Lähde: Al-Fawaa’id s. 159.
Kun henkilö viettää koko päivänsä ja hänellä ei ole mitään muuta huolta kuin Allaah yksin, Allaah huolehtii kaikista hänen tarpeistaan ja huolehtii kaikesta siitä mikä häntä huolettaa. Hän tyhjentää hänen sydämensä siten, että se on täynnä vain rakkautta Häntä kohtaan, vapauttaa hänen kielensä siten, että se puhuu vain muistaen Häntä [dhikr], ja aiheuttaa, että kaikki hänen kykynsä tekevät työtä vain Hänen tottelevaisuudessaan. Mutta kun henkilö viettää koko päivänsä ja hänellä ei ole mitään muuta huolta kuin tämä maailma, Allaah antaa hänen kantaa sen tuskan, huolen ja kivun. Hän jättää hänet järjestelemään asiansa ja aiheuttaa sen, että hänen sydämensä harhautuu Allaahin rakkaudesta jonkun luodun olennon rakkauteen. Hän saa hänen kielensä puhumaan vain ihmisten muistamisesta Allaahin muistamisen sijaan. Hän aiheuttaa sen, että hän käyttää kykynsä ja energiansa ihmisten tottelemiseen ja palvelemiseen. Tämä henkilö tulee ponnistelemaan kovasti, ahertaen kuin joku työeläin, palvellakseen jotain muuta kuin Allaahia.