Tämä artikkeli on myös e-kirjana e-kirjastossamme
Profeetta (salAllahu aleihi wa sallam) sanoi, ”’Aishan paremmuus muihin naisiin verrattuna on kuten tharidin (eli liha ja leipä aterian) paremmuus muihin aterioihin (verrattuna). Monet miehet saavuttivat täydellisyyden tason mutta kukaan nainen ei saavuttanut sellaista tasoa paitsi Maryam, Imraanin tytär ja Asiah, Faaraon vaimo.” [Sahiih al-Bukhari 4.643]
Kauan sitten oli eräs nainen, jonka nimi oli Hannah ja joka oli naimisissa miehen kanssa, jonka nimi oli Imraan. He olivat hyviä ihmisiä ja Allaahin uskollisia palvelijoita.
Eräänä päivänä Hannah huomasi olevansa raskaana. Hän teki erityisen rukouksen Allaahille ja omisti syntymättömän lapsensa Hänen palvelukseensa.
Kun Hannah synnytti tyttölapsensa, hän antoi hänelle nimen Maryam. Allaah vastasi Hannahin rukoukseen ja Maryamista tuli erittäin kaunis, oikeamielinen ja hyvä henkilö.
Maryamin eno, Zakariya, oli pappi juutalaisessa temppelissä. Koska Maryam oli omistanut elämänsä Allaahin palvelukseen Zakariya piti hänestä huolta. Joskus Zakariyalla oli tapana mennä Maryamin huoneeseen katsomaan häntä.
Kerran hän meni sisään ja löysi hänet syömästä ruokaa. Zakariya oli ihmeissään koska hän tiesi ettei kukaan ollut hiljattain tuonut hänelle ruokaa. Hän sanoi, ”Oi Maryam! Miten sait tämän ruoan?”
”Allaahilta!, Maryam vastasi. “Koska Allaah antaa ravintoa rajattomasti kenelle Hän haluaa.”
Eräänä päivänä kun Maryam oli kasvanut aikuiseksi, hän lähti perheensä luota ollakseen yksin monta päivää. Hän istui ja ajatteli Allaahia.
Kerran Allaah lähetti hänelle enkelin, joka oli naamioitunut ihmiseksi. Hän pelästyi ensin mutta enkeli sanoi,
”Olen täällä kertoakseni sinulle, että tulet synnyttämään pyhän pojan. Hänen nimensä tulee olemaan Iisa. Iisa tulee olemaan tärkeä Allaahin profeetta ja häntä tullaan kunnioittamaan tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa. Iisa pystyy puhumaan jopa vauvana.”
Maryam oli ymmällään ja hämmentynyt. Hän kysyi enkeliltä miten hän voisi saada pojan ilman aviomiestä. Enkeli vastasi, “Allaah luo kuten Hän haluaa. Kun Hän tekee suunnitelman Allaahin ei tarvitse sanoa kuin “Ole” ja suunnitelma toimii.” Tämän sanottuaan enkeli käveli pois.
Maryam palasi kotiin, pakkasi muutamat tavaransa ja jätti perheensä ja kaupunkinsa saadakseen Iisa-vauvan. Hän tiesi, että kukaan ei ymmärtäisi hänen tilannettaan. Se, että saa vauvan ilman aviomiestä oli erittäin vakava rikkomus.
”Entä kun Imraanin vaimo sanoi: »Herrani, minä olen Sinulle luvannut ja kokonaan pyhittänyt (vapaaksi kaikesta maallisesta työstä; palvellakseen Sinun ylistyspaikkaasi), minkä kohdussani kannan (lapsen); ota se siis vastaan minulta. Sinä olet totisesti kaiken Kuuleva, Kaikkitietävä». [Suurah aali’ Imraan 3: 35]
Muutaman kuukauden kuluttua kun lapsi oli valmis syntymään, Maryam alkoi tuntemaan synnytyskipuja. Hän näki palmupuun, joka loi pitkän viileän varjon, joka olisi varmasti helpottava päivän kuumuudessa. Hän meni puun luokse ja kävi maahan levätäkseen. Oli hyvin vaikeata saada vauva yksin aavikolla. Hän tuli surulliseksi ja yksinäiseksi ja toivoi, että ei olisi koskaan syntynytkään.
Maasta tuli ääni, joka sanoi, “Älä ole surullinen koska Herrasi on antanut sinulle pienen puron sinua auttaakseen.”
Kun hän katsoi alas, hän näki pienen vesipuron, joka virtasi hänen vierellään. Vesi oli kylmää ja puhdasta. Hän pystyisi käyttämään sitä puhdistautuakseen ja sammuttaakseen janonsa.
Sitten sama ääni pyysi häntä ravistamaan puuta. Kun hän teki niin tuoreita taateleita tippui maahan. Veden ja taateleiden avulla Maryamille tuli parempi olo ja synnytyskivut vähenivät joksikin aikaa.
Ääni pyysi Maryamia lupaamaan Allaahille, että hän ei puhuisi kenellekään. Maryam lupasi ja ääni hiljeni.
Maryam synnytti Iisa-vauvan yksin. Kun hän oli kerännyt voimansa takaisin, hän otti vauvan käsivarsilleen ja käveli sen kanssa kaupunkia kohti. Ihmiset näkivät hänet ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja kerääntyivät hänen ympärilleen. He ajattelivat, että Maryam oli tehnyt rikoksen koska hänellä oli vauva ilman aviomiestä. He tulivat vihaisiksi ja sanoivat, että hänen vanhempansa olivat hurskaita ihmisiä ja pelkäsivät Allaahia. He sanoivat, että hän oli häpäissyt vanhempansa ja kaikki muut ihmiset.
Maryam halusi kertoa ihmisille, että hän oli syytön ja, että hän ei ollut tehnyt mitään rikosta mutta sen sijaan hän muisti lupauksensa Allaahille että, hänen ei pitänyt puhua kenellekään. Hän rukoili hiljaa Allaahia, että Hän auttaisi häntä.
Sillä välin yhä enemmän ihmisiä kokoontui hänen ympärilleen huutaen hänelle ja kysyen miten hän oli saanut lapsen. Lopulta hän laittoi Iisa-vauvan kehtoon ja osoitti häneen.