Lähde: Tiivis perintö (The Concise Legacy) s. 23-25.
Abu al-`Aasim al-Qaasim bin Juusuf bin Muhammad at-Tajiibii as-Sabtii al-Marribii sanoo:
Pyysin johtajaamme, sheikhiä, faqiita, imaamia, kunnioitettua oppinutta, edeltäjien eturivin jäsentä, myöhempien sukupolvien johtajaa, diinin elvyttäjää, harvinaisten ja mahtavien ideoiden ilmaisijaa suurella puhe- ja lukutaidolla, idässä ja lännessä tapaamistani ihmisistä kaikkein perehtynyttä, Taqi Eddiin Abu al-’Abbaas Ahmad bin Taymiyyah’a (Auttakoon Allaah meitä hyötymään hänestä edelleen):
[jotkut kysymykset on poistettu….]
– Johdattamaan minut niihin kirjoihin, joihin voin nojata koskien hadiithin ja muiden sharii’an alojen tietoa.
[…]
Ibn Taymiyyah vastasi:
Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, maailmojen Herralle.
Mitä tulee niihin kirjoihin, joihin henkilö voi tukeutua eri tieteen aloja varten, niin tämä on laaja aihepiiri, ja taas vastaus riippuu ihmisten taustoista eri maissa. Tämä johtuu siitä, että joka maassa yksi oppimisen ala tai tapa tai ajattelutapa voi olla helpompi kuin toinen, mutta kaiken hyvän ja siunauksien lähde on, että henkilö hakee apua Allaahilta hankkiessaan profeetalta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, perittyä tietoa, koska se on sellaista mitä todellakin sopii kutsua tiedoksi. Mikään muu ei joko ole tietoa ollenkaan vaikka ihmiset kutsuvatkin sitä siksi, tai se on tietoa, joka ei ole hyödyllistä, tai se on hyödyllistä tietoa, jossa tapauksessa on pakostakin totta, että Muhammadin, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, perinnössä on olemassa sellaista mikä korvaa sen, ollen samanlainen kuin se tai sitä parempi.
Näin ollen henkilön tulisi ponnistella ymmärtääkseen lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, päämäärät hänen käskyissään, kielloissaan ja hänen muissa eri lausunnoissaan. Kun sydän hyväksyy, että jokin on todellakin kuten lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, aikoi, niin hänen ei tulisi häilyä siitä niin paljon kuin mahdollista, olkoon se koskien hänen velvollisuuksiaan Allaahia tai sitten ihmisiä kohtaan. Kaikilla tiedon alueilla hänen tulisi yrittää pitää lujasti kiinni profeetalta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, kerrotuista periaatteista. Jos hän epäilee mitä tahansa asiaa josta tiedon ihmiset ovat eri mieltä, niin hänen tulisi pyytää Allaahilta Sahiih Muslimissa olevalla du’aalla, jonka kertoi ’Aaisha, radija Allaahu ’anhaa, että kun lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, seisoi yörukouksessa, hänellä oli tapana sanoa,
”Oi Allaah! Djibriilin, Miikaaiilin ja Israafiilin Herra, taivaitten ja maitten Luoja, näkemättömän ja läsnäolevan tietäjä! Tuomitset palvelijasi parissa sen suhteen mistä he ovat eri mieltä. Johdata minut totuuteen siinä missä he ovat eri mieltä, koska todellakin Sinä johdatat kenet tahansa haluat tielle joka on suora.”
Tämä johtuu siitä, että Allaah, Ylevin sanoi, kuten Hänen lähettiläänsä kertoi Häneltä,
”Palvelijani, te kaikki olette harhassa paitsi ne jotka olen johdattanut, joten hakekaa Minun johdatustani ja johdatan teidät.” [Muslim, tarkoituksen tulkinta]
Mitä tulee hyvien kirjojen ja kokoelmien kuvaukseen, ihmiset ovat kuulleet minulta mitä Allaah on tehnyt helpoksi muissa tilanteissa. Sanon tämän nyt, että kaikista kootuista kirjoista jotka on jaettu luvuiksi, ei ole yhtäkään hyödyllisempää kuin Muhammad bin Ismaa’iil al-Bukhaariin Sahiih. Kuitenkaan yksin tämä ei riitä käsittelemään kaikkia tiedon pääperiaatteita, eikä se voi täyttää kaikkia sellaisen henkilön päämääriä, joka yrittää sukeltaa syvälle tiedon eri aloille. On välttämätöntä tuntea muut ahaadiithit, sekä ymmärryksen ihmisten ja eri erikoistuneiden alojen tiedon ihmisten lausunnot koska umma on kehittynyt valtavasti kaikilla oppimisen aloilla. Hänet, jonka sydämen Allaah valaisee, Allaah johdattaa sitä kautta mikä saavuttaa hänet. Mutta hänet, jonka sydämen Allaah sokaisee, monet kirjat lisäävät ainoastaan hänen hämmennystään ja harhaantumistaan kuten profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi Ibn Labiib al-Ansaarille,
”Eikö juutalaisilla ja kristityillä ollut tauraat ja injiil? Joten mitä hyötyä näistä oli heille?” [Al-Bukhaarii Khalq Af’aal al-’Ibaadissa, an-Nasaa’ii, Ahmad, al-Haakim, Ibn Hibbaan, Sahiih; tarkoituksen tulkinta]
Joten pyydämme Allaahilta, Kaikkivaltiaalta, että Hän elättää meitä johdatuksella ja lujuudella, että Hän juurruttaa sydämeemme oikean suunnan, suojelee meitä itsemme pahanteolta, että Hän ei anna sydämemme harhautua sen jälkeen kun Hän on antanut meille johdatuksen ja, että Hän suo meille siunauksen Häneltä, koska Hän on Anteliain.
Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, maailmojen Herralle, ja olkoon Hän siunauksensa lähettiläistä jaloimman yllä.