Lähde: Gossip and its adverse effects on the muslim community.
Varo saatanaa, joka voi johdattaa henkilön harhaan siten, että hän käyttää väärin näitä poikkeuksia ja pitää niitä tekosyynä kiellettyjen asioiden tekemiseen niin, että hän löytää itsensä juoruamasta jatkuvasti jos hän ei ole varovainen.
Riiban sallitut tyypit on selkeästi määritelty ja ankarasti rajoitettu, ja näitä asioita ei pidä sanoa paitsi silloin kun aikomus on oikea. Ei saa olla mitään motiivia oman vihan purkamiseen tai henkilön mustamaalaukseen. Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) ”…tuntee silmien vilpin ja sen, mitä sydämeen on kätketty.” [1]
Riiban sallitut tyypit ovat kuten seuraa: [2]
1. Valitus –kuten kun valitetaan hallitsijalle tai tuomarille
Todiste tälle on ‘Aaishan (radija Allaahu ’anhaa) kertomus, jossa hän sanoi: Hind, Abu Sufijaanin vaimo, kertoi profeetalle (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam): “Abu Sufijaan on saita mies eikä hän anna minulle ja lapselleni tarpeeksi, mutta otan häneltä ilman, että hän tietää.” Hän sanoi: “Ota niin paljon kuin sinä ja lapsesi tarvitsette, mutta ei sen enempää.” [3]
Lisää todisteita löytyy Abu Hurairan (radija Allaahu ‘anhu) hadiithista, joka sanoi: Eräs mies sanoi: “Oi Allaahin lähettiläs! Minulla on naapuri, joka ahdistelee minua.” Hän sanoi: “Mene ja laita tavarasi ulos kadulle.” Niin ollen mies meni ja laittoi tavaransa kadulle. Ihmiset kokoontuivat ja kysyivät: ”Mikä sinua vaivaa?” Hän sanoi: “Minulla on naapuri, joka ahdistelee minua; kerroin siitä profeetalle (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) ja hän neuvoi minua menemään ja laittamaan tavarani kadulle.” He alkoivat sanomaan: ”Oi Allaah, kiroa hänet! Oi Allaah, nöyryytä häntä!” (Naapuri) kuuli tästä, ja hän tuli miehen luokse ja sanoi hänelle: “Mene takaisin kotiisi; Vannon Allaahin Nimeen, että en häiritse sinua enää.” [4]
2. Fatwaa haettaessa, kuten kun muftille sanotaan, “Veljeni se ja se on tehnyt väärin minua kohtaan, miten pääsen ulos tästä tilanteesta?”
Näin tapahtui yllä mainitussa hadiithissa.
3. Apua etsittäessä jotta muutettaisiin väärä teko (munkar) tai jotta estettäisiin onnettomuuden tapahtuminen muslimille
Tässä myös voidaan viitata yllä mainittuun hadiithiin.
4. Varoitettaessa muslimeja ja heitä neuvottaessa pahuuden ihmisistä ja niistä, jotka vahingoittavat muslimeja
Tämä sisältää kertojien ja todistajien kriittisen tarkan arvioinnin ahaadiithien periytymisessä – tämä profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) hadiithien alkuperäisyyden suojelemiseksi.
Zaid ibn Arqamilta (radija Allaahu ‘anhu), joka sanoi: “Läksimme matkalle Allaahin lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) kanssa ja sen aikana kohtasimme paljon vastoinkäymisiä. ’Abd Allaah ibn Ubai sanoi ystävilleen: ”Älä anna mitä sinulla on niille, jotka ovat Allaahin lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) kanssa kunnes he jättävät hänet. Ja tässä tapauksessa, kun palaamme Medinaan, vallanpitäjät tulevat heittämään ulos halpamaiset heidän joukostaan.”
