Lähde: Al-Asaala -lehti nro 10 / Shawwaal 1414H.
Allaah – Täydellisin, Korkein –vastasi profeettansa Ibraahiimin (’aleihi as-Salaam) pyyntöön kun hän sanoi: ”Herra, lähetä myös profeetta heidän omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille pyhää kirjaa sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.” (Suurat al-Baqara, 2:129, tarkoituksen tulkinta)
Joten Allaah – Mahtava ja Majesteettinen – sanoi:
”Hän on oppimattoman kansan keskuudesta lähettänyt sananjulistajan, joka esittää heille Hänen tunnusmerkkinsä, puhdistaa heidät ja opettaa heille pyhää kirjaa ja viisautta, vaikka he tätä ennen elivät ilmeisessä harhassa.” (Suurat al-Jumu’a, 62:2)
Joten profeetalla (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) on kaksi tehtävää: ta’liim (opettaminen) ja tazkija (puhdistaminen). Ja Ibraahiim (’aleihi as-Salaam) mainitsi ta’liimin ennen tazkijaa. Ja Allaah – Mahtava ja Majesteettinen – vastasi hänelle, mutta antamalla tazkijaalle etusijan. Ja Allaah siunasi uskovaisia lähettämällä heille lähettilään, joka toimitti nämä kaksi tehtävää, ja Hän –Mahtava ja Majesteettinen sanoi:
” Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille pyhää kirjaa sekä viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet.” (Suurat al-Baqara, 2:151)
Joten myös tässä aajassa Allaah – Mahtava ja Majesteettinen – mainitsee tazkijaan ennen ta’liimia. Siksi, kuten tiedetään, tazkijaa on yksi tiedon mukaan toimimisen hedelmistä; ja tämä tieto aiheuttaa vahinkoa sen omistajalle jos sitä ei seuraa teko. Joten ken lisää tietoaan mutta hänen taqwaansa ei kasva (hurskaus ja tottelevaisuus Allaahia kohtaan) niin olkoon hän epäileväinen tietoaan kohtaan. Ja salafimme (oikeamieliset edeltäjät) perivät tazkijaan toisiltaan, osana hyviä ja hienoja tapoja. Tämä johtui heidän istumisestaan sheikhin kanssa ja siitä, että he seurasivat tätä. Joten ’Abd Allaah ibn Maslama al-Qa’nabii (k. 221H) sanoi: ”Istuimme Imaam Maalikin kanssa ja otimme hänen tavoistaan ja käytöksestään, aivan kuten olisimme ottaneet hänen tiedostaan.” Silti myöhemmissä sukupolvissa sharii’a tieto on melkein rajoittunut opistoihin ja yliopistoihin ja siihen, että istutaan tohtorien ja opettajien edessä vain pieniä ajanjaksoja. Joten oppilaat eivät hyödy hyvistä tavoista tai käytöksestä – vaikka näillä opettajilla olisi omat osuutensa niistä. Ja usein näemme ja kuulemme monista puutteista, joita opiskelijoilla ja opettajilla on! Joten diinistä on tullut heikko, jaqiin (uskon varmuus) on kutistunut, sabr (kärsivällinen sitkeys) – sen laajalla islaamilaisella ymmärryksellä – on kuollut, aivan kuten zuhd (kiitettävä pidättyvyys maailmasta) – paitsi niiltä henkilöiltä, joille Allaah on ollut armollinen.
Joten pelkkä tieto ilman hyviä tapoja ja käytöstä ei tuota mitään hedelmiä siten, että ihmiset hyötyisivät sen omistajasta – siitä mitä ollaan nähty ja mistä on puhuttu. Ja vain etsimällä tietoa muslimit eivät tule pelastumaan tekopyhyydeltä. Paremminkin tiedon hakuun pitää liittää hyvät tavat ja käytös jotta hän pysyisi turvassa, hyötyisi ja pelastuisi synneiltä ja sen aiheuttajilta, ja myös kuormittumiselta. At-Tirmidiin luotettava Sunan (nro 2837) todistaa tämän oikeaksi; Abu Huraira (radija Allaahu ’anhu) kertoi profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: ”Kaksi ominaisuutta eivät yhdisty tekopyhässä: hyvät tavat ja käytös sekä diinin ymmärtäminen.” Joten tässä hadiithissa hyvät tavat ja käytös mainitaan ennen deenin ymmärtämistä. Totisesti tazkijaan (puhdistuksen) suurimmat ja arvokkaimmat hedelmät ovat sabr (kärsivällisyys) ja zuhd (tämän maailman hyödyttömistä asioista pidättäytyminen) ja suurin ja arvokkain ’ilmin (tiedon) hedelmistä on jaqiin. Joten hän, joka saavuttaa nämä kummatkin tällä tavalla, hän on yksi diinin imaameista; ja tämän todistaa Allaahin – Suurimman sanonta:
”Me määräsimme heidän joukostaan myös johtajia, jotka johdattivat kansaa Meidän käskymme mukaan niin kauan kuin heillä oli sabr ja olivat varmoja merkeistämme (jaqiin).” (Suurat as-Sajda, 32:24)
Joten sabr on tazkijaan hedelmä kun taas jaqiin on ‘ilmin hedelmä. Ja myös tässä sabr mainitaan ennen jaqiinia. Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah’lla (k.728H) oli tapana sanoa: “Sabrin ja jaqiinin kautta saavutetaan johtoasema diinissä.” [1] Kyllä, tosiaankin! Asia on näin koska hän, joka voittaa nämä kaksi, hän on saavuttanut ja toteuttanut Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kaksi tehtävää ja siten hänestä on tullut profeetan perijä ja hän on kaikkien imaamien johtaja. Lopuksi! Meidän pitää huomioida se, että salaf as-saalihiin (oikeamieliset edeltäjät) – olkoon Allaah tyytyväinen heihin kaikkiin – toteuttivat nämä kaksi tehtävää ja siksi he saavuttivat oman sekä muiden oikaisun. ’Abd Allaah ibn al-Mubaarakilla (k. 181H) oli tapana sanoa: “Tämän umman jälkimmäinen osa ei korjaannu paitsi sillä, mikä korjasi sen ensimmäisen osan: zuhdilla ja jaqiinillä.” Ja zuhdia ei voi saavuttaa paitsi sabrin avulla, jota ei voi saavuttaa paitsi tazkijaan (puhdistuksen) kautta. Ja jaqiinia ei voi saavuttaa paitsi puhdistetun sharii’a -tiedon kautta. Kunpa olisimme tajunneet, että onnettomuutemme löytyy näiden kahden asian puuttumisesta elämässämme ja, että hän, joka kutsuu niihin – kestäen tässä ja kieltäytyen huolehtimasta mistään muusta – niin hän seuraa oikeata manhajia (metodologiaa) ja suoraa tietä.
Alaviitteet:
[1] Ibn al-Qayyimin siteeraama Madaariju as-Saalikiin –teoksessa (2/154).