Lähde: “Ithaaf al-Bashar bi Sharh Hadiith Hudaifa radija Allaahu ’anhu” -äänitys.
Kysymys: ”Miten vastata henkilölle, joka väittää, että meidän ei pitäisi kiinnostua varoituksista, koska ne aiheuttavat hämmennystä, vievät aikaa ja kovettavat sydäntä?”
Sheikh ’Ubaid al-Jaabiree vastasi: “Tämä on yleinen kysymys ja muslimin velvollisuus on opiskella Allaahin uskontoa, oppia tauhiidia, sunnaa, palvonnan fiqh sekä sunnan ja innovaatioiden välistä eroa.
Ja varoitus on asia, joka kuuluu da’waan siitä syystä, että se tukee sunnaa, puolustaa sitä, nostaa sen asemaa sekä sen sisältämää ylevyyttä.
Niin ollen jos oppinut varoittaa uudistuksesta tai muusta kuin siitä, josta on ummalle vahinkoa, niin ahl as-sunnan ihmisten velvollisuus on seistä hänen kanssaan ja tietää, että hän seuraa totuutta huolimatta siitä ovatko he lukeneet varoituksen tai vain kuulleet siitä, koska on ihmisiä, joilla on kyky lukea mitä tahansa he näkevät; heillä on aikaa lukea varoituksia ja muita asioita. Sitten on ihmisiä, joilla ei ole aikaa mutta heidän tulee tukea oppineita veljiään, jotka torjuvat ristiriitaisuudet, erityisesti uudistukset ja hiljattain keksityt asiat.
Todellisuudessa varoitus on myöskin tietoa. Varoitus on tietoa koska ahl as-sunnan varoitukset perustuvat Allaahin kirjaan ja sunnaan sekä salaf as-saalihien historiaan, joten se on tietoa. Niin ollen tämä väite, joka sisältyy kysymykseen ja, jonka me kuulemme usein niiltä, jotka torjuvat varoitukset ja, jotka toivovat pehmeyttä uudistusten ihmisten kanssa kunnes he hallitsevat vapaasti ja kunnes heidän uudistuksensa leviävät yhteiskunnan johtajien sekä tavallisen kansan mieliin; siksi muslimien tulee varoa uudistusten ihmisiä.
Varoittaminen on fard kifaaja, jos jotkut ahl as-sunnan tiedon ihmiset tekevät sitä, niin se riittää ja muut vapautuvat velvollisuudestaan, ja muiden on pakollista tukea sitä henkilöä, joka varoittaa ja kannattaa häntä, ja jos asiaan kuuluu mitään, mitä heidän on vaikea ymmärtää niin heidän tulisi pysyä hiljaa kunnes ristiriidat, joista varoitettiin tai sen henkilön asia, josta varoitettiin, selviää. Tämä johtuu siitä, että ne ihmiset, joista varoitettiin ovat niitä, joiden asia oli selvä alusta alkaen ja heistä luultiin, että he olivat sunnan ihmisiä ja sitten ihmiset olivat ihmeissään varoituksesta, joka tehtiin heitä vastaan ja siitä, että heidän periaatteensa eivät noudattaneet sunnaa. Siksi ken kykenee tutkimaan asiaa oikeudenmukaisesti vapaana tunteista ja pystyy katsomaan todisteita niin asia selvenee ja hän tulee tietämään, että oppinut varoitti totuudella, ja kenellä ei ole kykyä tai on vain pinnallista tietoa, niin me neuvomme häntä pysymään hiljaa ja asia tulee selvenemään ja totuus paljastumaan hänelle.”