Tulin Allaahin lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) luo ja kerroin hänelle tästä. Hän lähetti jonkun ’Abd Allaah ibn Ubain luokse ja hän kysyi tältä oliko hän sanonut tämän vai ei. Hän vannoi valan, ettei hän ollut tehnyt sitä ja, että Zaid oli valehdellut Allaahin lähettiläälle (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam). Zaid sanoi: Tämä häiritsi minua kovasti kunnes se aaja ilmestyi, joka todisti, että olin puhunut totta: ”Kun tekopyhät tulevat luoksesi…” [Al-Munaafiquun 63:1] Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) kutsui heidät sen jälkeen pyytääkseen anteeksi heitä varten, mutta he käänsivät päänsä poispäin…” [5]
Koskien tätä imaam as-Shaukaanii (olkoon Allaah hänelle armollinen) sanoi [6]: Selvä todiste tähän on hadiith, joka kerrottiin koskien an-nasiihaa (neuvomista) Allaahille, Hänen kirjalleen, Hänen lähettiläälleen, muslimien hallitsijoille, heidän kansalleen ja heidän eliitilleen. Valheiden ja valehtelijoiden paljastaminen on yksi an-nasiihan suurimpia muotoja, joka on pakollinen Allaahia (subhaanahu wa ta’aalaa), Hänen lähettiläitään ja kaikkia muslimeja kohtaan.
Hän sanoi myös: Samoin sen henkilön paljastaminen, joka on todistanut väärin koskien omaisuutta, verta tai kunniaa, on yksi nasiihan muodoista, jonka Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) on tehnyt meille pakolliseksi.
Al-Sharidilta (radija Allaahu ‘anhu), joka sanoi: Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: ”Jos joku on siinä asemassa, että hän pystyy maksamaan pois velkansa mutta ei tee sitä, niin häntä saa nuhdella ankarasti ja häntä saa rangaista.” [7]
Ibn Mubaarak määritteli rangaistuksen vangitsemiseksi sen pyynnöstä, jolle ollaan velkaa (rahaa). Al-Munaawii kommentoi tätä hadiithia Qaid al-Qadirissa sanoen, että ankara nuhtelu voisi olla sitä, että se henkilö, jolle ollaan velkaa kertoo sille, joka on hänelle velkaa: ”Olet väärintekijä (dhaalim), et maksa velkojasi ajallaan” jne, mutta tällaisen nuhtelun ei pitäisi sisältää huonoa kieltä tai kunnian loukkausta (’ird). Qaadhiin pitäisi päättää rangaistus, jotta henkilö maksaisi velkansa ja se voisi olla ruoskiminen tai vangitseminen.
5. Konsultaatio avioliittoasioissa, liikekumppanuusasioissa tai kysyttäessä tietystä naapuristosta (esim. kun aiotaan muuttaa sinne) jne.
Kun sekä Mu’aawija että Abu al-Jahm kysyivät Faatima bint Qaisin kättä avioliittoa varten, hän kysyi profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) mielipidettä heistä. Hän kertoi tälle: ”Mitä tulee Abu al-Jahmiin, niin hän ei pudota keppiään olkapäältään [8] ja mitä tulee Mu’aawijaan, niin hän on köyhä eikä hänellä ole ollenkaan rahaa.” [9]
Toisessa hadiithissa, profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: ”Jokaisella muslimilla on kuusi oikeutta toista kohtaan.” Kysyttiin: ”Mitkä ne ovat, oi Allaahin lähettiläs?” Hän sanoi: ”Kun tapaat hänet, sinun pitäisi tervehtiä häntä salaamilla; kun hän kutsuu sinut, sinun pitäisi hyväksyä kutsu; kun hän kysyy neuvoasi niin sinun pitäisi neuvoa häntä…” [10]
6. Sen henkilön synnin mainitseminen, joka tekee syntiään avoimesti, tai uudistajan bid’an mainitseminen
Näiden henkilöiden muita syntejä ei pitäisi mainita, paitsi jos on hyvä syy sen tekemiseen, kuten aikaisemmin kuvasimme.
’Aaishalta (radija Allaahu ’anhaa): Eräs mies pyysi lupaa nähdä profeettaa (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam), joka sanoi: ”Anna hänen tulla sisään! Mikä huono heimon jäsen hän onkaan!” [11] Al-Bukhaarii päätteli tästä hadiithista, että on luvallista puhua väärintekijöistä ja niistä, joista henkilöllä on epäilyksiä heidän poissa ollessaan.
’Aaishalta, joka sanoi: Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: ”En usko, että se ja se tietää mitään uskonnostamme.” [12]
Al-Laith sanoi: He olivat kaksi munafiqiin (tekopyhää) miestä.
