Lähde: Madaarij as-Saalikiin.
Al-Hajaa (häveliäisyys) jaetaan kymmeneen alaryhmään:
Hajaa jinaaja (rikokseen syyllistymisen häpeällisyys), hajaa taqsiir (puutteellisuuden häpeällisyyys), hajaa ijlaal (häveliäisyys Allaahin komeuden suhteen), hajaa karam (vieraanvaraisena olemisen häveliäisyys), hajaa hishmaa (ujous henkilökohtaisten asioiden suhteen), hajaa istisraar li an-nafs (häveliäisyys ja sielunsa nöyryyttäminen), hajaa mahabba (rakkauden kainostelu), hajaaa ’ubuudijja (ujous palvonnassa), hajaa sharaf wa ’izza (oman jaloutensa ja kunniansa häpeäminen) ja sellaisen hajaa (ujous) joka on vaatimaton itsestään.
Mitä tulee:
1. Rikokseen syyllistymisen hajaa (häpeällisyyteen)
Tästä on Aatamin -’aleihi as-Salaam- hajaa kun hän pakeni paratiisissa.
Allaah ta’aalaa sanoi: ‘Pakenetko Minulta oi Aatami?’ hän vastasi: ’Ei, Herrani, pikemminkin olen häpeissäni edessäsi.’
2. Hajaa taqsiir (puutteellisuuden häpeällisyyteen):
Tämä on kuin enkeleiden hajaa, jotka ylistävät Allaahia yötä päivää eivätkä ole Hänelle tottelemattomia ja kun tuomiopäivä tulee, he sanovat ’Sinä (oi Allaah) olet kaukana epätäydellisyydestä ja me emme totuudenmukaisesti suorittaneet palvontaasi.’
3. Hajaa ijlaal (häveliäisyyteen Allaahin komeuden suhteen):
Tämä hajaa on tiedon omaamista, se on sen taso kuinka paljon orja tuntee Herraansa –sitten hänen hajaansa taso tässä on sen mukainen kunka paljon hän tuntee Allaahia.
4. Hajaa karam (vieraanvaraisena olemisen häveliäisyyteen):
Kuten profeetan –salla Allaahu ’aleihi wa sallam- hajaa ihmisistä kun he kutsuivat hänet Zeinabin waliimaan (hääjuhlaan) ja he istuivat hänen kanssaan hyvin kauan ja hän seisoi ylös ja oli (liian) ujo pyytääkseen heitä lähtemään.
5. Hajaa hishmaa (ujouteen henkilökohtaisten asioiden suhteen):
Kuten ’Ali ibn Abi Taalibin -radija Allaahu ’anhu- hajaa kysyessään profeetalta miehen tuntemasta purkauksesta/kosteudesta kun hän on kiihottunut, johtuen profeetan -salla Allaahu ’aleihi wa sallam- tyttären asemasta.
6. Hajaa istisraar li an-nafs (häveliäisyyteen ja sielunsa nöyryyttämiseen):
Kuten Allaahin orjan hajaa Herrastaan kun hän pyytää Häneltä tarpeitaan varten, jolloin hän tajuaa olevansa niin avuton ja nöyrtyy siitä.
Tämän tyypiselle hajaalle voisi olla kaksi syytä:
a) Pyytäjä pitää itseään pienenä ja vähäpätöisenä ja pitää syntiensä määrää suurena.
b) Hän (pyytäjä) pitää Sitä jolta hän pyytää (Allaahia) Suurena.
7. Hajaa mahabba (rakkauden kainosteluun):
Tämä on sellaisen hajaa, joka rakastaa, muistaessaan mitä hän tuntee rakastettuaan kohtaan, niin paljon, että jos tämä tunne tulee hänelle rakastettunsa poissaollessa niin se stimuloi hajaan hänen sydämessään ja ulottuu hänen kasvoilleen (kainostelu) eikä hän tiedä miksi hän tuntee näin.
8. Hajaa ’ubuudijja (ujouteen palvonnassa):
Tähän hajaan yhdistyy rakkaus ja pelko ja se, joka todistaa, että hänen palvontansa Sen suhteen jota palvotaan (Allaah) ei ole riittävä ja Sen, jota palvotaan, arvo ja arvokkuus on korkeampi ja mahtavampi kuin hänen palvontansa. Näin ollen tämä palvonta varmasti pakottaa hänet olemaan ujo Allaahin suhteen.
9. Hajaa sharaf wa ’izza (jalouden ja kunnian häpeämiseen):
Jos hänen uhrauksensa arvo ja hyvyys, antaminen ja hyvyys on vähemmän (kuin hän kykenee) niin hajaa tulee tästä suuresta ja vahvasta sielusta ja hänen sielunsa rupeaa häpeämään vaikka hän onkin uhrannut (mutta se ei ole hänen kykynsä kaliiperin mukaista)
10. Mitä tulee henkilön hajaan itsensä suhteen:
Se on kunnianarvoisan, jalon ja ylevän sielun hajaa, joka ei pidä omasta puuttelisuudestaan, joka on tyytyväisenä olemisen (puuttellisuus) vähemmän (hyvän) suhteen. Näin ollen hän huomaa olevansa sen verran ujo itsensä suhteen, että se on aivan kuin hänellä olisi kaksi sielua, yksi sielu tuntien ujoutta toisesta.
Tämä on hajaan täydellisin tyyppi, koska jos sielu tuntee ujoutta itsestään niin se selvästi tuntee suurempaa ujoutta muun kuin itsensä suhteen.’