Lähde: Lainauksia Usuul at-Thalaathan (islaamin kolme perusperiaatetta) selitysteoksesta,
Tämän väittämän todisteet ovat kirjallisia ja älyllisiä. Mitä tulee kirjallisiin, niin niitä on monia. Niihin kuuluu Allaahin, Ylevän ja Majesteettisen sanat,
”Hän loi teidät savesta ja asetti sitten määräajan. Tieto määräajasta on Hänen luonaan. Ja tämän jälkeen te epäröitte!” [al-An’aam (6):2]
”Me olemme luoneet teidät ja muovanneet teidän hahmonne.” [al-Hijr (7):11]
”Eräs Hänen merkeistään on se, että Hän on luonut teidät maasta, ja teistä on tullut eri puolille leviäviä kansoja.” [ar-Ruum (30):20]
”Hän on luonut ihmisen savesta kuin saviruukun.” [ar-Rahmaan (55):14]
”Allaah on kaiken luoja.” [az-Zumar (39):62]
”…vaikka Allaah on luonut niin teidät kuin sen (patsaan).” [as-Saaffaat (37):96]
”Olen luonut djinnit ja ihmiset, jotta he palvoisivat Minua.” [ad-Dhaarijaat (51):56]
Mitä tulee älyllisiin todisteisiin siitä, että Allaah loi meidät, niin ne tulevat esille Allaahin, Korkeimman, sanoissa,
”Tyhjästäkö heidät sitten on luotu, vai itsekö he ovat itsensä luoneet?” [at-Tuur (52):35]
Ihminen ei luonut itseänsä, sillä ennen saapumistaan tähän elämään, hän ei ollut olemassa; ja se, mikä ei ole olemassa ei ole mitään; ja se, mikä ei ole mitään ei voi luoda jotain. Eikä hänen isänsä ja äitinsä tai jokin luotu luoneet häntä. Eikä hän sattumanvaraisesti ilmestynyt ilman Luojaa, koska joka asia, joka syntyy olemaan tai tapahtuu tarvitsee jonkun, joka tekee mahdolliseksi sen olemassaolon tai on syynä sen tapahtumiseen. Kaiken tämän, joka on olemassa, paikalla olo sekä sen ihmeellinen järjestys ja harmooninen rakenne tekee mahdottomaksi sattumanvaraisuuden. Tämä johtuu siitä, että se, joka tapahtuu sattumanvaraisesti ja sattumalta ei ole periaatteeltaan ja lähteeltään hyvin järjestynyttä. Tämä johtaa siihen varmaan lopputulokseen, että vain Allaah on Luoja, eikä ole ketään luojaa tai mitään, joka antaa ohjeita ja määräyksiä paitsi Allaah. Allaah, Korkein, sanoo,
”Eikö Hänen vallassaan olekin luominen ja käskeminen?” [al-A’raaf (7):54]
Luotujen ei tiedetty kieltäneen Allaahin, Ainoan, joka on vapaa epäkohdista, Herruutta, paitsi omahyväisyydestä, kuten Faaraon tapauksessa. Samoin kun Jubeir ibn Mut’im, joka oli silloin mushrik, kuuli Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausuvan Suurat at-Tuuria (52) ja kun hän sanoi Allaahin, Korkeimman seuraavat sanat,
”Tyhjästäkö heidät sitten on luotu, vai itsekö he ovat itsensä luoneet? Ovatko he luoneet taivaan ja maan? Ei, he eivät ole varmoja uskossaan. Onko heillä sinun Herrasi aarreaitat? Hekö hallitsevat maailmaa?” [at-Tuur (52):35-37]
Jubeir sanoi tämän kuullessaan, ”Sydämeni melkein pakahtui, ja silloin iimaan asettui sydämeeni ensimmäistä kertaa.” [al-Bukhaariin kertoma (englannin kielinen käännös 6/357/nro 377)]