Lähde: Ad-Daa wa ad-Dawaa s. 49.
Totisesti, ihmisen elämä on hänen sydämensä ja sielunsa elämässä.
Eikä sydämessä ole mitään elämää paitsi:
-Sen Luojan tuntemisessa
-Hänen rakastamisessaan
-Yksin Hänen palvomisessaan
-Hänen puoleensa kääntymisessä tarpeen tullessa, ja
-Tyyneyden hakemisessa Hänen muistamisessaan.
Ja se joka menettää tämän elämän, on menettänyt kaiken hyvän, vaikka hän yrittäisi korvata (tämän menetyksen) kaikella mitä on tässä maailmassa, koska totisesti koko maailma yhdessä ei pystyisi korvaamaan tätä elämää.
Ja totisesti kaikelle jonka palvelija menettää on korvike, mutta se joka menettää Allaahin, ei koskaan löydä mitään Häntä korvaamaan.