Lähde: Hänen kirjastaan Duruus mina Al-Qur’aan Al-Kariim (s.17-21).
[Allaahin, maailmojen Herran Nimeen, olkoon Hänen Salaat ja Salaam Hänen viimeisen profeettansa ja lähettiläänsä yllä sekä kaikkien hänen perheenjäsentensä ja seuralaistensa yllä ja niiden yllä, jotka seuraavat hänen tietään, jatkakaamme…]
Aikanamme on joitakin ihmisiä, jotka ovat jakaneet tauhiidin neljään kategoriaan, sanoen, “Tauhiid on neljä kategoriaa: tauhiid ar-rubuubijja, tauhiid al-uluuhijja, tauhiid al-asmaa’ wa as-sifaat ja tauhiid al-haakimijja.” Sanoakseen näin he uskovat ideaan, että tauhiidin jakaminen on vain perinteinen tapa sen selittämiseen eikä jotain rajoitettua. Tähän luuloon perustuen mikään ei estä meitä lisäämästä siihen vielä yhtä kategoriaa.
Niin ollen sellaiselle henkilölle tulisi sanoa: “Tämä jakaminen ei ole perinteinen selitys vaan se menee takaisin kirjaan ja sunnaan ja salafit ottivat nämä kolme kategoriaa suoraan kirjasta ja sunnasta.”
Mitä tulee haakimijjaan niin se on totta. Meidän tulee hallita Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen, sharii’alla. Kuitenkin tämä sisältyy tauhiid al-uluuhijjaan koska se on Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen tottelemista.
Salafit eivät jättäneet pois tauhiid al-haakimijjaa jotta joku voisi myöhemmin lisätä sen, varmasti se oli jo heidän kanssaan tauhiid al-’ibaadan (tauhiid al-uluuhijja) sisällä! Se johtuu siitä, että Allaahin totteleminen hallitsemalla Hänen sharii’ansa mukaisesti on yksi tapa palvella, Häntä, Mahtavaa ja Majesteettistä joten siitä ei ole tehty erillistä kategoriaa. Muuten rukous olisi erillinen tauhiidin kategoria, zakaatin maksaminen olisi yksi kategoria, paastoaminen yksi, hajj yksi ja kaikki palvonnan muodot olisivat myöskin erillisiä kategorioita eikä tauhiidin jakamisella olisi mitään loppua! Tämä on selvästi väärin. Kaikki palvonnan muodot tulevat yhden kategorian alle, tauhiid al-uluuhijja. Tämä kategoria käsittää sen (al-haakimijja) eikä niihin voi lisätä mitään muuta.
On olemassa ryhmä heitä, joka lisää vielä yhden kategorian, viidennen. He kutsuvat sitä ittibaa’ ar-rasuul (lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seuraaminen). Tämäkin on väärin. Lähettilään seuraaminen on pakollista eikä sitä voi välttää, koska lähettilään seuraaminen on asioista, jotka liittyvät tauhiidiin, sillä ”Laa ilaaha illa Allaah”-tunnustus ei päde ilman: ”Muhammad on Allaahin lähettiläs”-tunnustusta. Joten tämä tunnustus koskien lähettilään lähettiläisyyttä täydentää tauhiidin tunnustuksen. Joten lähettilään seuraaminen on asioista, jotka ovat pakollisia sille, jotka väittää noudattavansa tauhiidia eikä erillinen tauhiidin kategoria itsessään. Sitä, joka rikkoo tauhiidia kutsutaan mushrik tai kaafir, kun taas se, joka ei seuraa lähettilästä on mubtadi’ (uudistaja).
Nämä ovat niitä, jotka vastustavat ahl as-sunnaa tauhiidin jakamisessa, ja he ovat joko tuhlaavaisia tai saitoja. Tuhlaavainen lisää tauhiidin kolmeen kategoriaan ilman tarvetta ja saita hyväksyy vain yhden kategorian, hyläten kaksi muuta. Saita jättää pois tärkeimmän, sen, jota meitä vaaditaan täyttämään, tauhiid al-uluuhijjan.
Mitä tulee tauhiid ar-rubuubijjaan, kaikki kansat ovat siitä yksimielisiä, paitsi jotkut harvinaiset luomakunnan kummajaiset. He ovat torjuneet sen vain ylpeydestä ja itsepäisyydestä vaikka he sisäisesti vahvistavatkin sen. Joten koko luomakunta vahvistaa, että Allaah on Luoja, Ylläpitäjä, elämän ja kuoleman Antaja, asioiden Kontrolloija, kuitenkaan tämä ei ole tauhiidin muodoista, jota meiltä vaaditaan.