamistaan hänelle. Zaahid kutsuu heitä Allaahiin hylkäämällä dunian ja tämä tekee heille vaikeammaksi vastata, koska on hyvin vaikeata vetää joku pois rinnasta, jota imiessään hän on kehittänyt mielensä…