Lähde: Fataawaa ramadaan – 2. volyymi, sivu 554, Fatwaa nro 536
Tuhfatu al-ikhwaan bi-al-ajwibat al-muhimmat tata’allaaqu bi-arkaan al-islaam – sivu 177.
Kysymys: Mikä on tuomio koskien henkilöä, joka ei korvannut ramadaanin menetettyjä paastoja ennen seuraavan ramadaanin saapumista, (ottaen huomioon, että) hänellä ei ollut (islaamilaisesti pätevää) syytä? Eikö hänen riitä katua (Allaahille) sen lisäksi, että hän korvaa (menetetyt paastot) vai pitääkö hänen (myös) tehdä sovitus (kaffaarat)?
Vastaus: Häntä vaaditaan katumaan Allaahille (subhaanahu wa ta’aalaa) ja korvaamaan (menetetyt) paastot sen lisäksi, että hän ruokkii köyhän tai tarvitsevan henkilön jokaiselta (menetetyltä) päivältä, ja se on puolen saa’in [1] verran maan perusruokavaliosta: taateleista, vehnästä, riisistä ja muista kuin ne. Ja määrä vastaa 1,5 kilogrammaa. Ja sen jälkeen häneltä ei vaadita mitään muuta sovituksen suhteen (kaffaarat). Näin ryhmä seuralaisia (radija Allaahu ’anhum), joiden joukossa oli Ibn ’Abbaas (radija Allaahu ’anhumaa) oli päättänyt.
Jos kuitenkin hänellä oli syy johtuen sairaudesta tai matkasta, tai jos kyseessä oli raskaana oleva tai imettävä nainen, siten aiheuttaen hänelle vaikeutta paastota, silloin heiltä ei vaadita mitään paitsi (menetettyjen) paastojen korvaaminen.
Alaviite:
[1] Yksi saa’in vastaa neljä muddia, ja yksi mudd on määrä, joka täyttää kaksi yhdessä pidettyä kättä. Se on tilavuusmitta, ei paino.