Raafidan opeista suurin on imaaman oppi, jossa uskotaan, että ’Ali oli ainoa oikea johtaja profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) jälkeen ja sellaisenaan heidän teologiansa perustuu täysin tämän käsitteen ympärille. Näin ollen heidän ymmärryksensä islaamin perusteiden (tauhiid, usko, tottelevaisuus) ja niiden vastakohtien (shirk, epäusko, tottelemattomuus) suhteen ovat erilaisia kuin mikä on muslimeille yleisesti tunnettua. Tässä katsomme heidän shirkin (monijumalaisuuden) ymmärrystään.
Furat bin Ibrahim al-Kufin tafsiir: shirkin ymmärtäminen
Tämä on yksi shiaalaisten tärkeimmmistä tafsiir-kirjoista (Iran, 2. painos, 1416H), ja siitä löytyy (s.370),
”Jos teet shirkiä niin tekosi ovat turhia”,
Furat sanoi: Ja’far bin Muhammad al-Fawarii sanoi, ’an’analla
(kertomusten kertomistapa jossa ei mainita suoraa kuulemista):
Abi Ja’farilta koskien Hänen, Korkeimman, lausuntoa, ”Jos teet shirkiä niin tekosi ovat turhia”
(39:65, tarkoituksen tulkinta), hän sanoi:
Jos teet shirkiä Alin wilääjän (johtajuuden) kanssa niin tekosi ovat turhia.”
Tähän käsitteeseen perustuen kaikkia ahl as-sunna pidetään mushrikeina (pakanoina) koska shiaalaisten mielestä he kieltävät ’Alilta wilaajan (johtajuuden) oikeuden Muhammadin (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) jälkeen ja antavat sen kolmelle kalifille, Abu Bakrille, ’Umarille, ’Uthmaanille (radija Allaahu ‘anhum) ennen ’Alia (radija Allaahu ‘anhu). Tämä käsite auttaa meitä myös ymmärtämään shiaalaisten uskon ja asenteen ei-shiaalaisia (ahl as-sunna) kohtaan, että he ovat prostituoitujen jälkeläisiä, ja joiden vanhempien avioliitot, vaikka niitä pidetään pintapuolisesti laillisina, mitätöidään kun heidän väitetty Mahdinsa saapuu, jolloin kaikki ahl as-sunnan avioliitot mitätöidään lainsäädännöllisesti ja heistä ja heidän lapsistaan tulee vapaata riistaa murhille, riehumiselle, orjuudelle ja sotasaaliille.
Mitä tulee shirkin todelliseen tarkoitukseen, niin se on palvonnan (se mitä tapahtuu sydämessä, kielellä ja raajoissa) suuntaamista muulle kuin Allaahille, ja tämä on se mistä profeetat ja lähettiläät varoittivat, ja he selittivät, että se on henkilön uskon väittämän mitätöintiä yhteen luojaan, elättäjään, omistajaan, isännyyteen –koska nämä kaksi ovat toisensa sitovia ja ovat toiselleen tarpeellisia, jos henkilö usko Allaahin herruuteen yksin niin se vaatii palvonnan suuntaamista vain Hänelle yksin – ja tämä on yksijumalaisuutta joka on kaikissa ilmoitetuissa kirjoissa ja jonka vuoksi lähettiläät lähetettiin.
