Lähde: Matka taivaisiin.
’Umar ibn ’Abd Al-’Aziiz (olkoon Allaah häneen mieltynyt) meni kerran hautausmaalle hautajaisten yhteydessä ja hän istui miettimään. Joku kysyi häneltä:
”Miksi istut hämmästyneenä tämän haudan vieressä?”
Hän vastasi:
”Tämä hauta kutsui minua ja sanoi: ’Miksi et kysy minulta mitä teen ihmisille, jotka tulevat sisääni.’ Sanoin haudalle, ’Kerro minulle.’ Hauta sanoi: ’Kun joku ihminen tulee sisääni revin pois hänen kuolinvaatteensa ja sitten revin henkilön ruumiin palasiksi ja syön hänen lihansa. Etkö aio kysyä minulta mitä teen nivelten kanssa?’ Sanoin: ’Kerro minulle.’ Hauta sanoi: ’Erotan kädet ranteista, polvet pohkeista ja pohkeet jaloista’.”
Tämän sanottuaan ’Umar rupesi itkemään.
Kun hän lopetti itkemisen, hän sanoi:
”Rakkaat veljeni! Meidän on tarkoitus elää tässä maailmassa lyhyen aikaa. Ne jotka ovat synnintekijöitä tässä maailmassa ja joilla on edelleen korkea asema, häpäistään tuonpuoleisessa. Niitä, joita kadehditaan tässä maailmassa heidän omaisuutensa vuoksi, inhotaan tuonpuoleisessa heidän tekojensa vuoksi. Se joka on nuori, kasvaa vanhaksi ja se joka on elossa, kuolee.
Tämä maailma pettää teidät vaikka olettekin tietoisia siitä, että se lähtee pian. Missä ovat ne yksilöt, jotka lausuivat koraania? Missä ovat ne, jotka menivät Allaahin talolle suorittamaan hajjia? Missä ovat ne, jotka paastosivat ramadaanin? Mitä maa tekikään heidän ruumiilleen? Mitä haudan hyönteiset tekivätkään heidän lihalleen? Mitä tapahtui heidän luilleen ja nivelilleen? Vannon Allaahin Nimeen! Tässä maailmassa he nukkuivat pehmeillä sängyillä mutta nyt he ovat jättäneet taakseen perheensä, heidän vaimonsa ovat menneet uusiin naimisiin, heidän lapsensa ovat eksyneet kaduille ja heidän perheensä ovat jakaneet perinnön keskenään. Näiden parissa ovat ne onnelliset jotka menestyvät haudoissaan, ja joitain rangaistaan.
Kuinka surullista! Voi hupsut! Tänä päivänä isienne, poikienne tai veljienne kuoleman hetkenä suljette heidän silmänsä, pesette heidät, kääritte heidän kuolinliinaan, seuraatte hautajaiskulkuetta ja hautaatte heidät. (Muistakaa! Tämä tapahtuu pian teille.) Kuinka toivonkaan, että tietäisin kumpi poski mädäntyy ensin (haudassa).”
Tämän sanottuaan ’Umar rupesi itkemään kunnes hän menetti tajuntansa. Hän jätti tämän maailman viikko tämän jälkeen.