Suurin osa meistä kasvoi kuunnellen söpöjä tuutulauluja vanhempiemme taholta nukuttaakseen meidät. Suurin osa meistä tuntee viattomat rytmit ja suloiset pikku tarinat, jotka ovat juuttuneet mieliimme aikuisikään asti. Poikamme Juusufin (ikää 3-vuotta) kanssa siitä päivästä alkaen kun hän syntyi tähän päivään asti, olemme aina soittaneet suurat al-Baqaraa nukuttaaksemme hänet. Tämä kahdesta syystä: 1) halusimme lastemme tottuvan koraanin ääneen ja sen resitaatioon 2) Suurat al-Baqara on pitkin suura, joten pystyimme jättämään sen soimaan tunniksi jos Juusufilla meni aikaa nukahtamiseen.
Tänään istuin alas suurat al-Baqaraa kerratakseni samalla kun Juusuf väritti väriliiduilla. Keskeytin kolmannen sivun keskiosassa koska olin juuttunut. Rauhallisesti Juusuf katsoi ylös minuun, sai aajan päätökseen, sitten jatkoi värittämistä.
Olin ymmälläni mutta ajattelin, että se on luultavasti ainutkertaista. Jatkoin lukemista, ja jossain kohtaa sivua 8 juutuin taas, ja Juusuf sai aajan päätökseen minulle taas.
Nyt rupesin keskeyttämään tahallani. 9 kertaa kymmenestä hän sai sellaisen aajan päätökseen jossa olin keskeyttänyt. Tätä jatkui kunnes rupesin valitsemaan satunnaisia aajaat suuran loppua kohden – tässä hän oli heikompi mutta kyky muistaa oli silti hyvin vahva.
En pidä itseäni hyvänä vanhempana mitenkään, mutta halusin jakaa tämän jokaisen tuntemani vanhemman kanssa, lastemme aivot ovat kuin pesusieniä tässä iässä, nämä eivät ole epätavallisia saavutuksia millään tavalla. Täyttäkäämme heidät koraanilla ja jokaisella khairin lähteellä pikemminkin kuin millään muulla.
Antakoon Allaah lapsillemme koraanin rakkauden, kyvyn sen lausumisessa ja taufiiqia sen opetusten toimeen panossa.