Lähde: ”Ways to repel strangeness for those living in the West”.
On mahdollista, että henkilöllä, joka asuu lännessä, on suurempi palkkio kuin niillä jotka asuvat muslimimaissa. Miten? Koska lännessä asuvan henkilön pitää sitoutua islaamin seuraamiseen äärimmäisellä kärsivällisyydellä.
Esimerkki tästä on, että päihteet eivät ole laajalti saatavilla joissain muslimimaissa joten niiden asukkaat eivät ehkä ole tämän synnin kiusaamia. Sen seurauksena heillä ei ole mitään syntiä tai taipumusta sitä kohtaan, näin ollen heillä ei ole mitään palkkiota kärsivällisenä olemisesta tämän synnin kanssa. Mutta asia on päinvastoin lännessä joten heidän on pakko jättää tämä synti ja olla kärsivällisenä sen suhteen Allaahin vuoksi, joten heillä on suurempi palkkio.
Tämä on samankaltaista kuin mitä Sheikh al-Islaam (suokoon Allaah armonsa hänelle ja puhdistakoon Hän hänen sielunsa) sanoi:
”Tästä syystä huomaamme, että muslimit jotka pitävät lujasti kiinni al-islaamista ei-muslimien maissa ovat tyytyväisiä ja mitä enemmän he pitävät siitä kiinni, sitä tyytyväisemmäksi he tulevat al-islaamissa. Jos muslimeille sattuu jokin onnettomuus ei-muslimien maassa, se on vain heidän omien syntiensä seurausta. Joten jos mushrikiin ja kirjan kansa näkisivät harjoittavan, vakaan muslimin, he pitäisivät tästä henkilöstä ja kunnioittaisivat häntä. He huomaisivat ja erottaisivat hänen tekonsa (ja oikean islaamin) siitä mitä jotkut niistä jotka väittävät olevansa muslimeja tekevät (tietämättömyydessä ja synnissä), mutta sillä ei ole mitään tekemistä al-islaamin kanssa todellisuudessa, joka on johtanut siihen, että he eivät kunnioita heitä (tai islaamia).” (Majmuu’ al-Fataawaa 18/292-293).
Samalla tavoin, jos henkilö katsoisi profeetan (olkoon Allaahin rauha ja siunaukset hänen yllään) elämää, hän huomaisi, että tilanne Mekassa oli erilainen kuin Medinassa. Mekassa heitä kidutettiin ja houkuteltiin jättämään al-islaam mutta he pysyivät lujina kärsivällisyydellä, heitä rohkaistiin jatkuvasti pysyvään lujana lupauksella siitä palkkiosta ja ilosta, jonka he saisivat vastineeksi kärsivällisyydestään. Kun taas Medinan ajanjaksona painotettiin enemmän säädöksiä ja tekojen rohkaisua, ja keskityttiin al-islaamin levitykseen.