7. Henkilön kuvaus, joka tunnetaan tietystä fyysisestä ominaisuudesta, kuten al-a’raj (se, joka ontuu), al-asamm (kuuro), al-a’maa (sokea), jne.
Näitä nimiä ei saa käyttää loukkaamiseen: jos henkilö voidaan tunnistaa muulla nimellä, niin se on parempi.
Usair ibn Jaabirilta: Kuufan asukkaat lähettivät delegaation ’Umarin luo (radija Allaahu ’anhu), joiden joukossa oli eräs mies, joka pilkkasi Uwaisia. ’Umar sanoi: ”Onko täällä ketään Qaranin heimosta?”
Tämä mies (joka oli pilkannut Uwaisia) astui esiin ja ’Umar sanoi: ”Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: Eräs mies tulee teille Jemenistä, ja hän jättää taakseen vain äitinsä. Hän tulee kärsimään spitaalitaudista; hän tulee rukoilemaan Allaahia, ja Allaah tulee parantamaan hänet, paitsi diinaarin tai dirhamin kokoisen läiskän. Ken teistä tapaa hänet, pyytäkää häntä pyytämään anteeksiantoa teille.”[13]
Imaam as-Shaukaanii [14] (olkoon Allaah hänelle armollinen) sanoi: Jos kysyt minulta, “Mitä jos henkilöllä oli lempinimi (laqab), ja häntä ei tunnettu muulla nimellä?” Sanoisin, “Jos asia olisi niin, silloin lempinimi ei olisi ollenkaan lempinimi, se olisi oikea nimi (ism), josta ihminen tunnetaan, eikä häntä tunnettaisi millään muulla nimellä.”
Erityisiin sharii’a -tapauksiin, jotka mainittiin yllä, on myös viitattu jakeessa: ”Kritiikki ei ole riibaa kuudessa tapauksessa: valitus, tunnistaminen, varoittaminen, jonkun arvostelu, joka avoimesti tekee syntiä, fatwaa haettaessa ja apua pyydettäessä jotta korjattaisiin vääryys.”
Alaviitteet
[1] Lause on poimittu koraanista (Raafir 40:19) [Kääntäjä]
[2] Sovellettu al-Nawawista, Rijaadh as-Saalihiinista selityksillä ja viitteillä tarpeen mukaan.
[3] Al-Bukhaarii (7180), Muslim (1714)
[4] Al-Bukhad, Adab al-Mufrad (124). Al-Haafidh al-Mu’idhiri klassifioi sen isnadin hasaniksi al-Tarriib wa at-Tarhiib –teoksessa; ja siitä kerrottiin muualla. Ks myös: Sheikh al-Islaam ibn Taymiyyah, al-Ihtijaaj bi al-Qadar (57 ja 58) (Al-Albaaniin tarkistamana).
[5] Al-Bukhaarii (4903) ja Muslim (2772). Se, että he käänsivät päänsä poispäin tarkoitti, että he eivät haluneet profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) pyytävän anteeksiantoa heidän puolestaan.
[6] Raf al-Ribah, Muhammad Ibraahiim as-Shaibaanin editoimana, s. 27 (Maktabah Ibn Taymiyah’n kustantama, Kuwaitissa)
Nasiiha –sanalla, joka on käännetty tässä ”vilpittömyys”, tarkoittaa myös ”hyvää neuvoa”, ”oikeuden tekemistä henkilölle tai tilanteelle”, ”lahjomattomuutta” jne. Ks al-Nawawin Neljäkymmentä hadiith (hadiith 7). [Kääntäjä]
[7] Abu Daawuud (3628), Sahiih Sunan Abu Daawuud / 3068; al-Nisaaii, Ibn Maaja et al. Al-Albaanii klassifioi sen sahiihiksi, al-Irwaa, nro 1434.
[8] Tämä ilmaisu voi tarkoittaa joko sitä, että hän matkustaa paljon tai, että hän on tottunut lyömään vaimojaan usein.
[9] Muslim (1480) et al.
[10] Muslim (2162) et al.
[11] Al-Bukhaarii (6054), Muslim (2591)
[12] Al-Bukhaarii (6067)
[13] Muslim (2542)
[14] Raf’ ar-Ribaa, s. 33