Lähde: Al-Wabil as-Sajjib min al-Kalim al-Tajjib.
Muistaminen on helppoa palvelijalle – vaikka hän makaisi sängyssä tai matkustaisi, terveenä tai sairaana, mukavuudessa ja yltäkylläisyydessä, päivittäisessä työssään, seisten, istuen, maaten tai kotimatkallaan. Mitään muuta tekoa ei voi suorittaa yhtä usein ja niin monissa tilanteissa. Itse asiassa se on on niin helppoa, että hän voisi nukkua sängyssään ja silti olla sitä edellä, joka seisoo (palvonnassa) mutta on välinpitämätön. Nukkuja nousee matkustettuaan suuren välimatkan vaikka oli pitkällään sängyllään, kun taas hän, joka seisoi välinpitämättömästi nousee istuen ratsullaan. ’Ja tämä on Allaahin siunaus, jonka Hän suo kenelle Hän tahtoo. (Al-Hadiid 57:21, tarkoituksen tulkinta)
Kerrotaan, että oli kerran eräs askeetti [rajul min al-’ibaad], joka vietti yönsä erään miehen luona vieraana. Askeetti vietti koko yön seisten rukouksessa, kun taas isäntä oli pitkällään sängyssään. Kun hän nousi aamulla, askeetti sanoi isännälle: ’Karavaani on jatkanut matkaa ennen sinua’, [sabaqa al-rakb, jolla hän tarkoitti, ’olen voittanutt sinut matkalla Allaahin luo’] tai jotakin sen tapaista. Johon isäntä vastasi, ’Ei ole tärkeätä, että henkilö viettää yön matkustaen ja sitten herää karavaanin kanssa. Se mikä on tärkeätä on, että henkilö viettää yön sängyssä mutta herää siten, että on kulkenut suuren välimatkan.’
Tällä ja samanlaisilla ilmaisuilla on hyödyllisiä ja haitallisia puolia. Jos ne johtavat jonkun ajattelemaan, että sängyssä makaamisella hän voi voittaa henkilön, joka seisoo rukouksessa niin sitten ne ovat väärin. Pikemminkin ne viittaavat henkilöön, joka makaa sängyssä mutta hänen sydämensä on kiintynyt Herraansa, hänen sydämensä rakkaus on tarttunut valtaistuimeen ja niin hän viettää yön kiertäen valtaistuinta enkelien kanssa. Mies itse on nukkunut pois maailmasta ja siitä mitä se sisältää. Ainoa asia, mikä pitää hänet seisomasta rukouksessa on jokin este, kuten fyysinen kipu, kylmä tai pelko, että häntä takaa-ajavat viholliset näkevät hänet, tai jokin toinen syy. Hän makaa sängyssä mutta Allaah tietää parhaiten mitä on hänen sydämessään.
Toinen henkilö kuitenkin seisoo rukouksessa ja resitoi. Hänen sydämessään on halu tulla nähdyksi, tehdä muihin vaikutus, saada heiltä jokin arvoasema tai ylistystä. Tai muuten, hänen sydämensä on yhdessä paikassa ja hänen kehonsa muualla. Ja Allaah tietää parhaiten mitä on hänen sydämessään.
Ei ole epäilystäkään, että sängyssä oleva henkilö tulee nousemaan ylitettyään kaukaa hänet joka seisoo, koska teon [arvo] pysyy sydämessä, ei kehossa. Se riippuu asukkaasta, ei asuinpaikasta. [Ilmaisun tarkoitus on sen ensimmäisessä liikkeessä, eli mikä tahansa aikomus on vaikuttimena henkilölle johonkin sanaan tai tekoon määrittelee sen sanan tai teon tarkoituksen] ja muistaminen innoittaa asukkaan päätöksen, stimuloi rakkausta, joka uinuu hänen sielussaan ja herättää henkiin tämän etsinnän joka on kuollut.