Lähde: Fawaaid al-Fawaaid – s. 288.
Kufrin (epäuskon ja tottelemattomuuden) pilareita on neljä:
1. Kibr eli ylimielisyys, joka estää häntä alistumasta (Allaahin määräykseen).
2. Hasad eli kateus, joka estää häntä hyväksymästä neuvoa ja antamasta sitä.
3. Radab eli suuttumus, joka estää häntä olemasta oikeudenmukainen.
4. Shahwa eli alhaiset halut, joka estää häntä omistautumasta palvonnalle.
Näin ollen jos ylimielisyyden pilari poistetaan, niin alistumisesta tulee hänelle helppoa ja jos kateuden pilari poistetaan, niin nasiihan hyväksymisestä ja neuvon antamisesta tulee hänelle helppoa. Jos suuttumuksen pilari poistetaan, niin oikeudenmukaisena ja nöyränä olemisesta tulee hänelle helppoa ja jos alhaisten halujen pilari poistetaan, niin hänen on helppoa olla kärsivällinen, siveä ja omistautua palvonnalle. Jokainen varomaton ominaisuus on peräisin näistä neljästä. Ja kun nämä ominaisuudet asettuvat hänen sydämeensä ne aiheuttavat sen, että hän tulee näkemään valheen totuutena ja totuuden valheena. Ma’ruufin (hyvän) näkeminen munkarina (pahana) ja pahan hyvänä, ja se tuo hänet lähemmäksi tämän maailman elämää ja loitontaa tuonpuoleisen kauemmaksi hänestä.
Vahvojen ja voimakkaiden vuorien kiskominen juurineen on helpompaa kuin näiden neljän ominaisuuden poistaminen sellaisen yksilön sydämestä, jota koetellaan niillä. Tämä osoittautuu erityisen todeksi silloin kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti juurtuneet ja uppoutuneet johonkin yksilöön siten, että niistä on tullut toinen luonto, koska kun jokin yksilö saavuttaa tämän pisteen hänen on melkein mahdotonta tehdä yhtään hyviä tekoja, eikä hän puhdistautuisi niiden avulla jos hän suorittaisi yhdenkään hyvän teon. Mitä enemmän hän yrittää ahkerasti suorittaa hyviä tekoja, sitä enemmän nämä neljä ominaisuutta saastuttavat hänen tekonsa.
Jos mietit menneiden kansojen epäuskoa, tulet huomaamaan, että se on peräisin yhdestä näistä neljästä pilarista ja yhden näiden neljän takia heitä rangaistiin. Kuitenkin rangaistuksen ankaruus riippui näiden pilarien asteesta ja ulottuvuudesta näiden kansojen parissa. Näin ollen hän, joka koristautuu näillä pilareilla panee itsensä alttiiksi kaiken tyyppisille pahoille seurauksille tämän maailman elämässä ja tuonpuoleisessa. Ja hän, joka välttää niitä pysyttelee kaukana kaiken tyyppiseltä pahuudelta, koska nämä ominaisuudet estävät häntä inqijaadilta (eli alistumiselta), ikhlaasilta (eli olemasta vilpitön), taubalta (eli katumukselta), hyväksymästä totuutta, antamasta neuvoa muslimeille ja nöyrtymästä Allaahille ja Hänen luomakunnalleen.
Nämä ominaisuudet kehittyvät palvelijan tietämättömyydestä koskien Herraansa ja hänen tietämättömyydestään koskien omaa arvoaan. Jos hän todella tuntisi Herransa kaikkien suurien ominaisuuksiensa kanssa ja olisi todella tietoinen omista vajavaisuuksistaan ja virheistään, hänellä ei olisi syytä olla ylimielinen tai hakea palkkiota itselleen, eikä hän olisi kateellinen kenellekään siitä mitä Allaah on antanut heille, koska todellisuudessa kateus on sellainen viha tai vihamielisyys Allaahia kohtaan jossa palvelija vihaa etupäässä sitä, että Allaah on suonut jollekin palvelijoistaan erityisen siunauksen ja hän haluaa kiihkeästi tämän siunauksen poistettavan häneltä. Näin ollen hän itse asiassa vastustaa ja moittii Allaahin päätöstä ja pitää Allaahin siunausta palvelijalleen epäoikeudenmukaisena ja inhoaa hänelle sitä mitä Allaah rakastaa häntä varten. Tämän ominaisuuden vuoksi ibliisistä tuli Allaahin vihollinen eli hänen ylimielisyydestään ja kateudestaan (johtuen).
Näin ollen, muuttakseen nämä kaksi hirveää ja pahaa ominaisuutta vankalla tiedolla Allaahista ja Hänen ainutlaatuisuudestaan ja ollakseen tyytyväinen Häneen Herranasi ja kääntyäkseen Hänen puoleensa apua varten kaikissa asioissaan, ja korvatakseen suuttumuksen todellisella tiedolla itsestään ja arvostaan ja sillä asialla, että hänellä ei ole lupaa tulla vihaiseksi ja hakea kostoa itselleen, koska tässä hän antaa etusijan itselleen Herransa mielihyvän kustannuksella ja ilmaisten suuttumusta Herraansa kohtaan, joka loi hänet.
Ja suurin asia, joka auttaisi häntä pääsemään eroon tästä ominaisuudesta on totuttaa itsensä tulemaan vihaiseksi Allaahin mielihyvää varten ja olemaan tyytyväinen Allaahin mielihyvää varten. Ja joka kerta kun hän tulee vihaiseksi tai on tyytyväinen Allaahin mielihyvää varten, niin vihaisuus ja tyytyväisyys muuta kuin Häntä varten häviää ja samoin päinvastaisessa tapauksessa.
Joka tapauksessa hänen alhaisten halujensa parannus on vankka tieto ja ymmärrys, että alhaisten halujensa totteleminen on suuri syy tai este tyytyväisyyden saavuttamiseen ja näistä alhaisista haluista pidättäytyminen on suuri syy ja keino millä hän voi saavuttaa tyytyväisyyden. Niin ollen joka kerta kun hän rupeaa hakemaan tyydytystä seuraamalla alhaisia halujaan, hän itse asiassa patistaa itseään kauemmas saavuttamasta tyytyväisyyttä, ja mitä enemmän hän välttää alhaisia halujaan, sen lähempänä hän on saavuttaakseen hakemaansa tyytyväisyyttä täysimmällä tavalla.
Joten radab (suuttumus) on kuin peto, heti kun käännät huomiosi pois siitä, se syö sinut elävältä.
Ja shahwa (alhaiset halut) on kuin tuli, heti kun hän sytyttää sen se rupeaa polttamaan häntä elävältä.
Ja kibr (ylimielisyys) on kuin riitelisi kuninkaan kanssa hänen omaisuudestaan, joko hän tappaa sinut sen vuoksi tai vain riistää sen sinulta.
Ja hasad (kateus) on kuin osoittaisit vihaa ja vihamielisyyttä jollekin, joka on voimakkaampi kuin sinä.
Hän, joka pystyy hallitsemaan alhaisia halujaan ja suuttumustaan tulee poistamaan sheitaanin paristaan. Ja hänet, jonka alhaiset halut ja suuttumus voittavat riistää itseltään Allaahin varjon ja varjelun.