Lähde: Tanbiihu al-Raafiliin.
Kerran ’Abd Allaah ibn Mas’uud (olkoon Allaah häneen tyytyväinen) oli kulkemassa erään alueen ohi Qufan kaupungissa. Siellä ryhmä väärin tekeviä ihmisiä oli kokoontunut juhlimaan. He olivat syventyneet viinin juontiin. Eräs Jazan –niminen laulaja viihdytti heitä lauluilla. Jazanilla oli erittäin kaunis ääni. Kun ’Abd Allaah ibn Mas’uud kuuli hänen äänensä ohi kulkiessaan, hän sanoi ällistyneenä, ”Hänen äänensä on niin kaunis. Kuinka upeata olisikaan jos hän olisi käyttänyt tuota ääntä koraanin lausumiseen!” Tämän sanottuaan ’Abd Allaah peitti päänsä kankaalla ja jätti tuon paikan. Kun Jazan huomasi ’Abd Allaah ibn Mas’uudin lähtevän, hän kysyi, ”Kuka on tuo mies ja mitä hän sanoi?”
Kokoontumisen ihmiset kertoivat hänelle, “Hän on ’Abd Allaah ibn Mas’uud, profeetta Muhammadin (olkoon rauha hänen yllään) seuralainen. Hän sanoi, että äänesi on hyvin kaunis. Kuinka upeata olisikaan jos olisit käyttänyt ääntäsi koraanin lausumiseen!”
Hänen kommenttinsa vaikuttivat Jazaniin. Hän heitti soittimensa pois ja juoksi ’Abd Allaah ibn Mas’uudin luo. Nämä kaksi syleilivät toisiaan ja vuodattivat kovasti kyyneleitä. ’Abd Allaah ibn Mas’uud sanoi hänelle, ”Miksi minun ei pitäisi rakastaa sitä joka rakastaa Allaahia?” Sen jälkeen Jazan katui Allaahille ja pysyi ’Abd Allaah ibn Mas’uudin seurassa oppiakseen koraania ja muita islaamin opetuksia. Hän oppi niin paljon, että hänestä tuli yksi aikansa suurista oppineista.