Lähde: Silsilat al-Hudaa wa an-Nuur.
Hyvä sheikh, on olemassa joitain periaatteita joita jotkut nuoret seuraavat. Niistä on: kuka tahansa ei julista kaafiria kaafiriksi on itse kaafir. Kuka tahansa ei julista uudistajaa uudistajaksi on itse uudistaja. Kuka tahansa ei ole meidän kanssamme on meitä vastaan. Mitä ajattelette tästä hyvä sheikh?
Ja mistä nämä periaatteet tulivat ja kuka pani ne alulle?
Tämä muistuttaa minua yhdestä vitsistä, jota minun isälläni, olkoon Allaah hänelle armollinen, oli tapana kertoa alkuperäisessä maassani, Albaniassa:
Tarina koskee oppinutta joka vieraili ystävänsä luona. Kun hän lähti vierailun loputtua, hän julisti isäntänsä epäuskovaksi…(tarina jatkuu jutun ytimeen)…joten hän (isäntä) ei kunnioittanut sheikkiä näin ollen sheikh julisti hänet epäuskovaksi koska hän ei kunnioita oppineita. Kuka tahansa ei kunnioita oppineita ei kunnioita tietoa, kuka tahansa ei kunnioita tietoa ei kunnioita häntä joka tuli tiedon kanssa, joka on Muhammad (salla Allaahu ’aleihi wa sallam). Ja samoin hän jatkoi [perusteluaan kunnes hän saavutti] Djibriilin ja sen jälkeen maailman Herran, joten näin ollen hän (isäntä) on epäuskova.
Tämä kysymys muistutti minua tästä vitsistä.
Se, että tietty yksilö julistaa toisen epäuskovaksi osoitettuaan todisteet häntä vastaan, ei voi koskaan olla sen ehtona, että kaikkien muiden pitää olla hänen kanssaan samaa mieltä. Koska voi olla, että tämä henkilö on ymmärtänyt väärin, ja toinen oppinut voi olla sitä mieltä, että tämän väärinymmärryksen takia häntä ei voi julistaa epäuskovaksi. Samalla tavalla kun julistetaan ihmisiä synnintekijöiksi ja uudistajiksi.
Todellisuudessa tämä on nykyaikojen koettelemuksista ja joidenkin nuorten hätäisyydestä tietoon kutsumisessa. Pointti on, että tämä ketju etenee eikä se ole ollenkaan velvoittava.
Tämä on laaja-alainen kysymys. Jokin oppinut voi olla sitä mieltä, että jokin teko on pakollinen kun taas toinen oppinut ei ole sitä mieltä. Oppineet eivät ole eri mieltä sen asian suhteen, että kun he harjoittavat ijtihaadia niin yksi oppinut ei voi velvoittaa muita oppineita omalla mielipiteellään. Se jonka pitää omaksua toisen henkilön mielipide on muqallid, sellainen henkilö jolla ei ole tietoa, hän on se jonka pitää seurata sokeasti toisen mielipidettä.
Mitä kuitenkin tulee oppineeseen, jos toinen oppinut julistaa yksilön olevan epäuskova, uudistaja tai synnintekijä, niin hänellä ei ole mitään velvollisuutta seurata tuota oppinutta.
Todellisuudessa tämä on koettelemus, in shaa Allaah se ei ole vielä levinnyt maastasi toisiin maihin.